maanantai 26. elokuuta 2013

PYHIINVAELLUS

Vaikka juokset kuinka korkealle tahansa tulet kuitenkin aina sieltä alas takaisin.

Luotuna olentona ihminen on saanut alunperin sisäisen järjestyksen Luojaltaan. Monintavoin tuo järjestys kuitenkin rapautuu elämän aikana. Uraudutaan jokapäiväisiin rutiineihin ja koetaan olevamme kahlittuja. Kaipuu tasapainoiseen elämään jää muistiimme ja alamme tavoitella kadottamaamme tasapainoa ja sisäistä järjestystä.
Liikkeelle lähteminen panee asiat uuteen järjestykseen ja pyhiinvaelluksessa tuo järjestys tulee Jumalalta. Pyhiinvaellus on vanha perinne mutta tänäpäivänäkin hektisen ja sirpaleisen arjen vastapainoksi voimme lähteä liikkeelle etsimään jotain uutta ja jopa elämäämme pysyvästi muuttavaa. Kysymys on uskalluksesta lähteä. Antautua liikkeen vietäväksi ja kuunnella onko Jumalalla meille mitään sanottavaa.
Nykyinen turismi on syntynyt pyhiinvaellusten pohjalta. Miksi siis kieltää Luojan olemassaolo ja epäillä ettei varjelusta matkalla saa. Ei tarvita muuta kuin avoin mieli ja kyky liikkua omin avuin kohti tuntematonta.
Nyt olen kotona. Kolmen viikon pohjoinen ulottuvuus takana. Onnistunut matka itseen ja kaikkiin matkalla tapaamiini tuttuihin ja tuntemattomiin. Läsnä leiriosuudella uusille ajatuksille. Kirsin kanssa huikean luonnon ympäröimänä - läsnä siis läheisimmälleni. Vapauden illuusio ja arjen vapaus. 
Kiitollisena Herralle varjeluksesta. Kämmenet rikki neljästi tunturissa kaatuneena mutta muuten entistä ehompana. Sisäisesti uudelleen järjestettynä mutta samana kuitenkin. Matka jatkuu mieli avoimena juosten. Kuvat kertovat matkastani. Ajatukset jäsentyvät vähitellen teille jaettaviksi. Kuvatekstit ovat esimakua tulevasta.

Kevyt viikko 34.

Ma- Lepo; huonovointisuutta ja lämpöä.
Ti- 13 km - 1.23 Utsoki - Nuorgam tiellä asvaltilla.
Ke- Lepo, kävelyä Kiilopäällä 5 km.
To- 15 km - 1.51 osittain avotunturissa ja Kiilopään reiteillä.
Pe- Lepo, vaellusta Auttikönkäällä ja Korouomassa 20 km.
La- 19 km - 2.04 Onnin kanssa osittain helpossa maastossa.
Su- 12 km  - 1.14, nelostien asvalttia.

yhteensä juoksua 59 km - 6 tuntia ja 32 minuuttia


Sevettijärvi, Balaton tai New York - aurinko on aina sama.

Kuohun jälkeen on aina suvanto.

Ajatus on tärkein, ei ulkokultaisuus.

Edessä aava meri ja takana loputtomat tunturit - juoksija on pysähtynyt hetkeksi. Västre Jacobselv, Norja.
Ikä ei ole este kehittymiselle.

Aidat kaatuvat aina ja portti löytyy etsimällä.

Nousuvesi pyyhkii jäljet näkymättömiin.

Maailma ei ole loputon.

Katso tulevaa, muista menneet ja elä tänään.

Järjestys on annettu. Ekkeroy, Norja.
Kaikkea ei tarvitse ostaa.

Läheisen kanssa koti on kaikkialla. Tenojoki Norja.

Vaatii malttia nousta kehityksen portaita ajatuksella. Kiilopää, Saariselkä

Kaikelle on aikansa.

Kaikkea ei tarvitse suunnitella. Riittää kun lähtee liikkeelle ja näkee. Auttiköngäs, Posio.

Kukaan ei ole murtumaton. Korouoma, Posio.
KLIKKAAMALLA JOTAKIN KUVAA NE AVAUTUVAT ISOMPINA JONOON KATSOTTAVIKSI.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

LIIKKUVA TUNTURI




Lukitsen matkailuauton oven. Lämmittelen lonkkia hetken auton lähellä. Kiristän repun hihnat ja otan ensimmäisen askeleen. Tulee pitkä päivä. Olen viivytellyt lähtöä ja kello tulee jo kaksitoista. Sää on selkeytynyt. Sitten vaan.

Juoksen varovasti ensimmäisen kilometrin. Jatkuvaa nousua, pitkospuita, rappusia, kivikkoa ja juuria. Nousen Saanan portaiden alapäähän. Vaistomaisesti katson vasemmalle viistoon yli Mallan. Kilometrinen Bossovarri kiiltää auringossa. Odotuksen tunne kipristelee vatsaa. Tuntematon reitti. Koskematon minulle.

Löysään alamäkeen. Vauhti nousee liikaa. Aika ei ole vielä. Skirhasjoki on miltei kuiva. Poroja. Suuntaan Saanan takaa lähinnä biologien käyttämälle huoltotielle. Reppu on kevyt mutta häiritsee oudokseltaan. Pieni keitin ja pastaa bolognaise. Leivät valmiina. Geeliä ja urheilujuomajauhetta. Vaihtopaita ja takki. Hanskat. Näin elokuussa mennään vähällä.

Jalka luistaa. Korjaan automaattisesti kädellä tasapainoa. Pysy nyt poika pystyssä. Poika. Vanha teuras. Elastisuus vähenee vuosi vuodelta. Mukana on paineside ja elastinen side. Koskaan ei vielä ole tarvittu mutta kuka tietää. On mentävä maltilla. Tunturia kunnioittaen. Kivikossa ei saa herpaantua.

Tulen asvaltille ja pysähdyn hetken juostuani museosillan koskelle ottamaan vettä kahteen pieneen pulloon. Auto hiljentää kohdallani. Katsotaan pitkään. Heilautan kättä ja jatkan juoksua. Siilasjärvi jää vasemmalle. Kulkee ihmeellisen hyvin. Takana on 140 km viikko eikä eilinenkään 21 kilometrinen paina paljon. Naurahdan itselleni. Turpaan tulee varmasti tänään. Olen jo kotona katsellut karttaa ja jättänyt käyrät laskematta.

Menen Norjan rajasta yli ja Galggojärvi on oikealla alhaalla. Pois asvaltilta. 9 km takana. Katson Turslagetin punaiseksi maalaamaa kiveä. Nyt se sitten alkaa. Jo viime vuonna kävin maistelemassa tätä alkua. Upealta näyttää. Skaidi polveilee ja lataan menemään. Silmät nousevat väkisinkin välillä ylös katsomaan tulevaa. Bossovarri kasvaa silmieni edessä.

Tulen harjanteen takaa ja totean samanaikaisesti kaksi asiaa. Kahluupaikka ja kaksi vaeltajaa tauolla. Lennän pystysuoraa rinnettä alas ja rykäisen. Pojat kääntyvät. Vaihdetaan tervehdykset. En pysähdy kuin vasta joella. Otan geelin ja juon jääkylmää vettä. Täytän pullot ja loikin kiveltä kivelle joen yli. Tossut kuivat vielä. Very Good, now we are really cooking... Nyt mennään sitten ylös.

Inov Roclite puree rinteeseen. Kolmekymmentä metriä ja ilmanotto on jo täysillä. Laitan kävelyksi ja kädet reisille vuoristotyyliin. Tähän nöyrtyy kovempikin. Varsinkin kun edessä on kilometrejä ja tuntematonta kivikkoa vielä paljon. Ei ole järkeä polttaa kaikkea ruutia. Otan pari valokuvaa ja juon vettä suoraan purosta.Ylhäällä katson haikeana taakseni. Nousua tuli hieman yli kahden kilometrin matkalla puoli kilometriä. Ei mitään mahdotonta mutta kuitenkin töitä sai tehdä.







Oikealla on Sallorassa tunturi. Melkein 1200 metrinen. Komeaa. Lunta ei ole paitsi laikkuina pohjoisen katveessa. Katson eteenpäin ja hätkähdän. Ruuhilaakso on kokonaan kiveä. Siis tulossa on kipeät jalat. Mittaan katseellani. Puolitoista tuntia ja tupa tulee. Ruokaa. Tulee jos tulee. Ei näy juoksematta. Keskityn alamäkeen. Pysähdyn puoleenväliin ja kaivan kartan. Katson tarkasti horisontista korkeimman huipun jotta minulla on jokin kiintopiste jos eksyn. Punaisia merkkejä on ollut kiitettävästi kivissä. Vaeltajat ovat myös kasanneet kiviä torneiksi joten vaikka polkua ei ole sen voi aavistaa.


Laaksonpohja on haastava. Pieniä teräviä kiviä. Olen noin 850 metriä merenpinnasta. On täysin hiljaista. Mitään elollista ei näy eikä kuulu. Yritän ymmärtää suuntaa. Juoksen ja kävelen vuoroin. Nestettä kuluu. Matkalla on järviä. Edessä näkyy Golddabakti ja sen takana jossain on tupa, Golddahytta. Hämmästelen mennessäni mitä kaikkea mannerjää on saanut aikaan. Maisema on avara ja puuton. Täällä saa perspektiiviä omille tekemisilleen.  Ja tuossa on lihamylly. Siis aivan oikea lihamylly. Ja kaksi vanhaa kamiinaa. Mitähän seuraavaksi. Reitti hukkuu. Siirryn vaistonvaraiseen liikkumiseen. Ähäpäs. Pari sataa metriä ja punainen piste näkyy kivessä taas.



Tulee kaksikymmentä kilometriä täyteen. Teen arviota koska se tupa tulee. Päädyn 22 kilometriin. Rinne edessäni on pystysuora. Alhaalla on koivikkoa. Polku menee jonnekin sen kätköihin. Mitään ei näy. Eipäs! Tuolla on katto. Onnistuinpas. Alamäki on järkyttävä. Ottaa etureisiin. Ruokaa. Vihdoinkin.



Keitän pastaa ulkorakennuksen seinustalla. Golddahyttan molemmat tuvat on lukittu ja minä en ole lunastanut avainta tullista. Enkä avaimella mitään tekisikään. Siistissä kunnossa ovat kaikki rakennukset kuten Turslagetin tuvat aina. Vedenottopaikkakin on katettu talvea varten. Istun ja teen ruualle oikeutta. Juon kaakaota jälkiruoaksi ja syön kaksi dominokeksiä. Tämä on juhlaa.

Kun teen lähtöä tulee kaksi nuorta tyttöä isot rinkat selässään. Tervehdin piruuttani saksaksi ja saan vastauksen norjaksi. Jatkan matkaani virnuillen. Ähäpäs taas. Pieni kiusa on parasta.

Juoksen tasaisen hiljaa ja mieli karkaa jonnekin. Ajatukset eivät sovi tänne. Muistelen edesmennyttä äitiäni. Pohdin taloudellista lamaa ja yrityselämää – maksamattomia laskuja. Katselen järvelle jonka pohjukasta pitäisi kohta näkyä Kolmenvaltakunnan keltainen pyykki. Vatsa täynnä herpaannun ja Inovin kärki imee kiveen kiinni. Tajuan kaatuvani. Nuorena harrastetut itsepuolustuslajit opettivat kaatumaan. Jostain selkäytimestä saan vedettyä käskyn vasemmalle kädelle. Tulen maahan kyljittäin enemmän olkapää edellä. Liike jatkuu ja saan jalat järjestykseen. Nousen ylös ja pudistelen hiekkaa housuista. Ei vammoja. Jatkaessani juoksua tunnen adrenaliinin ja säikähdys tulee myöhässä. Laitan kävelyksi. No niin. Kuinka väsynyt olenkaan.

Tulen poroaidalle. Oikealla Kolmenvaltakunnan pyykillä on nuorisoa. Juoksen aidansivua ylämäkeen. Vielä kymppi niin tämä loppuu. Tulee vastaan kaksi vaeltajaa. Pysäyttävät ja kysyvät mistä tulen. Selitän. Kysyvät treenaanko maratonille. Selitän että en. Kyselevät lisää. Teen ultrajuoksua tunnetuksi. Nuorempi saa tarpeekseen ja jatkaa matkaa. Vanhempaa kiinnostaa kuinka vanha olen. Päädytään lopulta Unkariin ja 545 kilometriin. Kysymykset lakkaavat. Tunnen kuinka kankeus hiipii keskustelun aikana jalkoihin.

-Menkäähän terveenä ja nauttikaa luonnosta.

-Sinä samoin, hyviä juoksuja.

Hyviä juoksuja, niin niin, ajattelen. Ylämäessä kohti Kitsiputousta tajuan olevani todella väsynyt. Ei mene enää. Painaa. Polveileva reitti Mallan sivulla vie mehut. Rytmi sekoaa. Nyt on vaikeaa.


Tulen skaidille. Näen että joku juoksee etäällä minua kohti. Tulee nuori kaveri kevyellä askeleella ja kevyellä repulla vastaan. Tervehditään mutta ei pysähdytä. Juostuani hetken katson taakseni ennen Kitsiputousta edeltävää kivikkoa. Hän on samassa kohdassa missä minä olin kun näin hänet ensikerran. Minäkin olen nyt samassa kohdassa missä hän oli. Nopeutemme on siis sama. Irvistelen eteenpäin. Nyt on jaksettava.

Olen loppulaskussa. Vielä vitonen ja sitten saunaan. Ison ja pienen Mallan välissä tasangolla. Keskityn liikaa maisemaan ja samalla kun kaadun näen edessäni kaksi vaeltajaa kävelemässä alaspäin. Nyt ei toimi refleksit. Menen oikea käsi edellä turpeeseen. Vasen polvi kolahtaa. Nyt tulee verta. Arvioin haavoja. Eipä kummempaa. Pinnat rikki. Varjelus vieläkin.

Pysähdyn lompololle juomaan ja pesen veret pois. Otan geeliä ja katselen taivaalle. Koska tämä kaikki loppuu ja ryhdyn turistiksi. Paistan makkaraa ja valokuvaan. Olen vaan ja nappailen kaljaa. Kalastan. Miksi aina pitää juosta nulkata henkihieverissä tunturissa.

Jatkan mieli mustana taivalta. Pudotan vauhtia. Kolmannen kerran en enää kaadu. On varoitettu. Vanhuus. Elastisuus ja kimmoisuus katoaa väsyneenä. Jumppaan alas Siilaskosken sillalle. Viimeiset askeleet polulla.

Asvaltti ja parkkipaikka. Pari kilometriä vielä retkeilykeskukselle. Kirsi soittaa. Saan tekosyyn kävellä. Vaihdetaan kuulumiset. Ehjänä perille. Joo joo.

Sammutan kellon matkailuauton rappusilla. 38 kilometriä – 6 tuntia 32 minuuttia. Tunturi on puhunut jälleen. Onnun saunaan ja imen matkalla palautusjuomaa. Viren kaatui kerran minä kahdesti. Ei hullumpaa.

Tullessani saunasta alkaa sataa. Sataa kaatamalla. Synkät pilvet katkaisevat tien valolta. Hämärtää. Katson retkeilykeskuksen leirialueelta ylemmältä tasanteelta kohti Mallaa. Nuori juoksija on jo varmasti paluumatkalla. Siellä on nyt hämärää ja kivet liukkaat. Katson vielä synkälle taivaalle. Hiljainen toive. Anna pojan palata terveenä.

Elämä jatkuu. Aina tulee muita meidän jälkeemme mutta tunturi on ja pysyy. Ja koettelee kulkijaa. Joskus se ottaa ja joskus antaa. Joskus se liikkuu juoksijan jalkojen alla. Harva sen on kokenut ja vielä harvempi uskoo kun kerron. Kerroinpa nyt kuitenkin.

Päivästä toiseen yhä kiitollisempana. (Kuvan otti Kirsi)


VIIKKO 33. HARJOITTELU

Ma-38 km - 6.32, Kilpisjärvi - Norja Golddahytta - Kilpisjärvi
Ti-15 km - 1.50, Lullefjellet Norja
Ke-8 km - 1.00. Galggujärvi Norja
To- Lepo
Pe-6 km - 50 min. Etelä-Varanki Norja, osittain kalliokiipeilyä. Ennen lenkkiä kävelyä Kirsin kanssa tunti.
La-15 km - 1.40 Ylös tunturiin edestakaisin, paluusta 3km putkeen 4.20 vauhdilla. Vestre Jacobselv Norja (Annijoki)
Su-10 km - 1.11. Vestre Jacobselv Norja, vuorenrinteellä hiihtoladunpohjaa ja merenrantaa. Ennen lenkkiä kävelyä pari tuntia Kirsin kanssa.
yhteensä 92 km - 13 tuntia ja 3 minuuttia 

Pyhässä metsässä.

Yritys ymmärtää luontoa ja olla sen kanssa yhtä.

Hieno viikko eikä aivan kevyt kuitenkaan. Karavaani kulkee ja makkarakin käy.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

HILJAINEN TUULI


"Niin kaunis on maa, niin korkea taivas, soi lintujen laulussa kukkiva kunnas ja varjoisat veet."

Klikkaamalla kuvaa ne aukeavat riviin katsottaviksi isompina.






VIIKKO 32. HARJOITTELU

Ma- ip. kotona varovasti verytellen ja venytellen 5 km - 34 min.  Helle ja kuuma kosteus. Ei normaalia harjoitusta päänsäryn vuoksi.

Ti- aamulenkki Jyväskylässä asvaltilla 7 km - 41 min. Aurinkoinen aamu puoli seitsemän. Kankeaa.
Ilta Simo, Merihelmi hiekkatietä 13 km - 1.49 (Raine soitti ja puhuin kännykkään eteenpäin kävellen 30 minuuttia lenkistä.) Hyttysiä paljon ja kyläläiset morjestavat; aivan kaikki vastaantulleet.

Ke- Päivällä Kemi Kallinkangas, Markon kanssa 15 km - 1.39 maastossa ja poluilla aivan upea lenkki hienon ja lahjakkaan juoksijan kanssa. Pieni sade.
Ilta Pello Nivanpään pururataa 6 km ravistelua - 39 min. Iltahämärä, polttiaisia ja valtavasti uutta purua, pehmeää.

To-  38 km - 4.11. Välitunturit Kalkkoaivin tie ja Saitsijärvien jälkeinen tunturi nimeltä Tsuddetseärru. Juomavyö, neljä geeliä, puhelin, autonavain, kamera, lippalakki, buffahuivi, Haltin windbreaker palloksi pakattuna kädessä, pitkähihainen paita, shortsit, sukat, kengät New Balance MT610GX2 ja minä - valmiiksi väsyneenä.  Hieno ilma !

Pe- Erittäin kevyt verryttely osittain asvalttia osittain Vuoskuvaaran ja Kuusivaaran välissä "uudella" uralla kohti Sarvisoivia 10 km - 1.28. Etureidet kipeät ja notta olihan Ristuksen hieno keli ! (auringossa plus 14 ja kevyt tuuli Jäämereltä)

La- 25 km - 2.58. Pääosin asvalttia Ropinsalmelta Iittoon ja takaisin paitsi poikkeamisia väylän varressa ja Iitossa Ropin polulla. Jalat väsyneet.

Su- 21 km - 2.45. Lenkistä 70 prosenttia puhdasta tunturijuoksua Kilpisjärvellä. Oikein hyvä mutta myös raaka harjoitus, nousua tuli riittävästi...

yhteensä 140 km - 16 tuntia ja 44 minuuttia





Olen kuunnellut tuulta Käsivarressa aiemminkin. Blogistani löytyy tarinaa edellisvuosilta 2012 elokuulta ja 2011 syyskuulta, katso sivupalkin arkiston kautta.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

POHJOISEN KUTSU

Kotijänis. (yksi neljästä poikasesta jotka terrorisoivat pihaamme)

Pakatessani  harjoitusleirin kamoja katselin piharakennuksen yhdistetyn varasto- ja vierashuoneen seinälle koristeeksi ripustettuja Merrellin vanhoja vaelluskenkiäni. Jos kengät osaisivat puhua näillä olisi paljon kerrottavaa reissuilta Käsivarren Lapista. Vaeltaessani Kalottireittiä ensikerran 90-luvulla en osannut aavistaa kuinka tärkeäksi Yliperä eli Kilpisjärvi ja Käsivarren 50 viimeistä kilometriä minulle muodostuvat. 
Tuon ensikokemuksen jälkeen olen tasaisesti lähes vuosittain siellä vieraillut. Mistään muusta Lapin maisemasta en ole yrityksistäni huolimatta saanut rauhaa niin paljon kuin suur- ja välitunturien alueesta. Suomen korkeimmat tunturit. Kiviset rinteet ja ruuhilaaksot. Solisevat purot ja kohisevat joet. Hiljaiset autiot järvet. Suuri tyhjyys. Ja harvat ystävälliset ihmiset.
Etelän ihmiset kokevat Lapin kovin eritavoin - se heille suotakoon. Toiset keskittyvät hiihtokeskusten hotelleissa ja toiset autiotuvissa. Karkeasti siis toisille juoma kannetaan eteen ja toiset kantavat sen itse... Toiset tuskailevat sääskiä kesäisin ja toiset nauttivat tunturiluonnosta räkkäajan (juhannus - heinäkuun loppu) ulkopuolella. Eli toiset siis näkevät metsän puilta... Yhteistä lienee erilaisten kokemusten haku, pääosin luonnosta. Luonnossa tai sen ulkopuolella mutta Lapissa kuitenkin.
Itselleni puuton tundra ja kiviset tunturit antavat tilaa ajatella toisin. Kaikki turha on pois eli jälleen kerran jäljelle jää vain oleellinen. Itse en siis hae kokemuksia - pikemminkin pyrin niistä eroon. Tilalle saan rauhaa ja hiljaisuutta. Levollista yksinkertaisuutta. Perspektiiviä liikkumiseen yhdessä luonnon kanssa.
Lähtiessäni nyt harjoittelemaan pohjoiseen tunnelma on hieman poikkeava. Etukäteen tiedän että elimistöni ei Unkarin 6-päivän jäljiltä vielä kestä mitään ennätyskilometrejä. Jalkani, etenkään nivelten seutu ja jänteet, eivät myöskään kestä pelkkää tunturijuoksua koko leiriä eli tulossa on hieman kevyempi leiri kuin mitä etukäteen olin haaveillut. Tarkoitus on tehdä muutamia pitkiä reppujuoksuja ja niiden vastapainoksi kevyempää helpommassa maastossa ja teillä tietymättömillä.
Pohjoisen kutsu on kuitenkin vastustamaton. Haave arjen vapauteen toteutuu jälleen. Lähden mieli avoinna kuuntelemaan mitä tunturilla tällä kertaa on sanottavanaan.

VIIKKO 31. HARJOITTELU

Ma- 8 km - 49 min. hiekkatiellä
Ti- 12 km - 1.20, osin maastossa.
Ke-Lepo
To- 10 km - 1.04 hiekkatiellä.
Pe- Ap. 9 km - 1.01.  Ilta maastossa 15 km - 1.38.
La- Erittäin raskaassa maastossa, helle ja väsynyt mies 18 km - 2.13
Su- helppo 18 km osittain asvalttia - 1.55.

yhteensä 90 km ja 10 tuntia tasan, pikkunättiä pyristelyä.

HEINÄKUUN HARJOITTELU

Juoksua yhteensä 409 km johon aikaa kului 45 tuntia ja 30 minuuttia

Koko vuosi heinäkuun loppuun 2810 km.

LUKIJAKYSYMYS ; HARJOITUSTENI VAUHTI ?

Sähköpostiini, joka on blogin oikeassa yläkulmassa, saan aina välillä palautetta ja kysymyksiä. Tällä kertaa on kysytty harjoitusvauhdeistani tai niiden puutteesta (vitsi).
Olen aiemminkin todennut, että suurin osa juoksustani tapahtuu 6.00min./km - 6.40min./km vauhdeilla.
Koska harjoittelen säännöllisesti erittäin raskaassa maastossa kilometrivauhdit lenkkien kestoajan mukaan laskettuna ovat vieläkin hitaampia. Kello käy harjoituksissa kokoajan. Myös huoltaessa (vettä ja geeliä vyöstä kävellen) tai jopa mahantyhjennyksien aikana.
Juoksen säännöllisesti myös vauhtileikittelytyyppisesti hieman kovempaa sekä tiellä että maastossa. Vauhdit tuolloin ovat 4.30min./km - 5.00min./km.
Harjoittelen ainoastaan pitkiä ultramatkoja varten. Tarkoitus on kestää juoksua päiväkausia putkeen. Toivottavasti joskus kuukausiakin putkeen. Osaltani on taakse jäänyt aika jolloin maratonin tai puolimaratonin ennätystä yrititettiin tahkota paremmaksi.
Maratonin ennätyksekseni olen juossut talvella 3 tuntia 8 minuuttia ja puolikas kesällä 1.22. Tällä hetkellä arvioin pääseväni maratonilla alle neljän tunnin ja puolikkaan alle kahden reilusti. Näistä parantaminen vaatisi toisenlaista harjoittelua ja etenkin määrän vähentämistä - kuitenkaan ei enää intervalleja, kiitos.

Monenlaista matkavalmistelua, markiisi on pesun aikana poikkeuksellisesti auki koska sekin pestiin.




Elokuun 11. päivä alkaa englannissa 6-päivän ratajuoksu. Voimia Akulle ja Miikalle. Jurgen, laufen Sie bitte, muukalainen... (sisäpiirivitsi)