POCO A POCO

Vähitellen. Pikkuhiljaa.

Juostessani aamuyöstä neljän aikaan Gran Canarian Puerto Ricosta rantaa seuraillen kohti Playa Amadoresia, oli seuranani vain askelteni äänet, yksinäinen laiva kaukana merellä ja pohjaton suru.

Olimme Kirsin ja tätini Annelin sekä hänen miehensä Aarton kanssa päättämässä muistelumatkaa äitini niin suuresti rakastamalla saarella. Kone lähtisi kuuden tunnin päästä kylmään kotimaahan.
Vuosi äitini kuolemasta. Juostessani katselin kaukana olevaa laivaa ja mietin ihmisen rajallisuutta. Elämän mittainen matka, kuinka pitkä se onkaan?  Ja kuinka rajallinen on kykymme kokea asioita tuon matkan varrella.
Kuinka arvokas on se lyhytkin aika, mikä meillä on käytettävissä toistemme ja itsemme kanssa.
Juostessani olin myös tavattoman kiitollinen omasta terveydestäni ja sen mukanaantuomasta mahdollisuudesta kokea asioita haluamallani tavalla, askel askeleelta - päivästä päivään.
Mikään muu tapa liikkua paitsi juoksu, olisi tuskin suonut minulle mahdollisuudern noihin kokemuksiin. Yksin, aamuyöllä meren velloessa vierellä. Päivällä vuorilla paahtavan auringon alla vailla varjoa. Loputtomilla serpentiiniteillä, välillä alas, välillä ylös. Vain askelten ääni ja tässätapauksessa muistot korostetusti pinnalla kuplien.
Äitini matka on siis tehty. Omani jatkuu ennalta määrätyn ajan. Tuon ajan aion käyttää jokaista päivää kunnioittaen. Kokien. Elämä voittaa. Pikkuhiljaa. Vähitellen.

Se joka luulee, että Gran Canaria on hotellikyliä ja hiekkarantaa - meluisia diskoja ja ostoshelvettejä, ei ole uskaltanut kurkistaa syvemmälle. Ylläoleva kuva on Tamadaban suojelualueen kupeesta. Kuvan vesi ei siis ole merivettä.
Sanat ylämäkijuoksu ja alamäkijuoksu saavat uudet mittasuhteet. Askeleen kantama suhteessa haasteeseen on naurettava. Vaikka korkeus 1376 metriä ei ole kaksinen, tarjoaa ylläoleva alue jalkavoimailuun kykeneville purtavaa riittävästi.
Aiemmilla matkoillamme olemme Kirsin kanssa jalkailleet  Pico De La Nievesillä 1949 metrissä, joka edustaakin jo sitten saaren parhaimmistoa. Alloleva kuva esittelee tyypillistä juoksumaastoa Tirajanasin laakson liepeillä.

 

VIIKKO 5. 

Ma- kotona tiellä 14 km - 1,31
Ti- kotona tiellä 26 km - 2,48
Ke- kotona tiellä ja poluilla 5 km verryttelyä - 0,41 
To- kotona tiellä 8 km - 0,52
Pe- aamu lento Gran Canarialle - ilta 10 km ylös Puerto Ricosta valkoisena ruskealle vuorelle ja vaaleanpunaisena takaisin. asvalttia 6 km ja loput hiekkaa - 1,06
La- iltapäivällä 10 km - 1,30. Tästä asvalttia vain 2km. Taivasjuoksua.
Su- päivällä 10 km- 1,19 polkua ylös ja alas osittain asvalttia. (2km) Lopussa vauhdit kiihtyivät 5,30min/km aina 4,28min/km. Lujempaa ei yksinkertaisesti uskalla juosta serpentiiniin !

yht.  83 km - 9 tuntia 47 minuuttia

Erittäin kutsuvaa lumihangen vastapainoksi.

Matkalla ylös.

VIIKKO 6.

Ma- Lepo
Ti- 20 km - 2,14. Asvalttia ja golfkenttää. (nousua riittävästi...)
Ke- Sairas, kuumetta ja vatsatautia.
To- Lepo, eilisen jäljiltä täysin voimaton.
Pe-aamuyö 10 km - 1,11. Rannan kävelytietä, laattakäytävää asvalttia. aamu- lento Suomeen.
La-kotona  10 km- 1,02. Ruskeana valkoisella tiellä.
Su- päivä 16 km - 1,47. Kevyessä lumisateessa, raskas tiereitti.

yht. 56 km - 6 tuntia 14 minuuttia

Perspektiiviksi kuvan oikeasta ylälaidasta näkyy lähtöpiste. Taivasjuoksua parhaimmillaan.

Avaruusolio?

Kuten postauksen alusta on ymmärrettävissä en ollut harjoittelemassa. Juoksu kuului kuitenkin luonnollisena osana päiviin. Valitettavasti keskiviikkona iltapäivällä kuume nousi ja pari päivää meni lievästi ilmaisten paskaksi. Alakautta. En ole koskaan ollut kipeä näillä reissuilla eli meni uutuuden viehätyksen piikkiin...tai pönttöön siis.
Toisaalta viikon 5. lopulla oli olo voimaton eli asiaa aavistelin. Kokonaisuudessaankaan kehoni ei vieläkään ota harjoitusta vastaan toivomallani tavalla;  normaaleja pitkiä lenkkejä jää siis jatkuvasti väliin. Myöskin alkuvuoteen suunnittelemani pari pitkää outing-tyyppistä harjoitusta hyvässä seurassa on nyt pakko jättää pois.
Toisaalta paluu perusasioihin pitkämielisyyden kera oli odotettavissa huikean viimevuoden jälkeen. Vaikeudet sensijaan eivät motivaatiota kadota minnekään. Halu harjoitella on vahva.
Eli vähitellen. Pikkuhiljaa. Matka jatkuu - quién sabe?

Puerto Rico on ahdas mutta rauhallinen. Syke ei ole niin kiivas kuin esimerkiksi Las Palmasissa tai Inglesissä. Vuoret ovat lähellä. Jos haluaa vain harjoitella niin saaren sisäosien kylät, esimerkiksi San Bartolome de Tirajana tarjoavat siihen hienot puitteet. Saarille voi lentää halpalennoilla Suomesta konetta vaihtaen esimerkiksi Saksan kautta. Tirajanasissa (Tunte) on erinomainen hotelli täydellä ylöspidolla spa-osastoineen, vieressä kahden kilometrin korkuiset vuoret polkuineen. Tämän aiemmin kokeneena suosittelen lämpimästi, kuten Puerto Ricoakin.

I was in Gran Canarias Puerto Rico. We had memorial tribute trip for my mother. She past her days year ago. These islands were next to her heart.  Warm, sunny and manjana... I mean peaceful style of living. Running was one normal part of my days but it was not primary target. This kind of week cuts Finnish cold and dusky winter. It gives hope. Poco a poco. Bit by bit.

        VINKKI : KLIKKAAMALLA KUVIA NE AUKEAVAT ISOMPINA ERIKSEEN.