SELLAISENAAN

 

Sellaisenaan. Ilman ennakko-odotuksia.

 

Muutama viikko sitten Nellimin harjulle osui myrsky, joka kaatoi useita mäntyjä. Kysyin metsähallitukselta, että voinko ostaa valtionmaalta kaatuneet puut. Vastaus oli myöntävä. Siis toimeen.

   Tähän aikaan vuodesta metsätöiden tekeminen Nellimissä on kaikkea muuta kuin ajankohtaista. On paras kanalinnunpyyntiaika, ja talviverkostelua pitäisi aloitella. Ei auta. Puita on saatava. 

   Puita, puita! Näin pappa opetti kauan sitten. Silloin kun moottorikelkassa ei ollut pakkia ja saha oli savuava Jonsered. Aloitin metsätyöt kaksitoistavuotiaana isän ja papan kanssa. Kuten esikoiskirjaani, ja kaikki kivestä- romaaniin, kirjoitin: Vasta viisitoistavuotiaana kykenin tekemään puita enemmän kahdella kädellä, kuin veteraanipappani yhdellä kädellä.

   Taistellessani Nellimin tuulikaatojen kanssa mieleen tuli kaikenlaista. Työ itsessään sujui hyvin. Mönkijä, Can-Am ja tukkikärry - mies ja moottorisaha, Stihl. Aluksi piti ottaa itsestään kaikki irti, koska kauan seisseen tukkivinssin kytkin ei toiminut, eikä toiminut myöskään vinssin kaukosäätimen kytkin. Takaraivossa lumettomassa metsässä iti ajatus lumisateesta. Puut kyytiin käsin, nostamalla. Äkkiä. Omilla hartioilla.

   Miehet, jotka metsätyöt minulle opettivat, ottivat kaiken sellaisenaan. Tulee mitä tulee. Vaikeuksia ei kannata ennalta odottaa. Kokemuksia ei kannata ennalta kuvitella. Pelkästään tee, tunnista toiseen, aamusta iltaan.

   Kolme päivää sitten sain vinssiin uuden kaukosäädinyksikön ja käyttökytkimen olin korjannut jo viikko sitten. Tukkien kyytiin juontaminen helpottui. Mönkijän käytin kaiken touhun välissä Sodankylässä Kone-Vasaralla huollossa. Kolmensadan tunnin huolto tuli siellä tehtyä ammattitaidolla. 

   Miinus kahdenkymmenen asteen pakkasessa tuli mieleen papan sanat: "Kärsivällisyyttä, tulee hiljakseen mitä tulee - älä hosu." Kaikki tuli. Tänään Kirsin kanssa ajoimme viimeiset kaksi kuormaa jyrkästä rinteestä, hirveässä lumipyryssä. Nyt on puita.

 

Mielestäni ihmiset voivat nykyisin huonosti, koska heillä on jatkuvia ennakko-odotuksia. Kaiken suhteen. Esimerkiksi kun lähdetään lomalle tai syömään ravintolaan; matka ei olekaan sellainen kuin kuvitteli, ruoka ei ollutkaan sellaista kuin odotettiin. Seksi ei tunnu siltä, miltä kuvitellaan. Odotetaan liikaa, yritetään liikaa. Verrataan kaikkea kaikkeen virtuaalitodellisuudessa olevaan paskaan, osin tekoälyllä tuotettuun kuolleeseen kuvastoon. Ja niin edelleen.

   Pessimisti ei pety? Tässä ei ole nyt siitä kyse, vaan kaiken kokemisesta sellaisenaan. Ilman ennakko-odotuksia. Lähdetään, mennään ja koetaan. Tulee mitä tulee. Näin toimien kaikki on aitoa, elämänmakuista. Yllättävän tuoretta.

   Tätä mietin puita tehdessä. Hanskat jäässä, selkä jäykkänä. Mönkijän satulassa kiinni juuttuneena karheikkoon. Tukkisaksien livetessä jäisen petäjän kuoresta. Kaatuessani moottorisahan kanssa kivikkoon. Kiveen sahatessani. Lunta niskassa. Loppuun väsyneenä saunassa. Nukahtaen takkatulen ääreen, juomaton konjakki lämmeten sohvan käsinojalla.

   Elämää niin, että tuntuu. Sellaisenaan.

   Tulee mitä tulee.

   Minulta on usein kysytty miten jaksan, miten aina viitsin. Tulee aika, jolloin en enää viitsi enkä jaksa. Silloin oion koipiani matkailuauton edustalla punaviinilasi kädessä Espanjan lämmössä. Jos näin ei käy, niin mitä sitten?

   Tulee mitä tulee.

 

 

---

 

Joku voi ihmetellä, eikö Ivalossa lähempänä ole huoltopaikkoja. Sodankylään on meiltä 220 kilometriä. 

   Mönkijä oli huollossa paikallisella Brp-jälleenmyyjällä vuosi sitten kahdensadan tunnin huollossa. Noutaessani laitetta kysyin tiskillä: "Niin säädettiinhän ne venttiilit?" Vastauksen ja kysymyksen välissä oli puolitoista sekuntia liikaa. Vastaus oli: "Kyllä ... ne säädettiin."

   Alkusyksystä kuuntelin Rotaxin (Can-Amin moottori) naputtamista kylmänä. Pelko hiipi selkäpiihin ja se osoittautui aiheelliseksi. Kolmensadan tunnin huollossa ilmeni, että venttiilejä ei oltu säädetty ollenkaan, ei koskaan. (ensimmäinen säätö on 200 tunnin kohdalla) Tämä näkyi muun muassa etummaisen sylinterin toisen pakoventtiilin lähes välyksettömyytenä. Lisäksi takimmaisen sylinterin päällä olevaa imuputkea ei ole irroitettu koskaan, siinä oli alkuperäiset "sinetit". Ilman imuputken irroitusta venttiilejä ei voi säätää, koska venttiilikoppaa ei saa pois paikaltaan.

   Muutakin oli. Nestevuotoja. Can-Amin vesiletkuihin vaihdetaan jousiklemmareiden tilalle oikeat ruuvikiristeiset yleensä jo ensimmäisessä huollossa. Niitäkään ei oltu vaihdettu. Syksyllä lisäsin litran pakkasnestettä. Nyt jäljellä kolmesta litrasta oli tasan yksi. Tietokoneen mukaan maksimiläpö oli ollut 109 astetta. 140 asteessa saattaa syntyä konevaurio. Nestettä ei kuitenkaan ole ollut esimerkiksi tallin lattialla. Ehkä se on valunut pohjapanssarille, hissukseen.

   Minä kykenen huoltamaan koneita myös itse. Olen entinen ammattiautoilija ja ymmärrän huollon merkityksen. En koskaan enää astu jalallanikaan paikalliseen BRP- merkkiliikkeeseen Ivalossa.

  Odotan jännityksellä, kun huollan seuraavaksi itse moottorikelkkani Lynx 49 Ranger 900 Ace Pro:n. Minulla on paikallisen liikkeen lasku huoltokirjan välissä entisen omistajan jäljiltä. Onko laskutettua ketjukoteloöljyä edes vaihdettu, saati öljynsuodatinta? Voitte taas jäädä kiinni kun näen proput, onko niissä edes avausjälkiä?

  Kone-Vasaraa voin varauksetta suositella. Heillä on Sodankylässä aivan uudet tilat. Minulle esiteltiin huoltopuoli, joka on jopa siistimpi kuin oma huoltopajani Nellimissä.

 

Kyllä lähtee.

---

Tänään 22.11.2024, kelkkakauden avaus.

Okei, nyt oikea talvi alkaa. Lunta on tullut mukavasti. Pääsemme kelkkailemaan, hiihtämään ja avaamaan talviverkkokauden. 

   Välillä käyn töissäkin. Työskentelen nykyisin kausiapuna Kiinteistöhuolto Välitalo Oy:ssä. Teen käsin lumitöitä, etenkin vanhuksille. Hyvien kahvien lisäksi saan hyvän mielen ja kykenen tuottamaan iloa ikäihmisten päiviin.

   Kolmas kirjani nimeltään Ifrit, ilmestyy helmikuun 2025 toisella viikolla. Neljäs kirja on alulla ja pohjatyöt siihen alustavasti tehty.

   Voikaa hyvin ja uskokaa huomiseen!

 

Rauhallinen kahvitauko Kessissä kanalinnunmetsästyksen lomassa.

 

 --- 

 

VIIKKO 45.

Ma- Gravelpyörällä 40,78 km - 2.15. Luottojärvelle. kylmä ja luminen nimismiehenkihara.

Ti- Lepo

Ke- Metsästys 1,82 km - 38 min.

To- Juoksua 6,05 km - 48 min.

Pe- Kävelyä Kirsin kanssa 4,10 km - 55 min. 12,6 astetta lämmintä, lumi suli.

La- Metsästystä Kessissä 2,92 km - 1.00. Kauden 8. lintu alas.

Su- Kirsin kanssa läskipyörillä 11,76 km - 1.01.

 

 

VIIKKO 46.

Ma- Pe- Metsätöitä, pitkiä päiviä niin kauan kun valoa riittää.

La- Metsästystä 6,53 km - 2.02.

Su- Metsätöitä Kirsin kanssa.

Maailmani ilman Kirsin naurua olisi musta.

Keskellä soita on hiekkaharju.

Can-Am, kukkulan kuningas.

"Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei." - 20 astetta, raudat ovat kylmiä, puut jäisiä.

Kaukosäädinpalikka. Kuvassa tukijalka alhaalla ja vinssiköydessä olevat tukkisakset ovat kiinni tukissa. Joku väittää tätä systeemiä lapselliseksi, mutta oman kokemuksen mukaan se on kaikkea muuta ja säästää selkää pienimuotoisessa hakkuussa.

ATV-Expertin telikärryn vinssissä on molemmille puolille säätyvä tukijalka ja jatkettava puomi. Kuvassa puomi on lyhimmillään. Vinssi on kiinalainen, Motorpowerin myymä, 15 vuotta vanha, jolla on vinssattu reilu kolme tukkiautollista puita. Vinssissä on sininen, sakkelilla varustettu köysi. En käytä metallivaijereita. Kärryä pystyy jatkamaan säätämällä taaimmaista lovipankkosarjaa taaksepäin. Minä kuitenkin tarvitsin nyt rinnemaastossa lyhyttä kärryä. Mönkijän renkaat ovat Mudlitet, jotka pitävät talvella hyvin. Jos eivät pidä, minulla on takapyöriin norjalaiset lumiketjut. Niillä saa sitten turvetta tuuttiin rajattomasti ja kaupan päälle uusia vetoniveliä.

"Ei mulla plexit ihan pienest huurru..."

Kaukosäädinyksikkö (Strong Line) kiinnitettynä laitekoteloon, jonka sisällä on vinssin rele. Alakulmassa on erillinen keinuvipukytkin, jonka olen evakuoinut jostakin mönkijän vinssisarjasta itselleni. Vihreä roikkuva johto on antenni. Asennukset ovat itse ideoituja ja ovat kestäneet vuosikausia. Aiempi kaukosäädin oli Warnin oma. Siinä oli jossain määrin parempi kaukosäädin, mutta tälläkin Strongin versiolla tulee toimeen jos ei ole pakkasta yli 20 astetta. Strongin käyttökytkinten kumi jäykistyy pakkasella ja niitä saa sitten tosissaan painaa...

Käytän nykyisin irrallista akkua vinssissä. Näin juonnettaessa ei tarvitse käyttää mönkijää tyhjäkäynnillä. 60Ah jaksaa lyhyen päivän ( 8 tuntia). Samoja akkuja käytän kesällä sähköperämoottorissa. Johdoissa on trukkiliittimet. Lataan akut Cetekin älylaturilla. Laturin välijohdossa on myös trukkiliitin, joten akkuja ei tarvitse kaivaa esiin akkukotelosta latausta varten. Molemmissa moottorikelkoissamme on kiinteät välijohdot, joiden liittimet sopivat suoraan Cetekiin, näin kesän ylläpitolatausta varten ei myöskään kelkkojen akkuja tarvitse kaivaa esiin.