sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

OTTEITA PÖYTÄLAATIKOSTANI; OSA 8. PAHAN KOSKETUS

PAHAN KOSKETUS

Kolme miestä makaa vierekkäisissä sängyissä huoneessa kymmenen. Heitä yhdistää kaksi asiaa. Syöpä ja toivo päästä siitä eroon.
Itse olen ikkunapaikalla. Kuin kirouksena osakseni lankeaa mahdollisuus tuijotella ulos, ulos sinne minne eniten kaipaan - vapaaseen luontoon. Pois, pois tästä sairaalanhajuisesta kuumasta huoneesta. Ulos, ulos vapauteen juoksemaan ja vaeltamaan.
Olen hiestä märkä. Lääke on tippunut jo neljä tuntia. Metallinmaku suussani hamuan pastillia yöpöydältä. Käteen sattuu. Vastapaine nostaa veren tiputusletkuihin. Tippa tipalta kirkas neste valuu sisääni. Tänään on hyvä päivä. Olen oksentanut vasta kerran. Sivuvaikutus. Vessaan tosin pitäisi päästä taas. Lääkkeen ohella menee keittosuolaliuosta ja suun kautta paljon muuta nestettä. Merkkaan juomat listaan ja ihmettelen juonko todella noin paljon jatkuvasti, ainakin neljä litraa päivässä, vaikka vaan makaan.
Nousen vaivalloisesti istumaan ja hetken verenpainetta sängynreunalla tasattuani lähden kolistelemaan vanhan ja kuhmuisen tippapullotelineen kanssa kohti käytävällä olevaa vessaa.
Keskivuoteella Pentti nukkuu. Kaunis vaimo ja pieni poika. Kaunis talo ja pieni yritys. Vähemmän kaunis, iso kasvain sisällään hän nyt kuitenkin nukkuu, rauhassa. Yöpöydällä on Vartiotorni-nimisiä lehtiä.
- Teetkö pitkänkin lenkin?
Yrjö laskee kirjaansa ensimmäisellä petillä ovensuussa. Virnuilee. Syöpä on uusinut. Vanhalla miehellä riittää kuitenkin huumoria.Yöpöydällä on kukkia ja suklaata.
- Ei taida tämä morsian jaksaa kovin pitkää lenkkiä kun kolisee näin.
Virnuilen takaisin ja tulen käytävään. Alkaa olemaan kiire. Avaan eriön oven huolimattomasti ja lyön kanyylin kädessäni ovenpieleen. Huudan kivusta ja olen pyörtyä. Onneksi kukaan ei kuule. Nojaan otsaani seinään ja virtsa on kuin öljybensiiniä, punakeltaista. Hiki valuu. Pesen käsiäni. On pakko palata pian sänkyyn. En pysy pystyssä.

Avaan kympin oven ja kauhistun. He ovat saapuneet. Pentin vieraat. Pentin uskonveljet. Kaikki kääntyvät tervehtimään. Mieleni tekee paeta mutta en voi. Vastaan nöyrästi ja on pakko mennä pitkäkseen. Yksi viidestä vieraasta vetää verhon sänkyjen välistä kiinni. Huone on kuitenkin pieni. Välimatka toiseen sänkyyn on lyhyt. Kuulen kaiken tahtomattanikin. Verho ei ole kuten heidän valtakunnansaliensa seinät, verho ei heitä maailmasta eristä. Huoneen ovi kolahtaa, Yrjö lähti kahvioon, ei viitsi kuunnella. Minä en jaksa lähteä.
Naapurissa kysellään kuulumisia.
-Onko vaimo pojan kanssa käynyt kun ei ole kokouksissa näkynyt ?
- Eilen kävi, Pentti vastaa. Ehtii varmaan viikonloppuna kokoukseenkin kun on niitä kotiasioita...
- Pitäisi käydä enemmän...ovillakin lehteä jakamassa ja keskustelemassa...
- Niin mutta kun ... yksin siellä kotona...
- Oletko rukoillut ? Sinun olisi tarvinnut rukoilla enemmän niin näin ei olisi käynyt.
- Olen yrittänyt mutta...
- Sinua koetellaan nyt. Vaimosi tulisi rukoilla enemmän...
-  ... (nyyhkytystä)
Puristan käsiä nyrkkiin. Mieli tekee repiä verho sivuun ja huutaa että armo on täällä jo ! Ei tarvitse rukoilla enemmän tai vähemmän. Riittää kun avaa sydämensä Jeesukselle. Hän kärsi ristillä että me saisimme synnit anteeksi. Ei ole olemassa enemmän tai vähemmän Jumalalle. Meistä kukaan ei kelpaa ellemme usko Jeesukseen. Hänen kauttaan armo on saatavissa.
Millä oikeudella nuo kiusaavat uskonveljeään ? Ei raamattu noin opeta ! Voimattomassa raivossa letkuihin kiinnitettynä en voi tehdä mitään. Ei riitä asevelvollisuudesta kieltäytyminen. Ei riitä ettei Maammelaulu soi eikä siniristilippu liehu. Ei riitä kieltäytyminen verensiirrosta vaikka se saattaisi syöpähoidossakin auttaa. Ei riitä mikään. Pitää sairaskin saada epätoivoon ja itsesyytöksiin.
Vihdoin vieraat lähtevät. Pian Yrjökin palaa sänkyynsä. Huone hiljenee. Nukahdan. Aika kuluu. Hoitaja tulee irroittamaan letkuni. Päivä on pulkassa. Tapani mukaan horjun illalla ulos raittiiseen ilmaan. Sitten iltapala ja uni vie jälleen mennessään.

Herään yöllä äkkiä kylmään. Huone on hiljainen, yövalo palaa. Yrjö kuorsaa vaimeasti ja Pentti kääntää levottomasti kylkeä.  Kuuntelen hiljaisuutta. Ovi on kiinni. Se on varmasti kiinni koska alalaidan ilmaraosta näkyy käytävän valo himmeänä hehkuna.
Makaan valveilla ja aistin kuinka paha kulkee pitkin käytävää. Silloin tällöin öisin se kiertää puntaroimassa mahdollisuuksiaan. Nyt se ohittaa hoitajien lasikon. Ei viitsinyt poiketa eristyshuoneeseen koska sinne yleensä kuoltiin muutenkin. Se tulee käytävän päähän ja pysähtyy. Edessä on kaksi nojatuolia ja pöytä, viherkasveja ikkunan edessä. Vasemmalla ovessa on numero kymmenen.Viimeinen huone.
Ovi on kiinni. Ilmavirtaa. Kylmyys lisääntyy. Jotain saavuttamatonta häilyy Pentin sängyn kohdalla. Pahan kosketus on metrin päässä mutta kuin ihmeen kaupalla minä ja Yrjö saamme olla rauhassa. Pentti sensijaan ei. Mahdollisuuksia arvioidaan. Laskelmoidaan.
Makaan hiljaa niskakarvat pystyssä. Tämän täytyy olla unta. Nipistän itseäni. Olen hereillä. Tämä ei riitä. Tunnustelen kädellä sideharson alla olevaa kanyyliä kädessäni. Painan kämmenellä alaspäin. Ähkin kivusta. Tähdet tanssivat silmissäni. Olen aivan varmasti hereillä. Peiton alla paleltaa.
Laitan kädet ristiin. Huoneen lämpö lisääntyy. Tuijotan ovelle. Ilmaraossa hehkuu kirkas valo. On hiljaista. Viimein nousen ylös. Kävelen Pentin ja Yrjön sänkyjen ohi. Avaan oven ja astun käytävään. Yövalaistus on himmeää. Tyhjä pitkä käytävä ja väistynyt kylmyys.
Palaan huoneeseen. Istahdan sängylle. Pitkään katselen ikkunasta ylös taivaalle ja sitten yhtäkkiä näen tähdenlennon. Laskeudun pitkälleni peiton päälle, on lämmin. Nukahdan hiljaiseen toiveeseen.

Pasi Koskinen
Kolme Kivestä


 VIIKON 14. HARJOITTELU

Ma - 7 km - 52 min. Vatsavaivaa. Kävelyä väliin. Lenkkikaverina tsekki Peter. (Zonta)
Ti- Lepo
Ke- 10 km -1.02. Osin poluilla.
To- Lepo
Pe- 25 km - 2.34. Vauhdinvaihteluharjoitus sulalla asvaltilla Vehmaalla.
La- 8 km - 48 min. Saunalenkillä kotona taas
Su- 10 km - 1.00. Tiellä.
yhteensä 60 km  - 6 tuntia ja 17 minuuttia

421,5 - 429,5 - 494 - 400 - 379. Siinä ne ovat siististi jonossa. Varsinaisten harjoituskuukausien kilometrit. Työt on tehty ja nyt levätään ensin ja sitten kaivetaan kunto esiin käytettäväksi.
Mennyt viikko oli erittäin kevyt. Ideana on levätä "jo" nyt kunnolla ja tiivistää hieman vielä ennen kuin lähdemme kohti Unkaria. Olen vuosien varrella havainnut tämän toimivaksi. Kun elimistö ja etenkin lihaksisto on harjoittelun keventämisestä ihmeissään niin ihmetellään sitten aikaisessa vaiheessa ja tasataan sekä terävöitetään vielä lopuksi. On siis 30 päivää aikaa 6-päivän juoksun starttiin.
Torstaina matkailuauton keula käännettiin kohti Vankkurivehmasta . Mukava, siisti ja pienipiirteinen alue merenlahden rannalla. Kevät oli rannikolla hieman edellä mutta esimerkiksi merenjää lahdessa vielä 50 senttimetrin paksuista. Upeat ulkoilukelit silti.
Perjantaina istuimme Maria ja Hannu Tähkävuoren viihtyisän kodin kahvipöytään. Kyläkutsu oli ollut voimassa jo ainakin kaksi vuotta. Jutustelun lomassa hiottiin hieman kisataktiikkaa. Marialla kun on runsaasti kokemusta näistä pitkistä kisoista ja Hannulla huoltokokemusta. Palaset alkavat olla paikallaan. Näistä lisää sitten myöhemmin.

LMC Vankkurivehmaan yläparkissa. Alue on käymisen arvoinen ja palvelu oli ystävällistä. Kesällä varmasti hieno ranta saunoineen ja lasten leikkipaikka lisäävät viihtymistä.

Allekirjoittaneen ollessa lenkillä Kirsi kuvasi tämän toisen lenkkeilijän.

Sarjassamme tällä viikolla hajonneet. Jo 12 vuotta moitteettomasti toiminut sirkkeli sanoi sopimuksensa irti. Kontaktori käynnistinkotelossa on tullut tiensä päähän kuten vetohihnatkin. Pientä laittoa...







2 kommenttia:

  1. "Puristan käsiä nyrkkiin. Mieli tekee repiä verho sivuun ja huutaa että armo on täällä jo ! Ei tarvitse rukoilla enemmän tai vähemmän. Riittää kun avaa sydämensä Jeesukselle. Hän kärsi ristillä että me saisimme synnit anteeksi. Ei ole olemassa enemmän tai vähemmän Jumalalle. Meistä kukaan ei kelpaa ellemme usko Jeesukseen. Hänen kauttaan armo on saatavissa.
    Millä oikeudella nuo kiusaavat uskonveljeään ?"

    Usko ja tieto lisää tuskaa ja kärsimystä - erimielisyyksiä. Uskontojen vuoksi soditaan turhan paljon maailmassa. Yksi isoimmista syistä, miksen halua perehtyä mihinkään uskontoon. Uskon vain itseeni ja lähimmäisiini...

    Asiat joissa on itse vahvasti sisällä kiehuttaa, jos kuulee reilusti poikkeavaa sorinaa - kuten tuossa. Olen onnellinen, ettei minun tarvitse pohtia noita ristin asioita. Ne ovat minulle yhtä etäisiä/hepreaa kuin ooppera.

    Hyviä viimeistelyjä. Laitan jossakin vaiheessa Pasi Unkari 6day systeemit omille sivuille :)
    Terveyttä!

    VastaaPoista
  2. Usko itseen ja lähimmäisiin on hyvä alku.

    Oma sisäinen rauha tuo valoa elämään. Millä tuo rauha saavutetaan onkin sitten jokaisen oma asia. Usein kehotan ihmistä pohtimaan mitä jää jäljelle kun kaikki riisutaan elämästä.

    Eri uskontoja on käytetty lyömäaseena kautta historian ja loppua ei näy. Hyvän paimenen ääni ei siis aina kuulu.

    Tee se muille jota toivoisit tehtävän itsellesi - yksinkertainen ohje, unohtuu helposti.

    6-päivän viimeistelyyn minulla kuuluu paljon lepoa ja rentoutumista - toisin kuin kilpailussa kuutena päivänä. Harva ymmärtää mitä tämä tarkoittaa ...

    VastaaPoista