Monet etsivät apua keskittymisvaikeuksiin, stressiin ja elämän yleiseen kiireisyyteen. Halutaan valmiita vastauksia, jotka tehoavat mahdollisimman nopeasti. Kulttuurimme on mahdollistanut ajatusmallin, jossa vastauksia ei ole. Tai jos on, ne ovat niin masentavia, että kukaan ei halua niitä kuunnella.
Peruskysymyksistä vaikein on mikä on elämän tarkoitus. Sitten kysytään mitä rakkaus on tai miksi pitää kärsiä. Lopuksi pohditaan mitä tämä kaikki on. Tällaiset eksistentiaaliset kysymykset ovat inhimillisiä, eikä niitä voi vaientaa tuhoamatta ihmisyyttä.
Yritys vaientaa tai paeta inhimillisiä peruskysymyksiä tuottaa ihmisille valtavan paljon kärsimystä. Vieraannumme itsestämme ja sen seurauksena toisista. Usein ihmisen joutuessa kriisiin nämä peruskysymykset ponnahtavat esiin. Keskittymisvaikeuksien, stressin ja kiireisen elämän väsyttämä ihminen ei ymmärrä, että valmiita vastauksia ei ole. Eikä etenkään nopeita vastauksia.
Vastauksia voi löytää myös oman kokemuksen kautta. Nämä vastaukset eivät ole älyllisiä. Eräällä tavalla nämä vastaukset eivät ole vastauksia ollenkaan. Silti ne muuttavat elämämme, joten ne ovat todellisia. Samalla hämmennys suurten kysymysten ympärillä katoaa. Näin ultran viisautta oivalletaan.
Ultraurheilun?
Ultra säännöllisesti harjoitettuna antaa tilaa ja rauhaa ajatella. Pitkien lenkkien rauhassa moni peruskysymys, saati vähäisempi elämän ongelma jää ikäänkuin paljaaksi, alttiiksi tarkastelulle. Kun kiire ja hälinä vaimenee, olennainen siilautuu esille. Siinä hetkessä olet vapaa päästämään irti ongelmasta tai vapaa löytämään oman vastauksesi peruskysymyksiisi.
Ultran viisauteen kuuluu myös kokemus oman elämän mielekkyydestä. Kaikissa olosuhteissa. Myös vaikeimpina hetkinä. Tässä ultran viisaus eroaa tiedosta tai informaatiosta, jotka eivät kerro elämän mielekkyydestä yleensä mitään.
Ultran viisauden suurin ongelma on, että sitä ei saavuteta kovin nopeasti. On edettävä maltilla, kilometri kerrallaan. Harjoittelematon ei voi kylmiltään liikkua monen tunnin lenkkejä, vaan on tyydyttävä vähempään. Tämä ei hiirellä klikkaavalle nykyihmiselle useinkaan riitä. Vaaditaan kärsivällisyyttä.
Fyysisen harjoituksen tuoma viisaus on monelle hapuilevaa ja hidasta. Etenkin alussa. Mutta koska kyse on omasta elämästä, pienikin edistys tuntuu suurelta ja merkitykselliseltä. Harjoitus vaikuttaa omaan elämään todellisella tavalla. Tavalla, jonka vain itse löytää.
Mentäessä syvemmälle viisauteen, jää saavutusajattelu pois. Voi olla merkittävää työkiireiden tai muiden arjen paineiden seassa huomata liikkuvansa kymmenen kilometriä vailla tarkoitusta, vailla päämäärää. Liikkuminen pelkästään liikkumisen kokemuksen takia on puhtainta kokemista. Ultraksi se muuttuu ajan ja matkan pidetessä.
MIKSI JUOKSEN?
Pystyäksesi juoksemaan sinun on ensin parannettava kuntoasi niin, että pystyt juoksemaan. Joudut mahdollisesti kävelemään, jotta nivelesi ja koko kehosi tottuu liikkeeseen liikkumattomuuden jälkeen. Sitten otat ensimmäiset juoksuaskeleet. Ja jatkat. Loputtomiin.
