Syyskuu 478 km - 56 tuntia 11 minuuttia - 2 Lepopäivää
Kaikkien aikojen kuukausi !
Syyskuu oli kaikkien aikojen kuukausi juoksumäärän sekä juoksun mukanaan tuomien positiivisten kokemusten suhteen.
Kuukauden alku oli palauttavaa nautiskelua hyvin menneen Kaustisen 48-tunnin ultran jälkimainingeissa. Tätä seurasi erittäin onnistunut harjoitusleiri Kilpisjärvellä upeissa maisemissa. Leirillä vahvan henkisen latautumisen aikana kilometrit karttuivat kuin itsestään.
Kuukausi sisälsi myös kohtaamisia.Hannu Kallio ja Onni Vähäaho juoksivat molemmat hetken rinnallani ja jälleen ultraurheilun yhdistävä voima oli kanssamme. Kilpisjärvellä kohtasin myös useita Rangifer Tarandus Taranduksia. Koska emme löytäneet yhteistä kieltä poistuimme aina tahoillemme - kovaa juosten. Sääli ettei syntynyt keskusteluja.
Kuukausi näytti myös ultrajuoksun toista puolta. Viikko 39. oli edestakaista väsymyksen vuoristorataa. On aivan selvä, että kun elimistöstä aletaan repiä tavoitteellista harjoittelua jo kolmanteen kilpailuun samana vuonna niin henkinen ja fyysinen kantti on koetuksella. Vain lähimmät ihmiseni ymmärtävät millä rasitustasolla aina välillä mennään - onneksi ymmärtävät.
Joku voi kysyä : onko pakko ? Missään tapauksessa ei ole pakko ! Omassa tapauksessani 20 vuoden työ tuo nyt hedelmää. Tässä lajissa kauneus (kunto) ja erityisesti sen pitäminen tietyllä tasolla on katoavaista eli en näe mitään syytä olla harjoittelematta - kovaakin.
Painotan kuitenkin edelleen, että ultrajuoksu on minulle jo elämäntapa. Se tuo positiivista draivia arkeen ja antaa mahdollisuuden kokea maailmaa aivan uudesta näkökulmasta. Tähän näkökulmaan eivät sotkeudu kiire, epärehellisyys eikä mammonahakuinen näyttämisen pakko. On vain juoksu ja ystävät. Sekä mittaamaton matka tutkimattomia teitä ja polkuja. On sisäinen tyyneys ja ihmeellinen rauha. On jotain mitä et voi ostaa valmiina vaan se on saavutettava itse. Kilpaileminen on pieni murto-osa tästä. Oikeastaan kilpailut ovat tilaisuus tavata muita ultraajia ja tietenkin tilaisuus mitata filosofian kestävyyttä suhteessa muihin.
Ihminen on sellainen millaisen jäljen itsestään jättää - myös muihin luontokappaleisiin. Henkinen valppaus kannattaa aina ja kaikkialla.
Viikon 39. harjoittelu
Ma - 19 km- 2.11 - myöhään illalla otsalampulla osin kivisillä poluilla
Ti- 15 km- 1.47 - palauttavaa rypemistä väsyneenä
Ke- 30 km- 3.16 - lenkistä polkuja 10 km, loput hiekkaa ja asvalttia
To- 7 km- 0.58 - aivan poikki, maantielenkki
Pe- 16 km- 1.50 - poluilla
La- 21 km - 2.14- maantietä pääosin, sahaavaa väsymystä ja pilkahduksia
Su- 12 km- 1.18- helppoa - ihmeellinen rauha hiljaisilla poluilla
yht. 120 km - 13 tuntia 34 minuuttia
September summary and week 39. summary
September was highest for ever! I mean number of kilometers was hihgest ever and mental experience was something incredible.
There were interesting meetings too. With Hannu Kallio ja Onni Vähäaho both were running beside me for a while and there were ultrarunning force with us - friendship I mean. I also meet some reindeers in Kilpisjärvi but they were not intrested in my point of view ...
There were also other side of running. On week 39. I was feeling sometimes low and sometimes high. It is the way it goes because it is third time in this year when i turned pace up to target-oriented running. Aim to race I mean.
I like to train on sand roads mixed trails. It means happy feet to me. Asphalt is hard to handle but we have to sometimes run it because some race routes are on it. Because I`m living between bushes I can easily barefoot on grass or on sand road sometimes. I usually do it twice a week after longer runs. And also in wintertime with double woolsocks!
Ultrarunning is way of life to me nowadays so racing is just small part of it. I believe that mental force is from one`s experiences during one`s life. We should pick up the right values and tools to make our one time life worth of living. Mammon and dishonesty are not in it - I think. There is just running and friends. You should calm down with peace. And respect nature as other people too.
As former cancer patient I say to you: It is never too late to began a new life ! Mental vigilance is the main thing. Every day.
 |
| Rauha tulee sisältäsi. Peace is coming inside you. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti