sunnuntai 6. marraskuuta 2011

KENKIEN KERTOMAA JA VIIKKO 44. + LOKAKUU

Juoksijan jalkineet ovat lenkkikenkiä. Tossuja käytetään kotona tai baletissa. Lenkkikengästä tulee tossu kun sillä juostaan 1000 km. Tämän jälkeen itsellä ne siirtyvät juoksukäytöstä pois.

Tässä lista tällähetkellä harjoittelu- ja kilpailukäytössä olevista juoksukengistäni.

Maantiekengät:

2 paria Nike Air Pegasus +28
1 pari Nike Air Max Moto 8
2 paria Nike Vomero 5
1 pari Nike Zoom Vomero
1 pari Nike Lunarglide 2
1 pari Asics GT 2150

Maastokengät:

1 pari Inov8 Roclite 319
1 pari Inov8 Terroc 330
1 pari Asics Trabucco
1 pari Nike Air Pegasus Trail 26

Erikoiskengät talveen :

1 pari Nike Air Pegasus Winter
1 pari Icebug Gryllo Bugrip nastakengät

Maantiekengissä Pegasus ja Vomero toimivat myös kilpailukäytössä. Kevyempiäkin kisakenkiä olisi mutta se on makuasia. Lunarglide on mielenkiintoinen niinsanotun aktiivisen tuen kenkä, jonka juoksutuntumaa ei voi verrata mihinkään aiempaan kokemaani kenkään. Pegasuksen pohjakuvio on todella pitävä eli tavallisella maantiekengällä uskaltaa polullekin mennä.
Maastokengissä ylivoimainen on Inovin Roclite, joka toimii kaikenlaisessa maastossa ja suojaa hyvin jalkaa. Ainoa miinus on kengän  kovan keskiosan lievä liukkaus märillä puunjuurilla mutta siihenkin tottuu. Juoksuvaelluksilla Lapissa Inovit, myös vanhemmat Terrocit ovat mielestäni täysin ylivoimaisia hinta - laatusuhteeltaan. Inovin kärjen ja pohjan kivisuojat yhdistettynä hyvään juoksutuntumaan tekevät kengästä nautittavan juosta.
Esimerkiksi Salomonin aiempien vuosien XCR-mallit olivat kyllä loistavia mutta kun niillä juoksi repun kanssa  Käsivarren kivikossa kolmessa päivässä 200 km oli kenkä varsinkin kantaosansa puolesta valmis. Uusimmista Salomoneista ei ole kokemuksia.
Trabucco ja Pegasus Trail ovatkin lähempänä maantie- ja maastokengän yhdistelmää. Goretex kengässäkin on suomen oloissa usein kova juttu, varsinkin jos maastossa viivytään pari kolmekin tuntia.
Talvella kylmillä pakkaskeleillä Pegasus on todella lämmin ja pitävä peruskenkä. Icebug taas  kovametallinastoineen on jäisten ongelmakelien kenkä. Icebugin tapauksessa vaimennusta ei ole eli paljon juostuna kenkä rassaa jalkoja kovuudellaan melkoisesti - pito taas on aivan käsittämättömän hyvä. Muutenkin Suomen oloissa pärjää normaaleilla juoksukengillä mainiosti kunhan kengän pohja ei pakkasella kovetu liikaa ja pito katoa tyystin.

Yleisesti maailmalla ollaan menossa kevyempiin ja liikettä konttrolloimattomiin kenkiin. Varsinkin kantapää laskeutuu alemmas verrattuna takavuosien malleihin. Mielestäni kaikki mikä tukee juoksun luonnollisuutta on hyväksi. Moni vaivoista kärsinyt on ns. barefoot-kenkien ansiosta päässyt takaisin juoksun hurmaan.
Juoksukenkiä ostaessa kannattaa luottaa itseensä ja omaan askeltamiseen, kaupassakin voi ostotilanteessa juosta muutaman askeleen!  Verkkokaupat jyräävät hinnoilla paikalliset mennen tullen.

VIIKKO 44.


Ma - verryttely ja venyttelylenkki 9 km - 1.14
Ti - Hieronta - Lepo
Ke - verryttelyä erittäin varovasti 8 km - 56 min.
To - Hieronta - Lepo
Pe - 17 km kohisevat polut - 1.51
La - 12 km hiljaiset polut - 1.14
Su - illalla 12 km Tampereen Iidesjärven ja Hatanpään maisemissa - 1.10

yht. 58 kilometriä - 6 tuntia ja 25 minuuttia

Viikon ainoa tavoite oli saada vasemman jalan jännekalvot auki ja aineenvaihdunta normaaliksi. Kiitos hieroja ja kuntohoitaja Kari Mäntysen käsien tässä myös onnistuttiin. Osaksi myös kuuluisa maltti pelasti rasitusvamman synnyltä.
Loppuviikolla askel rentoutui ja polut alkoivat kaventua. Tästä on hyvä jatkaa valmistautumista Bisletille ja jälleen päivittäiseen juoksuun. Tosin edelleen varovasti ja vaihteeksi myös venytellen.
Syksy on pitkällä ja media rummuttaa kelien lämpöisyyttä. On syytä muistaa, että ihmisellä on sekä ranteissa että nilkoissa erittäin ohuita lihasrunkoja, jotka johtavat kylmää sisään ja aiheuttavat vaivoja. Eli nilkanlämmittimet käyttöön pikkuhiljaa. Säärystin vielä menettelee mutta rannestin eli rannelämmitin on kyllä ehdottomasti yksi suomenkielen typerimmistä sanoista.
Eli jos käytettäisiin nilkan- ja ranteenlämmittimiä - ei rannestimia...

LOKAKUUN HARJOITTELU

Lokakuussa juoksua kertyi 432 km - yhteensä 46 tuntia ja 54 minuuttia - 4 lepopäivää

Lokakuu oli erittäin onnistunut ja erittäin raskas. Raskaaksi sen teki harjoitusten teho, ei määrä. Kilometrejä kertyi 46 km vähemmän kuin syyskuussa, lepopäiviä taas kaksi enemmän. Teho muodostui juoksuvauhdista suhteessa maastoon tai reittiin. Pelkkien keskimääräisten km-vauhtien laskeminen ei anna oikeata kuvaa kokonaisrasituksesta. 
Lokakuun lopputulemana olen jälleen erittäin kiitollinen saamastani mahdollisuudesta päivittäiseen liikuntaan - minulle se ei koskaan ole itsestäänselvyys. Jokainen päivä on lahja.

Kalustoa - lisäksi käytössä kolmet tukipohjalliset ja alkuperäisiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti