LSD JA MUUTA AVOINTA AJATTELUA

VIIKKO 47. HARJOITTELUNI

Ma- Lepo. Ei ole kivaa levätä mutta joskus on pakko.
Ti- 37 km - 4.03, kolmasosa asvalttia, 1 geeli, vettä ja 20 km kohdalla sämpyläkahvit. Vesisateessa on kiva juosta.
Ke- 28 km - 3.08, pääosin hiekkatietä, 1 geeli ja hypotonista juomaa. Pikkupakkanen ja aurinko; hienossa kelissä on kiva juosta.
To- 8 km - 50 min. Lumisateessa on kiva juosta.
Pe- 15 km - 1.38. Sumuinen metsä ja sohjoa, metsässä on kiva juosta.
La- Illalla 20 km -2.21. Nastat ja reitistä 4 km kivikkoista polkua,pimeää, rapaa ja väsyneenä on kiva juosta. Tahtoharjoitus.
Su- Iltapäivä 12 km - 1.18. Ennen lenkkiä lapioimme Kirsin kanssa yhteensä 5 kuutiota mursketta mönkkärin kärryyn ja siitä tielle. Lapioinnin jälkeen on erittäin kivaa juosta.

yhteensä kivaa 119 km eli 13 tuntia ja 18 minuuttia.

LSD

Viimeviikon tekstistä tarkkavainen lukija oli bongannut puujalan numero yksi. Kirjoitin että mitään järkisyytä harjoitusmäärän nostamiselle ei vielä ole. Tämä tarkoittaa myös että mitään järkisyytä harjoitusmäärän laskemiselle ei ole.
Puujalka kaksi on sitten se harjoitusmäärä. Pitää juosta 160 km viikossa. Tätä en kertonut. Ja se on minulle sopiva yläraja. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika.
Liikutettu liha (vanhempi teuras) vaatii joustinpatjaa ja kermakakkua silloin tällöin. Tästä syystä lepo maanantaina. Nuoremmille atleeteillehan riittää lenkkien välissä satunnainen nojailu ovenpieliin ja banaani.
Nyt kun on kaksi puujalkaa esitelty niin voidaan keskittyä olennaiseen. Ylläoleva viikko on rytmitetty juuri niinkuin pidemmille ultramatkoille tulee harjoitella. Viikossa on kaksi kuormituspiikkiä joista molemmista syntyy ylikuormitus. Ei siis liikakuormitus. Elimistön tehtäväksi jää sopeutua sekä aineenvaihdunnan ja iskunkeston osa-alueilla.
Tällainen harjoittelu vaatii hyvää unta ja ravintoa. Ja etenkin ymmärtävää lähipiiriä. Siis perhettä. Hyvästä sohvasta on myös etua.
Ensiviikko on hitusen "kevyempi". Tiedossa on metsätöitä ja kellokin soi maanantain kunniaksi jo 04.00.
Ihana tajuntaa laajentava LSD. Tästä on hyvä jatkaa säännöllistä käyttöä - Long Slow Distance.



