maanantai 31. joulukuuta 2012

MIETTEITÄ VUODEN VAIHTUESSA

---

Kuinka monta kertaa olenkaan pysähtynyt,
                                                        seissyt hikisenä taivasalla.
Kuunnellut tuulta tutuissa maisemissa,
                                                usein myös kaukana kotoa,
                                                                                      tuntemattomissa kairoissa.
Milloin kesken juoksun,
                           vaelluksen,
                             matkalla kotiin tai maaliin,
                                                               yösijaan päivän päätteeksi taivaan alle.
Aina olen perille päässyt,
                               joskus loppuunajettuna,
                                joskus hyvissä voimissa,
                                 mutta aina lopulta pysähtynyt,
                                                                   laskeutunut lepäämään kiitollisena.

Kiitollisena menneestä,
                      nöyränä uutta päivää odottaen.

(pasi koskinen, maailmanloppua ei tullutkaan vuonna 2012)

 ---

Kiitos Sinulle lukijani, että olet ollut kiinnostunut ajatuksistani. Vuoden 2012 aikana blogiani on luettu säännöllisesti yli 600 kertaa kuukaudessa. Luvusta olen hieman vähentänyt satunnaisia osumia pois muodostaakseni itselleni käsityksen.
Nöyrin mielin jatkan kirjoittamista ja ajatusten jakamista. Kommentteja toivoisin lisääkin mutta hiljainen hyväksyntäkin palkitsee.
Aiheet ovat, kuten tähänkin asti, matkan varrelta. Uteliaana jatkan tuota matkaa ja lupaan rehellisesti jakaa kokemaani - niin hyvässä kuin pahassakin.

---

Vuoden 2012 lopussa olen siis juossut 55865 kilometriä mitattuna vuodesta 1992 alkaen. Tämä vuosi on juoksumäärän suhteen kaikkien aikojen ennätys. Viimeksi olen päässyt lähelle vuonna 1996.  Tämän vuoden suorituksen arvoa omassa kehossani nostavat siis nuo kuusitoista vuotta ikää lisää.
Vuosi oli kilpailullisesti keskivertoa parempi. Osallistuin siis kolmeen tapahtumaan joissa menestys mitattuna omilla mittareillani oli enemmän kuin riittävä. Kliimaksina eittämättä Onnin 2. kierroksella juoksemani 24-tunnin ennätykseni 177 kilometriä. Paitsi ennätyksellinen määrä kilometrejä myös ennätyksellinen määrä uusia hienoja ihmisiä jakoivat kanssani tapahtuman heinäkuun helteessä.
Toisaalta jäi myös hampaankoloon. Olen varma että tulevaisuudessa pystyn parempaaan, jos terveyttä suodaan. Tämä ei ole pelkkää ahneutta ja kunnianhimoa vaan lähes täydellisen onnistumisen ja omien rajojen hakemista.
Myös Sepon ystävyysultrassa ja Vaarojen ultrassa Kolilla tapaamani ihmiset ja heidän positiivinen voimansa kantaa minua toivottavasti jatkossakin. Samalla se motivoi osallistumaan ultrakilpailuihin yhä uudestaan; eikä siis suinkaan aina pelkän tuloksentavoittelun kannalta.

---

Vuoden lopulla olen siis ollut matkalla Unkarin 6-päivän kilpailuun jo kaksi kuukautta. Marraskuu ajoi harjoitusrytmiä suoneen ja elvytti kuluneita ominaisuuksia. Joulukuussa olen jo pystynyt luomaan uutta kuntoa. Hämmästyttävää on harjoitusvauhtien hienoinen kasvu vaikka varsinaista vauhtia en ole juurikaan harjoitellut.
Joulukuu on kuitenkin ollut suunniteltua raskaampi. Itsenäisyysmaraton, Turun reissu ja 3 kertaaa 30 km yhdistettynä talveen ja hienoiseen vauhdin lisääntymiseen on kuormittanut enemmän kuin kilometrit kertovat.
Vaikka harjoittelussa ei olla lähelläkään sietorajoja ei syytä liialliseen ahnehtimiseen ole.
Harjoituspäiväkirjani (Yliopiston almanakka) kanteen olen jo vuodesta 2008 kirjoittanut ikäänkuin teemaksi jotain. 2012 kannessa luki : "Jalat, Sydän, Pää". Vuoden 2013 kirjan kanteen kirjoitan "Nöyryys".
Vaikka juoksen paljon ja lähes päivittäin ei se ole itsestäänselvyys. Terveys ei ole itsestäänselvyys - ei edes mielenterveys. Kaltaiseni päivästä päivään juokseva ultrajuoksija kokee jatkuvia ylä- ja alamäkiä juoksussaan.
Ystäväni Rainen sanoin : "En pysty ollenkaan aina ennustamaan miten juoksuni kulkee tänään." Tuossa lauseessa piilee salaisuuksia. Utelias ihminen, kuten minä, menee lenkille ja kokeilee miten kulkee. Periksiantamattomuus... 
Matka siis jatkuu matkaa tehden. Hyvä niin. Odotan paitsi Unkarin kevättä myös koko ensi vuotta uteliaana. Vieläkö sietorajani nousevat ?
Päivittäiseen juoksemiseeni elämäntapana kuuluu myös pelko tulevasta. Entäpä jos en enää tule takaisin sieltä missä olen yksin askelteni kanssa. Nöyränä uskon kykyyni palata - uteliaisuus matkan varrella koettuun kuitenkin voittaa. Ja rakkaus elämään.

---

VIIKKO 52. ja Maanantai 31.12.2012

Ma- 10 km kevyt - 1.08
Ti- 20 km helpolla reitillä - 2.16
Ke- aamu 8 km - 54 min.
To- ilta vauhtileikittelyä 12 km - 1.06. Vauhti nousi vedoissa hetkellisesti 4.30 min/km
Pe- aamupäivä 6 km kävelyä. Ilta -Lepo
La- ap. - ip. 4 tuntia keskiraskas metsätyö. Ilta 10 km - 1.05
Su- ilta 10 km - 1.08, raskas suojakeli; uupunut olo.

yht. 70 km - 7 tuntia 37 min. juoksua

Ma, 31.12.2012. - aamu 8 km- 51 min. sohjoa. Ilta 10 km - 1.06. Normaali olo ja vähemmän sohjoa.

JOULUKUUN HARJOITTELU

 yhteensä 429,5 km - 46 tuntia 37 minuuttia - 3 lepopäivää - 1 sairaspäivä

VUOSI 2012

yhteensä 4047 km -  469 tuntia 51 minuuttia - 74 lepopäivää - 12 sairaspäivää

(lepopäiväksi on laskettu joitakin sellaisiakin päiviä joina on kävelty tai tehty metsätöitä, lapioitu hiekkaa tai rakenneltu jotakin, ei kuitenkaan juostu ...)


Loppuun vielä kiitokset vuodesta lähimmilleni; etenkin Kirsi, kiitos että jaksat,  Make, tarvittaessa aina paikalla  ja Raine, vahvana taustalla.

Thank You everybody for reading my blog. I hope Your interest to follow my thoughts stays next year too.
I´m sorry because I write on english so rare but I only have 24-hours in one day and I love sleeping too... 

lenkin jälkeen kylvyssä; olen kuullut että rannikolla oikein lämmittävätkin kylpyvetensä ulkosalla...







5 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kimmo kommentista, sain sen kuitenkin sähköpostiini - olisit antanut sen vaan näkyä ! Treeni iloa sinulle !

      Poista
  2. Onnittelut ennätyksellisestä vuodesta! Se ei ole itsestään selvyys. Jokainen vuosi voi jäädä parhaimmaksi. Koitetaan siis nauttia jatkossakin onnistumisen elämyksistä. Esim. Tänään aamulenkillä menin paikoin n.5:10/km -vauhtia, vaikka on talvi, kello oli viisi aamulla, ja tehot olivat kevyet, sekä kuormaa alla. Mukavia hetkiä perusharjoittelun seassa. :)

    VastaaPoista
  3. Ja minä nukuin silloin vielä pojan unta sikeää... Onneksi on aamuvirkkuja niin pysyy maailmassa tasapaino yllä.

    Hyvää Uutta Vuotta Onnille tätäkin kautta !

    VastaaPoista
  4. Upea vuosi takana, kaikkea hyvää ja ennenkaikkea terveyttä ja kepeitä kilometrejä tulevaisuuteen. Tämä on hieno blogi, täynnä hienoja ajatuksia, kiitokset siitä.

    VastaaPoista