MURTUMATON ?

Kevään myötä ihmiset ovat aktivoituneet. Olen saanut kysymyksiä niin elämästä kuin ultrajuoksustakin. Yritän vastata niihin parhaani mukaan kiitollisena siitä että jaatte kanssani tätä matkaa.
End of this story there is some english too.

 AJATUKSIA UNKARIN KUUDEN PÄIVÄN  KILPAILUUNI

Valmistautuminen kuuden peräkkäisen päivän juoksuun. Käytännössä yhtämittaiseen rasitukseen. Valmistautuminen ? Älkää nyt viitsikö !
Jo ilmoittautuessani olen ymmärtänyt, että tähän EI voi valmistautua. Tähän on siis tarvinnut juosta jo jonkin aikaa. Jopa vuosia.
Henkisesti tähän olen kasvanut. Henkisesti valmis ? Älkää nyt viitsikö ! Koskaan ei ole henkisesti valmis. Sensijaan voi olla oikeassa suunnassa avoimena oppimaan uutta. Nöyränä. Olen juossut yhden 48-tunnin kilpailun. Siis kaksi päivää putkeen. Lisäksi tunturissa muutaman kerrran repun kanssa kolmannen päivän iltaa katsellen. Kaikki siis on uutta ja ihmeellistä kolmannen päivän jälkeen. Hyvä niin.
Maratonille juostaan usein viimeinen 30 km pitkä lenkki kymmenen päivää ennen kilpailua. Minun siis pitäisi juosta 450 km pitkä lenkki koska tavoittelen 600 km tulosta. Älkää nyt viitsikö ! Olen juossut parhaimmillani vajaa kuusi maratonia putkeen kahdessa päivässä. Lähtiessään juoksemaan kuutta päivää peräkkäin ihmisen suhteellisuudentajun on oltava realismin ja hulluuden välimaastosta.
600 km tulos on erittäin paljon kilometrejä jonossa. Kun laitan riman näin ylös voin siis pystypäin myös kävellä sen alta. Vai luuletteko että kukaan oikeasti kykenee juoksemaan koko kuuden päivän ajan ?
Tavoite on neljätoista maratonia putkeen. Siis 14. Täytyy ymmärtää omat rajansa ja rajallisuutensa. Tämä ei tarkoita rajoittuneisuutta tai etukäteen rajoittavaa ajttelua. Täytyy olla suhteellisuudentajua.
Blogeihin ja palstoille kirjoittaminen tavoitteistaan on varsin helppoa. Lähtiessäni yrittämään 600 km tavoitetta eli 100 kilometriä päivässä teen sen yhtä rehellisesti kuten kirjoitankin. Lähden yrittämään. En siis mene tekemään omaa suoritusta tai tekemään parastani. En mene katsomaan mihin kunto riittää.
Harjoituskaudella Unkariin olisin pystynyt juoksemaan noin 500 kilometriä enemmän eli kuukaudessa noin 100 kilometriä enemmän keskimäärin. Tämä ei mielestäni olisi hyödyttänyt minua juoksijana tässä tilanteessa lainkaan. Päinvastoin olisin todennäköisesti loukkaantunut - olenhan kohta 49 vuotias ja kilometrejä on takana. Sensijaan tehoa on ollut aiottua enemmän. Tämä johtuu peruskunnon kehityksestä, Turun vierailusta, joulukuun maratonista, Onnin leiristä kotonani ja ohjautumisesta erittäin raskaille harjoitusreiteille vaiston ohjaamana. Siksipä juoksu tuntuukin nyt teiden sulaessa naurettavan helpolta ja väljältä. Perusvauhti on parantunut keskimäärin 30 - 45 sekuntia kilometrillä niin halutessani. Ultrajuoksu ei koskaan ole naurettavan helppoa eli ego kyllä pysyy kurissa. Ylimielisyyteen ei ole koskaan varaa eikä omalla kohdallani tarvettakaan. Kestävyys on vuosien työn tulos - myös henkinen kestävyys.
Lähden siis matkalle. Harjoittelulla olen saavuttanut tiettyjä ominaisuuksia sekä henkisesti että fyysisesti. Näiden ominaisuuksien avulla ratkaisen matkan aikana tulevat ongelmat. Onneksi matka ei voi jäädä kesken. Minä en päätä kuinka pitkälle pääsen. En ole päättänyt tähänkään asti.
Olkoon siis Voima kanssani. Kiitollinen olen jo etukäteen. Että saan yrittää. Elämä ei ole itsestäänselvyys.

144 TUNNIN JAKOLASKUJA

Päivässä on kolme vuoroa. Aamu-, päivä- ja iltavuoro. Näissä vuoroissa juostaan/edetään kaksi tuntia putkeen. Sitten istutaan hetkeksi syömään ja rauhoittumaan. Yöllä nukutaan viisi tai kuusi tuntia.
Kilpailun edetessä levon määrä kasvaa joten on otettava pieniä ruokalepoja ja pidempiä taukoja. Päämäärä on kuitenkin eteenpäin. Tämä ei ole mitään leikkiä vaan tavoitteelista etenemistä. Ei kuitenkaan väkisin ja mielellään positiivisena. Eli tauot on rajoitettu.
Aikaa kuluu huoltoon paljon. Jalkoja on pestävä ja rasvattava. Sukkia ja kenkiä on vaihdettava. Kengät eivät kestä yhtämittaista tallaamista noin pitkää aikaa.
Energiaa kuluu. Mukaan lähtee nesteeseen sekoitettavaa Gutzyn before performance- ja  after performance- juomaa. Squeezyn carbo load- juomaa ja tavallista Maximin electrolyte-juomaa.
Mukaan lähtee myös palautusjuomaa sekä Fastin, Gainomaxin että Maksimin valikoimista. Mukana myös joitakin geelejä.
Mikään ylläolevista valmistajista ei (vielä) sponsoroi minua joten en kerro mikä niistä on parasta.
Tuo kaikki yllämainittu synteettinen energia on vain varmistukseksi. Pääpaino on normaalilla ruualla jota tarjoaa järjestäjän lisäksi matkailuautomme keittiö. Palautusjuomaa käytetään ennen nukkumista ja tarvittaessa muutenkin. Kaikki tämä on harjoituksissa testattu ja havaittu minulle sopivaksi.
Pitkiin ultriin ei voi tankata etukäteen koska ihmisen keho ei yksinkertaisesti pysty varastoimaan energiaa riittävästi. Kuitenkin harjoituskaudella on syötävä monipuolisesti ja varmistettava vitamiinien ja hivenaineiden saanti. Näissä kannattaa olla tarkkana koska elimistö ei rasvaliukoisia vitamiineja kestä määräänsä enempää.
Ultrakilpailuissa munuaiset ja verenkierto ovat melkoisessa prässissä eli kannattaa miettiä mitä syö ja etenkin mitä juo. Juoksufoorumilta löytyy tarinoita murheellisista verikoetuloksista. Toisaalta en tiedä kenenkään vammautuneen pysyvästi näissä tapahtumissa mutta oman olon kontrollointi on syytä pitää sekä omassa että huoltajan mielessä.
Suunnitelma siis on mutta tietoisuus rajallisuudesta on huomattavasti tärkeämpää. Niin vaikealta ymmärtää kuin se kuulostaakin on radalta päästävä myös pois. Henkisesti näissä ajaa itsensä tilanteisiin joista kerron sitten kilpailun jälkeen. Rehellisesti. Vain näin voi kehittyä. Vain näin voi tehdä arjestaan vapauden. Sillä usein saa sen mistä luopuu. Ensin on kuitenkin juostava - paljon.

TAHMEANA JALOILLAAN

Kun koko talvi on liukasteltu lumessa, pimeydessä ja pakkasessa tulee sitten vihdoin kevät. Harjoitusta kiristetään kun liukkaus jalan alta katoaa. Sitten kevennetään kohti tavoitteita. Ja yhtäkkiä huomataan ettei kulje minnekään. Tönkkö, tahmea ja epävarma juoksija hikoilee sulavilla teillä. Mieleen hiipii pelko epäonnistumisesta ja väärästä harjoittelusta. Myös keväiset flunssat ja pienet lihasvaivat ja niiden aiheuttamat lyhyet tauot sotkevat harjoittelua. Yhtäkkiä ei menekään nätisti enää.
Tässä on monella peiliin katsomisen paikka. Onko harjoiteltu suunnitelman mukaan kohti tavoitetta. Jos on pyritty tiettyyn vauhtiin tai tiettyjen ominaisuuksien kehittämiseen onko niin tehty. Vai onko juostu liian lujaa pitkillä lenkeillä ja sillointällöin myös tehoharjoituksissa. Onko otettu huomioon että harjoittelussa ei voi kokoajan nostaa sekä tehoa että määrää. Emme ole murtumattomia. Kestämme kuormaa vain tietyn määrän.
Itseluottamus rakentuu myös samalla tavalla. Ei se kunto ja tehty työ sieltä mihinkään häviä muutaman tielle tulleen vaivan tai vaikeuden myötä. Kyse on tunnelmasta. Kuinka varma on itsestään.
Harjoituksen kevennystä ja kilpailuun valmistautumista on syytä harjoitella. Harjoitusta on helppo keventää kesken harjoituskaudenkin - jos uskaltaa. Olen usein kirjoittanut, että kestävyysjuoksu vaatii suurta henkilökohtaista rohkeutta. Huvittuneena korostan, että rohkeutta on myös olla harjoittelematta. Suomalaisessa mentaliteetissa on paljonkin korjaamista näiden kuuluisien viimeistelyharjoitusten suhteen. Usein viimeistelyharjoituksista on tullut tainnutusharjoituksia.

SUUNNITELMA VUOTAA

Sitten ollaan lähtöviivalla. Kunto on rautaa ja varusteet harjoittelussa testattu. Tankkaus hoidettu maltilla. Tavoite kirkkaana mielessä. Nyt sitten vedetään ! Lähtölaukaus !
Ensimmäinen kilometri menee 40 sekuntia alle tavoitteen. Euforia jyllää. Testosteroni kohisee kalpeissa jaloissa. Kura lentää kaaressa.
Toinenkin kilometri menee 30 sekuntia alle tavoitteen. Rinta kaarella.
Tullaan viiteen kilometriin. Vauhti on tasoittunut. Nyt kulkee.
Jaa niin näitä onkin vielä 37 jäljellä. Tai 16. Huohotetaan menemään.
Kymmenen kilometriä ja alkaa tuntua. Nyt jo ?
...
Näinhän siinä käy. Ei mitenkään edes harjoitettu keho kestä moista kevätkiimaa. Talven kilpailutauon jäljiltä onkin vallan unohdettu, että tämä on KESTÄVYYSjuoksua. Suunnitelma ei saa vuotaa. Jos on harjoittanut itseään johonkin niin siinä on pysyttävä. Etenkin alussa. Kuten myös harjoituksissa pysyttiin. Eikä vedetty varmuuden vuoksi - eihän ?

Jäälle ei ole mitään asiaa.

MURTUMATON ?

Sataa vettä kaatamalla. Olen pitkän talven jäljiltä jälleen kerran terve ja valmiina haasteisiin. Monotooninen harjoittelu kohti Unkarin kuuden päivän kilpailua on sujunut hyvin. Monotoonisuuden jäljiltä olo on hieman hakatun tuntuinen. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän metsässä poluilla ja etenkin tuntureilla juokseminen minulle merkitsee. Yhteys luontoon ei aina synny tiellä. Juokseminen ei siis merkitse kyllästymistä minulle. Kuitenkin on hyvä että sataa. Lumi sulaa ja polut paljastuvat.
On 21 vuotta syövästä. Yli 55000 kilometriä. Kyllä, olen henkisesti vahva mutten murtumaton. Tässä on juuri salaisuus. On ymmärrettävä rajansa ja rajallisuutensa. On vain yksi matka iäisyyteen ja tuskattomuuteen. Tuo matka ei suinkaan ole ultrakilpailu tai muu kilometrihaaste. Tuo matka on johdettu jostain muualta. Voima siihen tulee uskosta Jeesukseen. Ja uskoa todella tarvitaan. Jopa kuuden päivän kilpailussakin.
Niinpä juoksen taas tänäkin päivänä kiitollisena. Ja rukoilen mahdollisuutta huomiseen.

VIIKKO 16. HARJOITTELU TAI YLLÄPITO

Ma- 8 km - 48 min.
Ti - Lepo
Ke - 13 km - 1.19
To - 10 km - 1.00
Pe - 10 km - 57 min.
La - Lepo
Su - 20 km - 2.04, osa poluilla.
yht. 61 km - 6 tuntia ja 4 minuuttia

Tuli kilometrejä 9 vähemmän kuin olin suunnitellut. Mielelläni olisin juossut 30 km lauantaina mutta vatsatauti pilasi päivän kuten perjantai-illankin. 
Minulla on runsaasti kokemusta vatsavaivoista lapsuudessa ja sitten myöhemmin syöpätaudin aikana ja etenkin sen jälkeen. Viimeisten kymmenen vuoden aikana vatsa on toiminut suuremmitta murheitta. Nytkään ei ole kyse hermostollisesta särystä, siitä on lapsuudenkodin rikkonaisuuden vuoksi selvä näkemys. Myöskään en ole syönyt mitään erikoista enkä ainakaan laktoosia, joka "toimii" aina. Epäilys on, että kaivoomme maalla on mennyt pintavettä kevään kohinassa, tosin Kirsin maha on ollut kunnossa vaikka juomme samaa vettä. Mene ja tiedä. Nyt kuitenkin tuntuu paremmalta.
Sunnuntaina minua puri koira lenkillä. "Ei se mitään tee, ei se yleensä noin reagoi..." Onneksi kädessäni oli Sinisalon paksummat juoksuhanskat niin vauriota ei tullut minuun, sensijaan takin selkään tuli pieni palkeenkieli. Onneksi koira ei hyökännyt enään kolmannen kerran niin ei tarvinnut toimittaa sitä eläinlääkäriin - osaan senverran itsepuolustuslajeja että tiedän miten nelijalkaisesta tehdään kolmijalkainen. Tilanteessa minua hämmästytti, että en menettänyt malttiani lainkaan. Keskittyminen on siis melkoisella tasolla. Ruuti on varastoitu purettavaksi Unkarissa. Toisaalta olen kasvanut ihmisenä senverran, että en mielelläni rusikoi kenenkään parasta ystävää. Tee sitä muille mitä toivot muiden tekevän itsellesi...
Juoksu on helppoa ja kunto toivottavasti nousee vieläkin. Starttiin kisassa on kuusitoista päivää. Rauhallinen ja varma olo on laskeutunut.

UNBREAKABLE ?

When I`m writing this rain is falling. Spring is here. Finally. That white shit called snow is melting away. Still there are too many trails covered on snow.
I have run all the winter towards Hungary 6-day race. Just now I´m beated by the roads. When I get older more important for me is run in woods and on trails. Trails keep me in condition. Broke that very monotonous flat rhytm and scenery is mentally very important too. Running does not mean being bored to me.
421,5 K - 429,5 K - 494 K - 400 K - 379 K. Those are numbers per month. Training on very heavy winter conditions and rough slippery routes. I´m redy to rock and roll in Hungary. But humble. It is very first time for me those last three days. I have run 48 hour race once and many times three days with backpack on fine tundra in Lapland but this is different. There is 1 K loop in Hungary and six days. Same same same ...
It is now 21 years after my cancer. I know that I am very strong looking by mentally but I´m not unbreakable. And that is the secret. One should always remember that there is only one trip to eternity. And that trip is not really ultra challenge or race. That trip is guided by the God if one believes. And You need faith. Also if You are going to run 6-days.
So run this day and be grateful. And pray option to next day.

Hommat on keskeytetty. Tekemistä on kisankin jälkeen - liiteri on onneksi miltei täynnä.

 

 

There is some woodlot waiting me after the race. Lucky me my store is almost full filled.