PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN - PIMEYDESTÄ PIMEYTEEN

VIIKKO 48.

Ma- päivällä Jyrälänvuori 26 km - 2.54.
Laskettelen alas Sasin kylästä. Oikealla aukeaa kaunis maalaismaisema. Sarkkilanjärvellä on joutsenia, saisivat jo mennä - kohta on pyrstö jäässä.
Niistän nenää ja pistän kävelyksi. Hamuan vyöstä geeliä ja hörppään kylmää vettä päälle. Väsyttää. Taas väsyttää. Nyt ehti päivällä lenkille eli ei otsavaloa - Jumalan kiitos.
Kohta se alkaa. Olen tullut jo 11 kilometriä. Alkaa Jyrälänmäki. Loputonta nousua melkein neljä kilometriä. Välillä hetki muka tasaista mutta nousee huomaamattaan kokoajan. Tahtoharjoitus. Mäki päättyy metsäpolkuun. Ryteikköä ja maastoautouraa. Kuraa. Saviliejua. Lataan menemään.
Riisun kengät terassille. Kävelen kotiovelta suoraan keittiöön. Juodessani hikisenä palautusjuomaa Kirsi katsoo pitkään ja toteaa tapahtuneen.  - Olisi ruokaa, se sanoo ja hymyilee.  Jälleen sarake täytetään harjoituspäiväkirjasta.

Ti- aamusta iltapäivään metsätyö, raskas, 5 tuntia. Ilta 10 km  helppoa juoksua tiellä - 1.10.
Otsavalolla savotan jälkeen. Pimeää. Väsyttää. Taas väsyttää. Tuntuupa oudon kevyeltä turvasaappaiden painon jälkeen. Täytyy malttaa. Hissukseen. Kokonaisrasitus. Tuleepa epätasaisia kilometrejä. Kohta pääsen saunaan. 
Kello 17.24 harjoitus päättyy. Kiivetessäni ylälauteelle olen kuin hakattu. Kirsi heittää löylyä.

Ke- tietä ja kuntopolkua tasaista 20,5 km - 2.18.
Olemme asioineet kaupungissa. Vaihdan vaatteita tai pikemminkin riisun niitä autossa. Kirsi lähtee autolla kotiin, minä juoksen. Helvetti kun tuulee purevasti. Pakkasta on vain alle viisi astetta mutta tuuli kertoo asteet iholla moninverroin kylmemmiksi. Onneksi on trikoiden alla uudet genitaalikalsarit. Eli kyläkaupasta jäi käteen Craftin tuulisuojilla varustetut puolipitkät alkkarit.
Vaakkolammen rantaa ja ylös Epilänharjua. Lapsuuden maisemat. Yksitoikkoista ja tasaista tököttämistä. Jälleen epätasaista vauhtia. Kumma kyllä nyt ei väsytä. Tämäpä kulttuuria viimassa.
Julkujärveä kohti. Harjulla tuuli raivoaa. Niistän nenää ja lopsuttelen tasaista kohti kotia.
Venyttelen kotiportilla. Oikea takareisi on kireä. Mitäpä tuosta. Suihkuun ja syömään.

To- aamu kävelyä Kirsin kanssa tunti (6 km).  Ilta 10 km tiellä - 1.03.
Otsalampulla taas. Helvetin synkkää. Oma vika kun viivyttelin lähtemistä. Tästä ei tule mitään. Juoksen vaan vitosen. Tulen kahden ja puolen kohdalle - eikun kuusi kilometriä. Tulen kolmen kilometrin kohdalle - unohdetaan koko juttu. Juoksen eteenpäin. 
Nythän tämä taas sujuu, menen sitten koko kympin. Kroppa kaipaisi lepopäivää, mieli ei. Eikä jalat. 
No niin, kotona taas. Sarake täyteen. Nälkä.

Pe- aamupäivällä 16 km osin vaativilla poluilla - 1.46.
Vau. Tuulitunneli. Ainakin 20 metriä sekunnissa. Ja kahdeksan pakkasta. Nyt vasta kylmä on. Naureskelen poluilla - päällä on Storm-fit takki. Nyt on syytä sopeutua. Tuuli vonkuu latvoissa ja maahan sataa irtonaisia oksia. Eteläsuomi on lumimyrskyn kourissa ja täällä ei tule hiutalettakaan. Lupasivat vasta iltapäiväksi.
Tulee mieleen Onni . Oli tehnyt kivan videoklipin blogiinsa. Euforiaa ja energiaa. Voi kun nämä nuoret hurjat malttaisivat. Kestävyys ei tule kuin maltilla. Maltti on kuin takaiskuventtiili. Jos sitä on, homma sujuu, ehkä ei tule vammoja. Jos ei niin sitten vaan valuu taaksepäin kun ei voi harjoitella ollenkaan. Raja on todella hankala löytää. Mikä on liikaa ja mikä ei. Suru jos vuodet kuluisivat rajan etsintään. Toisaalta rohkeus palkitaan jos on hitunenkin onnea matkassa. Onneksi useimmilla, jotka kestävät leikissä mukana alkaa järki karttua kokemuksen myötä. Tasaisesti ja lisää pikkuhiljaa.
Polveen sattuu. Olenkohan juossut liikaa?  Teen analyysiä ja totean juosseeni melko mäkisillä reiteillä, myös alaspäin. Nyt on taas toisenlaiset tossut eli toiset kulmat tukipohjallisten kanssa. Korjataanpas tätä ryhtiä. Kipu sulaa kilometrien myötä.
Kiskon buffa-huivia kasvoille. Onpa raateleva tuuli. Menenkin tuosta Mäyräjärventien kautta. Umpimetsää. Maa on jäässä. Kotiportilla. Garmin on piilossa takin hihan alla. Mitäs tästä tulikaan. Jees. Sopivasti.
Kirsi on lämmittänyt saunan. Makkarakastiketta. Taivaallinen nainen.
Tää on nyt balanssissa. - viisi päivää ja 82,5 kilometriä.

La- iltapäivällä 14 km - 1.29., helpolla reitillä.
Lumipyry. Onpa erikoinen viikko. Alkuviikosta ei ollut lunta pisaraakaan - nyt nilkkaan. Kristallinkirkkaat kiteet piiskaavat naamaa. Kymmenen astetta pakkasta.
I´m lonely rider. Bring out the dance motherfucker! Unkariin on pitkä matka. Miten ihmeessä pystyn juoksemaan kuusi päivää putkeen. Pohjoisessa juoksin silloin repun kanssa kolmessa päivässä melkein kaksisataa - kairassa... Nyt on kovemmat tavoitteet. Sata päivässä? Ei helvetti. Ja miten oikeasti pitäisi treenata. Tasaisesti vaan. Nousevaa määrää. Seppo sen sanoi. Ei kuluttavia pitkiä liikaa.
Nyt jo kotona. Tämäpä meni nopeasti.

Su - 12,5 km tasaista - 1.24.
- 17 astetta pakkasta. Merinovilla lämmittää. Lumi narskuu kivasti. Puut paukkuvat pakkasessa. Ulkoilmaihmisen riemua.
Viikko loppuu. Tämä on nyt suonessa tämä harjoitusrytmi. Silti väsyy vielä hieman liikaa. Menisi enemmänkin mutta ei ole kiire. Otetaanpa nyt iisisti, ottaa hieman henkeen oudoksestaan.
Kääntöpaikka. Kotiin. Lämpimään. Viima ottaa naamaan. Huivia eteen.
Huohotan pihaan. Kello soi aamulla ennen viittä. Töihin välillä.
Ensiviikon alussa kevyemmin ja sitten huimaillaan hieman, vaihteluksi. 

Yhteensä 109 km - 12 tuntia ja 4 minuuttia

MARRASKUUN HARJOITTELU

Juoksua 421,5 km - 45 tuntia ja 42 minuuttia - 2 lepopäivää

Hyvä kuukausi kohti uuden luomisen aikaa ?