Äärimmäinen ajattelu toisi innovaatioita. Valtavirrasta poikkeaminen voimaannuttaisi ja syntyisi konkreettista uutta. Oikeasti jotain tehtäisiin. Monet epäkohdat poistettaisiin ja saataisiin aikaan yhteistä hyvää. Lääke olisi erilaisuuden sietäminen, toisten ihmisten kuunteleminen ja hyväksyntä erilaisille valinnoille elämässä. Sananvapaus on siis myös uhattuna.
Suomen talouden suurin ongelma on työttömyys, joka pitkälti johtuu yritysten ulkomaisesta omistuksesta. Yritysten aineellinen hyvä valuu ulkomaille ja me jäämme tänne säästämään ja leikkaamaan. Tarvittaessa hommat loppuvat, jos ulkomainen konserni niin päättää. Ei ole sananvaltaa koska emme omista enää työpaikkojamme. Osaaminen loppuu tai valuu ulkomaille.
Ongelmana on myös työhaluttomuus. Sensijaan että työuria pidennettäisiin tulisikin niitä lyhentää ja ottaa nuoria tilalle. Sarka on mielekäs kuokkia kun näkee sen toisenpään. Sitten kun kuokinnat on kuokittu olisi vielä virtaa itselle ja läheisille. Olisi pakko keksiä jotain muuta työnorjuuden tilalle. Tämä kannustaisi sekä nuoria ja vanhoja tahollaan. Positiivisuutta syntyisi kuin itsestään työpaikoille.
Politiikalla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Triatleettiministeri kyselee twitterissä äärioikeiston ja äärivasemmiston eroa. Eihän niillä tunnetusti ole mitään eroa. Katsokaa vaikka herrojen Hitler ja Stalin aikaansaannoksia - lopputulos oli kokolailla sama.
Jäljelle jää kukkahattutätidemokratia. Pelastetaan koko maailma täältä Suomesta käsin. Kuka maksaa ? Ei ainakaan pienyrittäjä, joka verissäpäin työllistää itsensä lisäksi yhden ihmisen. Siinä se istuu laskupinonsa kanssa ja tumputtaa hiirellä pankkiyhteydessä. Ihmettelee miten pärjätään kun kuuliaisesti sitoudutaan maksamaan kaikki ihmeelliset sivukulut. Maksut ja määräykset, joilla ei ole käytännön arjen kanssa mitään tekemistä. Turhat direktiivit ja byrokratia.
Suomesta puuttuu siis konkreetti tekeminen. Oikeita muutoksia ei saada aikaan. Vieläkään vanhustenhoitoa ja terveydenhoitoa ei ole saatu kuntoon. Vanhuksilla normaaliin ihmisarvoiseen elämään kuuluvat perustarpeet, esim. ulkoilu, eivät ole ollenkaan itsestäänselvyys. Poikkeuksiakin on. Helge Lönnroth (syntynyt 1916.) voitti 95-vuotiaiden sarjassa kultaa kiekon-,keihään- ja painonheitossa. Kyseessä olivat veteraanien MM-hallikisat viime huhtikuussa Jyväskylässä. Tosin häntä kuten ei montaa muutakaan veteraaniurheilijaa laitettu edes ehdolle vuoden urheilijaa valittaessa. Samoissa kisoissa muuten 82-vuotias Unto Mattson juoksi 400 metriä aikaan 1.17.97 ! Jotkut siis pääsevät ulos vielä vanhanakin. Ja ne jotka eivät enää itse pääse tulisi nuorempien toimesta ulkoilemaan säännöllisesti viedä.
Terveydenhoidossa taas ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa asuinpaikkansa perusteella, jossakin hommat toimivat jossain taas ei. Loputon säästäminen ja leikkaaminen ei ole tekemistä, se on tekemisen lopettamista. Se on siis lopun alkua. Ministerit tempoilevat sairaanhoitopiirien lakkauttamisen ja kuntien lakkauttamisen kanssa. Uskokaa nyt, että kaikkea ei vaan voi lakkauttaa. Kaiken toiminnan ei tarvitse olla tuottavaa - kaikkea ei voi mitata rahassa. Inhimillisyydellä olisi tilaa ja paljon.
Ihmisten tulisi sanoutua välillä irti tutusta ja turvallisesta. Tulisi päästellä oikein kunnolla. Analyyttinen ja varovainen toiminta joutaisi hetkeksi romukoppaan. Tulisi hankkiutua tilanteisiin joissa endorfiini virtaa ja lähtö totutusta tasosta on lähellä. Rajoittimet pois ja kaasut auki. Täysillä uusin ajatuksin ! Jos tämän tekee toisia loukkaamatta ja häiritsemättä niin kokemus avaa ajatukset. Jäljelle jää yksi totuus, josta on syytä olla kiitollinen. Syntyy rauha ja kunnioitus ympäröivään.
Arjessamme on siis paljon perkeleitä. Ihmiselle tekee hyvää joskus laittaa perkeleensä jonoon taakseen. Ja jättää ne sinne. Tavalla tai toisella.
Itse puin lauantaina iltapäivän lopuksi nastakengät jalkaan ja päätin että nyt vedetään ! Ensin järvenjäätä umpihankeen jonka pinta oli jäätynyt. Jokainen askel humpsahti pinnan läpi ja jalan nosto oli kaksinverroin raskaampaa. Sitten jäätyneen ojan pohjaa auraamattomalle metsätielle. Aurattua mäkistä tietä. Pehmeää moottorikelkkauraa. Ylämäkeä. Ylämäkeä umpihankeen. Lopuksi aurattua tietä horjuvin jaloin ja kostoksi loppuun vielä järvenjäätä. Harjoitus päättyi Kirsin mökin portaille. Nojasin kauan tutiseviin polviini. Katsoin taakseni. Sinne ne jäivät - arjen perkeleet.
VIIKKO 5. HARJOITTELUNI
Ma- illalla sutaisu töiden jälkeen ennen seuraavia töitä; Pyynikillä 8 km - 50 min.
Ti- illalla otsavalon loisteessa 12 km - 1.18
Ke- ap. hiihtoa metsäsuksilla Kirsin kanssa 1,5 tuntia
ilta perusjuoksua hirveässä pyryssä 21 km - 2.19
To- ilta 10 km - 1.05
Pe- ilta erittäin raskaalla reitillä 23 km - 2.31
La- erikoisharjoitus nastakengillä umpihankea, maastoa 13,5 km - 1.40,
periksiantamattomuus
Su- kevyt, jäiset tiet 12,5 km - 1.21
yhteensä 100 km - 11 tuntia 4 minuuttia
TAMMIKUU 2013
juoksua 494 km - 61 tuntia ja 32 minuuttia - 5 lepoa joista 2 sairaana
Tervehdys Pasi,
VastaaPoistaTämä kirjoituksesi sattui kolahtamaan aika hyvin, niin ajattelin laittaa pari kommenttia tuosta Suomalaisesta touhusta.
Väittäisin että perus-suomalainen on opetettu että yhteiskunta pitää huolen. Ongelma on se että yhteiskunta ei pysty. Ei oo resursseja, siis rahaa. Aikaisemmin paikallinen kyläyhteisö ja perhe pystyi pitään huolta kaikista jäsenistään. Samalla joikainen panosti yhteiseen hyvään kykyjensä mukaan. Kunta kun ei kykene tähän, se on liian kallista, ja ei vain onnistu. Seurauksena on se että ne jotka menee tähän mukaan ja uskoo että kunta tai valtio pitää huolen tulee käsitellyksi kuin teuraskarjaa.
Ai niin, itse olen tasapäistämistä paennut Amerikan Suomalainen, joka pääsi pahasti rapistumaan, mutta nyt tekee parhaansa saadakseen itsensä siihen kuntoon sillain että selviää elämästä kunnialla ja muistaa naatiskella silloin tällöin.
Tervesin
Risto Puhakka
Tervehdys Risto sinne isonveden taakse !
PoistaSiitä ajasta kun itse sairastin on hoitoonpääsy hidastunut syöpäpuolellakin merkittävästi. Tämä on usein kohtalokasta.
Hoitoon ei yksinkertaisesti budjetoida tarpeeksi rahaa ja osa siitä joudutaan tekemään päivystystyönä, joka maksaa kaksinverroin. Pukumiehet puristavat siis huippuosaajat talouden lukujen ja inhimillisyyden väliin. Samalla tutkimukseen ei panosteta eli osaaminen näivettyy.
Mielestäni jos veroissa maksamme on meidän pakko saada hoitoa tasapuolisesti. Itse olin äärimmäisen tiukalla 20 vuotta sitten myös taloudellisesti sairastaessani. Minulle määrättiin nykyrahassa tuhansien eurojen lääkkeitä jotka olisi ensin pitänyt itse maksaa ja kela olisi sitten joskus korvannut. Onneksi asia järjestyi toisin ja olen nyt tässä.
Äitini sairastamisen yhteydessä koin sen rajan kun jätetään hoitamatta. Tutkimuksiin pääsy kestää ja kestää. Odottamisen palkaksi tulee sitten hoitovirhe toisensa perään. Näin myös ystäväni vastaavassa tapauksessa.
Mutta ollaan positiivisia - tulee vielä aika jolloin riittävän moni valitsee toisin.
Olet tehnyt lauantaina umpihangessa samanlaiselta kuulostavan harjoitteen kuin minä Sunnuntaina 3+15:n perään. Tosin minä tarvoin vain 5-6km umpihangessa, niin ikään järven jäällä vastaavan kuuloisella alustalla + kelkkaurilla, jossa pahimmissa kohdissa upposi puoleen reiteen. :) "Arjen perkeleet" todella unohtuivat.
VastaaPoistaUskomaton viikko sinulta 200km viikon jälkeiseksi. Olen iloinen puolestasi, koska noita tarvitaan päästäksesi Unkarissa myös hyvään tulokseen.
Kiitos Onni jälleen osallistumisesta blogiini.
VastaaPoistaViikon juoksukelit olivat raskaan pöperöiset ja liukkaat.
Oikeastaan viikko oli hyvä juuri siksi että sain oltua juoksematta tuon enempää - pää oli hieman "jäässä" testiviikon jäljiltä.
Liikunnan Riemua Sinullekin !
Mielenkiintoisia tosiaan tuollaiset umpihanki tarpomiset, olis kyllä varmasti hyvä asenteenhakuharjoitus, pitäis varmaan itsekin joskus kokeilla.. Ja tuollaisella tarpomisellahan niitä arjen perkeleitä pääsee takuulla pakoon. Hyviä harjoitushetkiä kohti kevättä.
VastaaPoistaUmpihankea kyllä mutta juosten.
PoistaTarkoitan tällä voimaharjoitustyyppistä etenemistä.
Jos uppoaa liian syvälle se ei enää palvele - paitsi asennetta !
Tampereella on muuten Pyynikin Näkötornin kahvilassa hyvät munkit ja kahvi omaa sekoitusta.
Olen kuullut monelta saman suosituksen, ja nuo Pyynikin munkkikahvet on ehdottomasti once in a lifetime listalla :)
Poista