maanantai 9. huhtikuuta 2012

Päivästä päivään pakottomasti

Ma 2.4.
Kello 10.30
Lunta sataa kaatopaikalla kaatamalla. Tuuli kuljettaa roskia vaakasuoraan. Make nostaa mustaa jätesäkkiä peräkärrystä ja katsoo minua pitkään.
- On tääkin... heittää toisten elämäntyö roskiin, ei voi mitään...
Heitän vanhan kukkapöydän keräyslavalle. Niistän nenää hanskaan ja vastaan.
- Ei se nyt ihan noinkaan ole - niinkuin puhuttiin.

Maken äiti siis siirtyi ajasta ikuisuuteen ja kun isäkin on muuttanut nuorempien likkojen passattavaksi on siis vanha asunto tyhjennettävä.
Nämä ovat niitä hetkiä jolloin monivuotinen ystävyys kantaa - meitä molempia.
Vuosi sitten saman kokeneena näen kaverin naamasta mitä se kelaa päässään. Elämäntyön materian voi heittää roskiin ja täytyykin osittain heittää. Maailma on tavaraa täynnä, jolla on hinta ostettaessa mutta ei myytäessä. Henkinen elämäntyö onkin sitten vaikeampi hukattava. Edesmenneen kanssa on eletty siivu yhteistä elämää. Muistot jäävät - halusit tai et. Osa niistä on rikkaus, osa mukana kuljetettavaa taakkaa. Taakka täytyy kuitenkin nähdä ehtymättömänä varastona kokemusta. Sitä voi halutessaan käyttää tai sen varjolla voi tehdä omat valinnat - tämä on rikkautta. Elämän jatkuvuuden rikkautta.

Kello 16.30
Rotaxin kaksisylinterinen moottori syöttää tasaisesti voimaa mönkijän pyöriin. Ylämäessä lumiaura kampeaa penkkaan ja sataprosenttinen neliveto kytkeytyy etupään viscolukon ottaessa kiinni. Lisään kaasua ja voima puhuu, lumi lentää. Osa siitä tulee syliin. Ulkoilmalaji tämäkin.
Auraan tietä, joka aurattiin jo aamulla traktorilla. Valtava lumimyrsky antaa parastaan Pirkanmaalle. Ja minä kun odotin sulavia teitä!
Kello 19.30
Juoksen lumimyrskyssä miettien elämää. Viimeinen kilometri tästä lenkistä alkaa. Kotitietä on nyt mukava juosta kun olen sen itse aurannut. Tosin lunta on jo viisi senttiä lisää kinostumissa.
15 km - 1.37

Ti 3.4.
Kello 7.00
Autonkuljettajani soittaa. Hänellä on vapaapäivä ja on minun työvuoroni.
-Pääsetsä sieltä kaupunkiin. On tullut tosi paljon lunta.
-Jees, olen juuri lähdössä, tie on aurattu.
-Hyvä sitte, menen kaivamaan taksin puhtaaksi ja lähden sitten salille.

Jumaliste ja sitten vielä nuorisoa moititaan työhaluttomiksi. Kaverilla on vapaapäivä ja se vapaaehtoisesti on hereillä aamulla ihan minua varten!  Tästä täytyy muistaa jotenkin. Lähden kohti kaupunkia.
Kello 19.40
Lasken kauppakassin eteiseen lenkkitossujen viereen. Yli yhdentoistatunnin työpäivän päälle harkitsen lenkille lähtöä. Ei helvetti, olen ihan poikki. olkoon.
LEPO

Ke 4.4.
Kello 9.00 nousen sängystä. Olo on jyrän alle jäänyt. Ohjelmassa olisi pitkä lenkki mutta päätän tehdä puita ensin. Sahaan moottorisahalla pihassa ja halkaisen pöllejä halkomakoneella.
Kello 16.00
Juoksen verryttelyä. Olen aivan poikki. Oikea reisi kipuilee. Jalat ovat tukossa. Periksiantamattomuus.
9 km - 1.05. osa mönkijäuraa


To 5.4.
Kello 11.30
Juoksen maantietä ja oikeaan reiteen sattuu. Liukkaalla juostut kilometrit ovat kiristäneet reisilihaksen ulkosyrjän kalvoja. Irvistelen poluntapaisella. Lenkki päättyy pitkiin venyttelyihin.
12 km - 1.25. osa mönkijäuraa, polkua.
Iltapäivällä sahaan puita.

Pe 6.4.
Ollaan mökillä. Sahaan puita, joita halkaisemme Kirsin kanssa pitkäperjantain kunniaksi.
Kello 14.30 lähden palauttelemaan. Jalkaan sattuu. Olen täysin poikki edelleen. Alkaa hahmottua, että kahden hyvän viikon jälkeen on syytä pitää kevyt viikko. Nautin kuitenkin juoksusta.
6,5 km -39 minuuttia



La 7.4.
Teen Kirsin kanssa puita ja nautin hiljaisuudesta. Kävellään kantohangella ilman lumikenkiä. Kiuru ja peippo nähty ja kuultu.
LEPO


Su 8.4.
Kello 15.50
Sammutan Garminin ranteessa. Taakse jäi 15,5 kilometriä. Keskivauhti 6.23 mutta oli siellä viitisen kilometriä 5.45- vauhtiakin. Osa teistä on edelleen jäässä. Reiteen sattui ensin mutta sitten se rentoutui. Olen jo tilannut hierontaa ensiviikolle. Juoksu tuntuu taas kokonaisuutena hyvältä.
Avaan mökin oven ja vastaan tulee pullantuoksua. Ruokapöytä on katettu. Yhtäkkiä tajuan kuinka helvetin onnellinen olen.
Päivästä päivään - pakottomasti.
15,5 km - 1.39 jäisiä ja ei jäisiä hiekkateitä, välissä asvalttia auringossa.

Yhteensä 58 km - 6 tuntia 25 minuuttia.

1 kommentti:

  1. Hep!

    Taiteilua sielläkin. Elämä on. Ei tarttis silti matkia mun vaivoja. ;) Elikkäs oikian jalan reisi... Täällä vaara, että tulee jo...ööö... onks se sitte neliäs vai viijes lepo. Elämä on kuitenkin liian hieno asia murehtimiselle. Keep smile your face :=)

    VastaaPoista