Useimmat juoksevat tullakseen parempaan kuntoon. Mikä on parempi kunto? Voitaisiinko tämä jättää väliin ja myöntää, että useimmat juoksevat jaksaakseen paremmin. Samalla he huomaamattaan tulevat tyytyväisemmiksi itseensä ja sivutuotteena toisiin ihmisiin. Kitinään ei ole syytä, koska kokee voivansa paremmin.
Alussa moni ajattelee voivansa paremmin kuin muut, koska jaksaa pidemmälle kuin muut. Ultrajuoksun viisauden salaisuus on juuri tässä: se on mahdollista melkein kaikille. Useimmat eivät vaan viitsi ja jatkavat kitinäänsä.
Juoksuvuosien vieriessä vertailun tarve yleensä vähenee. Halu olla parempi kuin muut painuu taka-alalle. Tulee tilalle halu olla parempi kuin itse on. Tarpeeksi pitkälle vietynä tämä johtaa itse-transsendenssiin - itsensä ylittämiseen. Tästä seuraava askel on oman egon kadottaminen. Täydellinen kokemus elämän vapaudesta ja päämäärättömyydestä.
Juoksen edelleen kokeakseni vapauden ja päämäärättömyyden yhä uudelleen ja uudelleen.
Samasta syystä myös pyöräilen.
JOS EI PYSTY LIIKKUMAAN?
Elämässä on tilanteita, joissa liikkuminen ei onnistu. Toisille se on jatkuvaa. Tällöin voi alkaa etsiä zeniä muun kuin liikunnan kautta. Harjoittamalla zazenia (meditaatio istuen) päätyy täsmälleen samaan lopputulokseen kuin ultrassakin: omaan kokemukseen elämän vapaudesta ja päämäärättömyydestä.
Kaikki on aina tässä ja nyt.
KUULUMISIA
Pääsin parin viikon virustaudin jälkeen liikkeelle. Verikokeet varmistivat, että kyseessä ei ole bakteeri. Pitkiä kitumisia nämä nykyiset virustaudit.
Tietyt asiat blogissa toistuvat, joka vuosi tehdään polttopuita ja laitetaan polttopuuntekokuvia esille. Syy: ne jotka tekee, ne tarkenee. Pätee myös liikuntaan.
Tiedote: nyt on sääskiä. Ihan saatanasti. (aina etelän ihmiset kyselevät tätä)
VIIKKO 26.
Ma- Ti- Lepoa ja laboratoriokokeiden tulosten odottelua.
Ke- Läskipyörällä Kirsin kanssa varovasti 11,20 km - 1.06.
To- Gravelpyörällä 21,87 km - 1.01.
Pe- Gravelpyörällä Kirsin kanssa Missevaarantien lenkki 31,72 km - 2.10.
La- Juoksua illalla poluilla 9,02 km - 1.03. (tein päivän puita)
Su- Illalla gravelpyörällä kovaa 40,60 Km - 1.29. (olimme päivän kalassa)
Ma 30.6 juoksua poluilla 9,12 km - 1.06. (tein puita puolipäivää)
KESÄKUUN SUMMAUS
Juoksua 54,53 km - Pyöräilyä 235,56
Kiinnostuneille tiedoksi: juoksua yhteensä tänä vuonna 420 km ja pyöräilyä 1574 km, eli ei yhtään mitään minun normaaleissa määrissäni.
Paljonko sitten on paljon? 10 000 km pyörällä vuodessa on jo jotain. 5000 km juoksua myös. Mutta jos juoksee 5000 km ja pyöräilee 5000 samana vuonna, niin se on paljon.
Parasta on harjoittelun oheen löytää yhteisiä liikuntahetkiä. Kuvassa Kirsi irvistelee Kaitavaaran mäen jälkeen, lenkin pituus oli reilu 31 km ja osa siitä hiekkatietä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti