VIIKKO 51. - VIRTAA ???

Viikon 51. juoksut

Ma - Lepo
Ti - 16 km - 1,38 - kv. 6,08 min./ km - tiellä, liukasta jäätä...
Ke - Lepo
To - 30 km - 3,14 - kv. 6,29 min./km - mäkinen tiereitti
Pe - 6 km - 41 min. - tietä ja polkua, veryttelyä
La - 9 km - 1,14 - lumista metsää ja tietä
Su - 28 km - 2,54 - kv. 6,15 min./km - vesisateessa vanhaa tietä Hämeenkyrön keskustaan.

yhteensä 89 km - 9 tuntia ja 41 minuuttia.

Rauhallista Joulunaikaa kaikille blogin seuraajille! Tämä päivitys on hieman myöhässä. Tapani-myrsky katkoi sähköt 31 tunnin ajaksi, eli ei sähköä, ei nettiä vaan todellista maaseudun rauhaa...
Eli puulämmitystä, romanttista kynttilänvaloa ja tuulen suhinaa nurkissa? Kyllä ja pieniä maastoharrasteita lisäksi.
24-tunnin sähköttömyyden jälkeen lähdimme Kirsin kanssa tarkistamaan linjoja ja löysimme 20 Kv:n linjaan nojaavan männyn. Soitto vikapalveluun ja odottelua. Asentajille ei vikatieto välittynyt ollenkaan vaan he samoilivat 13 tonnia painavalla maastoajoneuvolla itsensä turpeeseen akseleitaan myöten - täysin väärään paikkaan. Sähköt saimme vasta kun opastin itse asentajat vikapaikkaan ja kuljetin heidät omalla autollani muuntokeskukselle ja sen jälkeen vielä tukikohtaansa.
Tätä kirjoittaessani se 13-tonnin auto on vieläkin siellä naapurin tiellä ja syvässä...mutta onhan meillä valot! Ruuatkin voidaan nostaa ulkoa sisälle jääkaappiin. Pakastin kesti juuri ja juuri eli vitamiinit tulevaan harjoittelukauteen ovat tallessa.

Viikon juoksut rytmitin muiden joulunajan touhujen oheen. Varsinaista harjoittelua en tehnyt - lievää sisäänajoa kylläkin. Palautuminen on alkanut sujumaan, joten kun vuosi vaihtuu taidan siirtyä päivittäiseen juoksemiseen. Viikko on siis vielä jäljellä tätä ns. väliaikaa.
Kelit ovat olleet vaihtelevat, kaikkea paitsi aurinkoa on riittänyt eli erittäin liukastakin on ollut paikkapaikoin. Tämä jos mikä jäykistää jalkoja entisestään.

Alussa kerrottu sähköepisodi osoittaa kuinka helvetin huonossa jamassa yhteiskunnan turvallisuus on. Kun virta loppuu, loppuu myös yhteydenpito kännykällä, koska tukiasemien akustot tyhjenevät. Netistä ei ole apua ilman sähköä. Tasoristeykset, liikennevalot ja muu automaatio on oman onnensa nojassa.
Eri rakenteissa loppuun asti kilpailutetut toimijat koettavat sitten viimeisillään pelastaa tilanteen. Eli maastossa muniaan myöten suossa moottorisahalla - omin käsin. Tässä viimeisessä ja ainoassa konkreettia työtä tekevän haalarimiehen osassa ei ole apua hienoista järjestelmistä ja kyvyttömistä asiakaspalveluista eikä tietokonekikkailuista vaan ihan maalaisjärjestä.
Tämä maalaisjärkikin tuntuu olevan hieman kadoksissa, kun lähdetään ajelemaan tällaisella kelillä pehmeille ja vetisille teille liian painavalla kalustolla.
Tässä tapauksessa olisi tarvinnut kävellä viisisataa metriä moottorisahan ja oksasahan kanssa vauriopaikalle...eli omilla jaloilla eli ulkoilla ihan työkseen!
Ja sitten vielä kysellään onko juokseminen järkevää...