sunnuntai 12. elokuuta 2012

ITSELUOTTAMUKSEN JUURILLA

On vuosi 1973 ja juhlat.  Mummu, äidinäiti, täyttää vuosia. Olen yksin pikkuhuoneessa lukemassa akuankkaa. Tellervo, mummun siskon tytär kulkee huoneen läpi keittiöön. Hän on arvostettu matematiikan lehtori Tampereelta. Muut vieraat puhelevat olohuoneessa.

- Lukisit sinäkin joskus jotain järkevämpää. Sinusta ei koskaan tule mitään kun olet noin lihavakin...

---

On vuosi 2012 ja juoksen  Munsaareen johtavaa asvalttitietä. Tienvarsi on rehevä, on hevoskastanjaa, leppää, koivua ja pihlajaa. Saavun kääntöpaikalle josta lähtee useita lyhyitä tienpätkiä kohti merenrantaa. Talot ovat tiheässä sikinsokin ja rannassa on iso vene ankkurissa. Kävelen Rotipäätä pitkin kohti merenrantaa ja yritän ymmärtää.

Mummu asui Kotkan Munsaaressa siskonsa kanssa ennenkuin Suomessa veli kääntyi veljeä vastaan. Perheenpää Paul-Rudolf oli tuolloin Kymin nimismiehenä. Mummun biologinen äiti oli kuollut aiemmin keuhkotautiin ja kasvattiäiti piti perheestä huolta. Perhe oli joutunut lähtemään Tampereelta häpeä niskassaan isän poliittisten sotkujen takia. Myöhemmin maine puhdistettiin mutta tuolloin se oli jo melkein turhaa. Paul-Rudolf nimittäin päätyi joukkohautaan ennen vuoden 1917 rauhaa ja perhe pakeni nälän ajamana takaisin Tampereen Messukylään.
Elämä Munsaaressa oli ollut kulisseissa rauhallista mutta niukkaa. Perheessä ehkä kuitenkin ristiriitojen sävyttämää. Tyttäret Thyra ja Lyyli olivat joutuneet kuuntelemaan aatteellista paatosta ja kokemaan levottomuutta ennen kapinaa. Osittain tästä syystä painolasti siirtyi sukupolvelta toiselle myös heillä.
Kotkassakin työläiset ja porvarit asuivat eri puolilla kaupunkia. Silta oli raja. Rajaa ei helpolla ylitetty. Se jäi alitajuntaan elämään. 
Jännitteiden säilyessä vielä vuosienkin päästä siskokset olivat eri mieltä asioista. Aina kun "Lylly ja Tellu" tulivat kylään ilmapiiri muuttui painostavaksi. Politiikka sotkettiin mukaan syntymäpäiväjuhlillekin. Arvostelua... kaupanpäälle vielä minä, jota ei saanut poliittiseen nuorisotoimintaan millään mukaan. Akuankka kiinnosti enemmän. Olin jo tietämättäni tuolloin samaa mieltä kuin nytkin. Oikea tai vasen, aivan sama. Kansa tehköön työt, eliitti rypeköön. Ristiriitatilanteen kärjistyessä ruumiita tulee eikä niistä kannata kantaa painolastia iankaiken. Kaikkea ei voi selvittää jälkeenpäin. Elämä kohtelee. Ainutkertaisuuden ymmärtämiseen tarvitaan nykyhetken lisäksi historiaa mutta sitä ei voi muuttaa.

Alussa kerrotun kaltaiset kasvattaviksi lauotut lauseet syöpyvät kuitenkin nuoren mieleen. Vaikutus minun tapauksessani ei ole ollut murentava vaan rakentava. Itseluottamus, usko omiin kykyihin on rakentunut pala palalta iän myötä. Oman tiensä löytäminen ei kuitenkaan ole sujunut kivuitta. Uskoa omiin valintoihin on koeteltu mutta onneksi olen saanut itse valita - kiitos omien vanhempien ja isoisän.
Ultrajuoksussa itseluottamus rakentuu osittain harjoitelun tuloksena syntyneen fyysisen suorituskyvyn varaan. Jos tämän suorituskyvyn rajoja halutaan nostaa on mukana oltava vahvaa henkistä näkökulmaa. Uskoa omaan valintaan.
Juuri sillä hetkellä kun ultrassa luulet, että et jaksa enää on oltava rohkeutta jatkaa. Rohkeutta laittaa itsensä likoon myös henkisesti. Rohkeus epäonnistumisen mahdollisuuden kohtaamiseen antaa perspektiivin onnistua. Et voi onnistua ilman nöyryyttä kohdata vaikeuksia ja epäonnea.
Valitsemalla juoksun elämäntavaksi saa aina välillä kuulla ihmetteleviä kommentteja ihmisiltä jotka näkevät vain juoksun tapana liikkua, lajina harrastaa. Kokonaisuus on kuitenkin paljon monimuotoisempi. Pyrkimys oikeansuuntaisiin valintoihin niin elämässä kuin juoksussa itsessäänkin vie Sinut pidemmälle. Tasapainossa ympäröivän luonnon kanssa. Tasapainossa oman elämäsi kanssa.

Juostessani Munsaaresta Etukylän kautta Mussalon Santalahteen nautin paitsi meri-ilmasta myös sisäisestä rauhasta. Askel ei ole aina kevyt mutta se vie eteenpäin. Useimmiten kohti tuntematonta ja uutta. Omalla tielläni.

VIIKON 32. HARJOITTELU

Ma- 8 km - 57 min. tiellä
Ti- Hieronta / Lepoa
Ke- 20 km - 3.00 haastavaa polkua ja tietä, josta kävelin kuusi kilometriä puhelujen (työ) takia.
To- 14 km - 1.26 polkua ja hiekkaa
Pe- Turistipyöräilyä Kotkassa 15 km. illalla juoksua 15,5 km - 1.30 asvalttia ja hiekkatietä,   Kotka Santalahti - Munsaari - Etukylä - Santalahti
La- Kävelyä luontopoluilla 5 km / Lepoa
Su- 15,5 km - 1.50 alkuun ja loppuun teknistä polkua, välillä hiekkatietä. Mussalo -Hevossaari - Lehtisensaari - Mussalo
yhteensä 73 kilometriä - 9 tuntia ja 3 minuuttia

Viikkoon mahtui muutama oikeakin harjoitus. Vauhdin lähtötaso on varsin korkealla eli rasitusta tulee vahingossa hieman liikaakin vaikka määrä ei ole korkea. Ensi viikko on osittain kevyt ja sitten...









Ps. Jos haluat syödä tyylikkäästi Kotkassa on Wanha Fiskari oiva valinta. Sekä omistajalla että keittiömestarilla on käädyt kaulassa eli laatu on huikea. Sapokan puisto on hieno ja merikeskus Vellamossa saa päivän kulumaan helposti merimuseota tai Kymenlaakson museota ihmetellessä. Eksotiikkaa iltaan tarjoaa sitten kulttuuriravintola Kairo. Santalahden lomakylä valittiin vuonna 2011 Karavaanareiden äänestyksessä parhaaksi Suomessa. Huippuleirintäalueen lisäksi tarjolla on mökkejä, huoneistoja, pieni hotelli, luolasaunaa ynnä muuta aktiviteettia maun mukaan vaikka kuinka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti