PÄÄMÄÄRÄÄ KOHTI ?- VIIKKO 4.

 PYSÄHDYTÄÄNPÄ HETKEKSI...

Valkoista satiinia.

SLOW LIFE ...


Yleisesti meistä monet ovat jatkuvasti pyrkimässä jotakin päämäärää kohti. Osa tästä on tietoista ja harkittua, osa sattumanvaraista. Kumpikin edustaa matkamme tasoja. Tuota matkaa kutsutaan elämäksi.
Yleisin pyrkimys on yrittää sisällyttää päivittäiseen elämään jotakin itselle tärkeää. Tämä ei suinkaan aina onnistu, sillä monet arkielämän velvollisuudet vievät sekä ajan että tarmon. Siksipä olisikin syytä luopua jostakin saadakseen jotakin uutta ja voimaannuttavaa tilalle.
Työn sankaruus kiireineen vie kyvyn ymmärtää elämän pieniä hienoja asioita -asioita mitä ei voi ostaa. Kyky pysähtyä katsomaan ja kokemaan katoaa.
Suomalainen yhteiskunta parhaansa mukaan kyykyttää ahkeria työnsankareita hamaan loppuun saakka. Palkasta pidätetään eläkemaksuja, jotta 40000 euron huippueläkkeet (kuukaudessa siis) saadaan maksettua. Samalla julkiseen terveydenhuoltoon satsataan vain 5% julkisista rahoista tarpeellisen 9% sijaan.Vanhukset märissä vaipoissaan. Lapset ylisuurissa ryhmissä sekä päiväkodeissa että koulussa. Lista on loputon...
Nuorille saarnataan, että elämä on oikeasti työssäkäymistä ja luottokorttilaskujen maksamista. Vastuun ottamista. Vastuun ottamista mistä? Talousahdingosta kasinopelien jälkeen vai niiden huippueläkkeiden maksamisesta? Älkää naurattako. Ette te näin ketään motivoi ahertamaan. Ette nuorta ettekä vanhaa.
Ajattelevien ihmisten keskuudessa maailmalla on jo pitkään puhuttu termistä SLOW LIFE . Tähän olisi syytä tutustua ja alun huvittuneisuuden jälkeen pohtia olisiko siitä päämääräksi. Työkaluksi luopumiseen. Keinoksi hankkia itselleen uusia elämyksiä. Pelkistetysti. Omana itsenään.
Talkoita yhteiskunnan eteen pitää tehdä mutta ei loputtomasti, eikä se saa olla arvo eikä liikkeellä pitävä voima. Pitää kehdata ottaa aikaa itselleen. Aikaa kokemiseen, pysähtymiseen.

Siitä vaan, polku kutsuu.

VIIKKO 4.

Ma- 19 km -2.06 - tästä 1 km umpihangessa
Ti- Ap. 12 km - 1.32 - tästä 2 km umpihankea ylämäkeen.  Ip. 10 km - 0.59
Ke- Aamu - hieronta. Ilta 10 km - 1.04
To- 12 km - 1.18
Pe- 20 km - 2.09
La- Ap. 8 km - 0.51. Ilta 8 km - 0.48. Harjoitusten välissä käveltiin 2 tuntia lumikengillä Kirsin kanssa metsässä.
Su- Ip. 10 km -1.04
yhteensä 109 km - 11 tuntia 50 minuuttia

Viikon päämääränä oli kerätä kilometrejä. Harjoituksissa oli myös voima- ja nopeusosioita. Uteliaille paljastettakoon, että 14 kilometriä viikon kokonaismäärästä meni alle 6.00 min./km. Viikon kokonaisvauhti oli noin 6.30 min./km keskimäärin.
Toinen viikon päämäärä oli valmistaa kehoa tulevalle "oikealle" harjoittelulle. Päämäärät siintävät jossain kaukana kesän helteillä, mm. Nivala-nimisen kylän ytimessä. Sinne on aikaa ja maltti on hyväksi. Tulee aika jolloin lumi sulaa ja askel alkaa pitää. Polut avautuvat. Siihen saakka otan hieman kevyemmin...
Sairastelujen jälkeen on totuuden nimessä todettava, että viikon 109 kilometriä eivät tulleet itsestään. Kylmäkin oli, pahimmillaan -16 eli oikeastaan ei vielä mitään. Ja hankea polveen. Oli keskityttävä olennaiseen, hetkeen kahden askeleen välissä. Eli merinovillaa päälle ja ulos. Yksinkertaista. Päivästä päivään.

Juoksija kokee henkeäsalpaavia hetkiä, jos ehtii pysähtyä välillä.

Päivä päivältä päämäärä lähestyy, vielä ei ole kiirettä...

Great week. To handle this kind of running I should slow down a bit. Maybe working and normal life should wait when it is time to run focused.
I was collecting kilometers because of being on flu earlier this month. Racing season, well, we have plenty of time before it starts.
On saturday between those two runs me and Kirsi went out with snowshoes. It is very useful, also as trainig but especially with snowshoes you can reach difficult places in snow forests. You can´t go steep and rocky uphills with skis. Just walk and see more. And feel.
Temperature lowest was - 16 celsius. And 40 centimetres snow. So I don´t hesitate. Just put up some woollen and just go out! WTF! So simple. Everyday.