AVOINTA AJATTELUA

Suomessa kun yrittää esittää jotakin uutta niin harvoin saa äänensä kuuluviin. Yleensä yritys tuomitaan populismiksi tai rasismiksi. Tai sitten naureskellaan että kuules poika ei me noin tehdä vaan me tehdään näin kun on aina tehty näin. Tai ollaan sittenkin hiljaa ettei vaan ketään loukata. Ehkäpä pitäisikin palata hieman taaksepäin ja muistella miten kansa henkisesti voi joskus kolmekymmentä vuotta sitten tai vielä aiemmin.
Kovin on moni nykyään masentunut ja syrjäytynyt. Some (sosiaalinen media) lanseerasi termin "tatuilu" taaannoin. Tämä sai alkunsa kotona tietokonepelejä pelaavasta ja kokonaan yhteiskunnan tuilla omasta halustaan elävästä yksilöstä Helsingin Kalliossa. Paheksuttiin kovin. Käskettiin mennä töihin. Taivasteltiin valintaa.
Oikeasti yhteiskunta saisi katsoa peiliin. Koska mahtina on raha ja tuottavuus kaikki eivät kestä eivätkä etenkään viitsi. On yhteiskunnan oma vika jos se mahdollistaa tällaisen. Ihmiselle on luotu keinot selvitä niin savannilla kuin asvalttiviidakossakin. Nälkä on hyvä motivaattori. Se pistää yrittämään. Jos ei töistä tai luonnosta niin sitten luukulta. Jos luukulta saa ilman velvotteita niin voi voi sitten.
Yhteisöllisyys syntyi ennen risusavotassa. Vähän heikommillakin eväillä varustettu otettiin mukaan. Lyötiin vesuri kintaaseen ja sanottiin että huido tuolla tunti niin sitten juodaan kahvit. Oli pakko huitoa. Sai raitista ilmaa ja ruokaakin. Illalla saunassa oppi vanhemmilta miten maailmaan tullaan ja miten sieltä lähdetään. Syntyi vastuunkantoa kuin itsestään.
Jos ei kiinnostanut niin tuli turpaan. Ja sitten mentiin taas. Ei ehtinyt masentua. Oli pakko vääntää menemään. Yhteisö eli ympäröivät ihmiset pitivät huolta. Moraalikin tuli kuin itsestään. Ja jos joku hairahtui niin isoäitini kaltaiset ihmiset pistivät kuriin. Maksullisen naisen tittelissä oli lausuttuna kolme r-kirjainta. Muuta painotusta ei tarvittu. Mitä nyt joskus miehet lauleskelivat Levanterin Kullia metsätöissä. Asiat sanottiin suoraan ja ymmärrettiin myös.
Tänään kaikki haluavat voida paremmin. Purkista ei parempaa vointia saa. Aiheellista sensijaan olisi keskustella kuinka hyvin pitäisi voida että se riittää ? Joukkoon kun mahtuu aina näitä mielensäpahoittajia joille mikään ei riitä.
Työt ja jaettu hyvinvointi alkavat olla takakaarteessa jo meilläkin. Emme millään pysty kilpailemaan kiinalaisen työn hinnan kanssa. Innovaatiohuumasssa osaaminen myydään ulkomaille ja työt sen mukana myös. Jäämme siis pohjolaan palvelemaan toisiamme.
Ajatus toistensa palvelijoista on melko sisäsiittoinen. Jonkun on tuotettava ruokaa ja jonkun on se ostettava. Jos ruokaa ei tuoteta itse eikä rahaa ole niin mistä sitten saamme ruokaa ? Huomattavaa on että kiinalaiset ostavat maata afrikasta ja viljelevät siellä itse ruokaa itselleen. Vanha kulttuuri osaa katsoa pitkälle tulevaisuuteen. Älypuhelinta ei voi syödä vaikka se apple olisikin.
Voidakseen hyvin ihminen tarvitsee ravintoa ja lepoa mieluimmin lämmössä, puhtautta ja liikuntaa ulkona. Ihminen tarvitsee myös mielekästä tekemistä tai yleensä tekemistä. Jollakin tavalla jokaisen tulisi pystyä toteuttamaan itseään ja myös arvostamaan itseään ja saavutuksiaan.
Automaatio on vienyt valtavasti työpaikkoja. Ei ole enää yksinkertaisia hommia yksinkertaista hommaa kaipaavalle. Yhteiskunta ei ymmärrä kohtuullistamista. Joko kaikki tai ei mitään. Olet joko tarpeen tai sitten et. Ei ole välimuotoa.
Tulevaisuuden visiot ovat karmean keinotekoisia. Miksi kasvattaisimme pihviä laboratoriossa kun laboratorion paikalla voisi olla karja-aitaus. Miksi luomme keinotekoisen maailman tuhoten samalla meillä jo olevan aidon ? Jos ei lihansyönti kiinnosta niin laitetaan soijaa kasvamaan sitten. Aivot tarvitsevat proteiinia mutta ei hashista.
Kaiken työn ei siis tarvitsisi olla tuottavaa. Tuottoa ei voi mitata pelkästään rahassa. Absurdi välistäveto yritysrahoituksessa näivettää tekijät mutta lihottaa sijoittajat eli ne jotka eivät oikeasti tee mitään. Tässäkin on samanlainen kupla kuin "tatuilussakin". Loppujen lopuksi joku maksaa jossakin loppulaskun.
Suomessa on peräänkuulutettu hieman suorempaa kommentointia ja uutta räväkkyyttä filosofointiin. Zizek sanoo että Stalin ei mennyt tarpeeksi pitkälle. Ehkäpä hölmöt hänen ympärillään menivät. Kuten Hitlerinkin kanssa. Me taas suomessa emme tunnu menevän mihinkään. Osa suomalaisista on nössöjä askartelijoita jotka uskovat kollektiiviseen tai jopa globaaliin jaettuun hyvinvointiin. Lopputulema on kuitenkin että aina joku pärjää paremmin. Joku jaksaa aina hieman pidemmälle. Ja samaan hengenvetoon joku aina pahoittaa mielensä tai kadehtii. Tämä on suomalaisuuden syvin olemus. Häpeän sitä.
Miten sitten pärjäisimme tulevaisuudessa ja voisimme paremmin ? Mihin on kadonnut talvisodan henki ja yrittäminen päivästä päivään. Olemalla läsnä tässä ja nyt ja etenkin toteuttamalla haaveensa tänään huomisen sijaan oltaisiin jo hyvällä alulla. 
Väkinäiset paskapuheet työssä pidempään jaksamisesta ja eläkerahojen loppumisesta, kun samaan aikaan eläkeyhtiössä suditaan loistoautolla loistoasuntoon, eivät todellakaan motivoi ketään. Nuoret pitää saada töihin ja vanhat huilaamaan eläkkeelle. Aika hoitaa kustannukset ja tasaa erot.
Luukulta rahaa saavat tulisi velvoittaa harjanvarteen tai vanhuksia ulkoiluttamaan. Elämä on tehty elettäväksi todellisena eikä virtuaalisena. Kenenkään otsaan ei tarvitse lyödä leimaa "turha" vaikka syytä olisikin. 
On vain yksi keino pärjätä. Päivästä päivään ja eteenpäin, ihan itse.

VIIKON ANKKA :

Poliisi on kiinnittänyt huomiota suunnistusvalojen (otsalamppujen) kirkkauteen. Ne voivat kuulemma häikäistä autoilijaa.
Mitenkähän on kun juoksija kohtaa etenkin ilman katuvaloja olevalla maaseututiellä autoilijan joka ei vaihda lähivaloille kohtaamistilanteessa - kumpikohan siinä häikäistyy ?
Älynväläys on siis katsojan silmässä. Omalla otsallani on tarvittaessa valoa aina 250 metriin asti ja kirkkaana (Ledlenser) - ei tulisi kuitenkaan mieleenikään osoittaa sillä vastaantulevaa autoilijaa silmiin vaikka miten siellä pitkiä valoja räpsitään ja kuraa roiskitaan.

Juoksija harjoittaa pohjelihaksiaan omaperäisesti  eli OH3GWO virittää.

Loppukevennykseksi esiintyy eräs monitaituri. Pitkätukkahevistä on pitkä matka tänne.

SCHWITZEN GESUND IST !
- Anton Obholzer 1936 (Jo isämme tiesivät että hikoilu on terveellistä...)

Viikolla luettua:
Jäämerestä syntynyt - Varangin karunkaunis vuono - Juha Höykinpuro
Kiukaan kutsu ja löylyn lumo - Tuomo Särkikoski