TOTTA

 

 

Olen seurannut vuosikymmeniä Amerikkalaisen ultrajuoksijan, Anton Krupickan edesottamuksia. Viimeisimmissä kirjoituksissaan hän on kertonut juoksemisen olevan hänelle omavaraista. Hän tarkoittaa tällä, että tarkoituksena on liikkua nopeasti ja kevyin varustein luonnossa omiin kykyihin luottaen. 

   Hän kirjoittaa myös, että tärkeintä on liikkumisen kokemus, se mikä on totta kullekin sillä hetkellä. Tätä voisi laajentaa koskemaan meitä kaikkia koko elämämme aikana.

 

Kosmologi Kari Enqvist on kolumnissaan nimeltä Meitä säikytellään kuvitelluilla katastrofeilla, kirjoittanut:

"Pahinta olisi, jos tyhjiö hypähtäisi spontaanisti uuteen, negatiiviseen energiatilaan niin, että kaikki aine höyryyntyy pois ja avaruus romahtaa yhdeksi pisteeksi. Silloin planeetat, tähdet ja kaikki elämä maailmankaikkeudessa katoavat silmänräpayksessä.

 

Kun nyt vedän yhteen Krupickan ja Enqvistin ajattelun, niin mikä on totta juuri sinulle maailmassasi nyt? Minkä uskot olevan totta?

   Meitä on peloteltu aina pahimmasta mahdollisesta. Harvemmin parhaimmasta on puhuttu mitään. Miksi meidän täytyy lähestyä kaikkea niin, että kuvittelemme onnistumiseen tarvittavat keinot pahimman uhkakuvan kautta. Myös aivan tavallisissa askareissamme, niissä kuuluisissa puuhasteluissamme.

   Minä olen ratkaissut asian jo vuosia sitten ajattelemalla positiivisuuden kautta, myös ultrajuoksuissani. Ongelmia ei kannata odottaa, ne ilmaantuvat kyllä. Tärkeintä on kyetä ratkomaan ne. Tässä ajattelussa etukäteen ei voi valmistautua kaikkeen, eikä pidäkään. Kokemukset hankitaan harjoittelun kautta. Esimerkkinä useimpien ultrajuoksijoiden käsitys pitkästä lenkistä, kolmekymmentä kilometriä ei ole pitkä lenkki, mutta se voi tuntua siltä.

   Nykyisin positiivisuuteni ylläpitoon kuuluu olennaisena osana uutisten osittainen vältteleminen. Median klikkiotsikot ovat täynnä uhkakuvia tai negatiivisia tapahtumia. Näiden sekaan hukkuvat hyvät uutiset, joita niitäkin on.

   Minnesotan yliopiston professori Benjamin Toff on kirjoittanut tietokirjan nimeltä Avoiding the News: Reluctant Audiences for Journalism, yhdessä Ruth Palmerin ja Rasmus Kleis Nielsenin kanssa. Kirjassa selvitellään miksi ihmiset välttelevät uutisia: ihmiset eivät tiedä mihin luottaa, uutiset eivät vastaa kysymyksiin ja ihmisten on vaikeaa arvioida uutisia.

   Uutismedia verkossa -tutkimuksen mukaan Suomessa nuoret ja naiset sekä vähätuloiset välttelevät uutisia keskimääräistä enemmän. Naiset ja nuoret kokevat uutisten määrän uuvuttaviksi miehiä ja iäkkäämpiä yleisemmin.

   Kautta aikojen ovat viisaammat vetäytyneet pois hälinästä. Vuorille ja erämaahan. Asiat harvoin "tapahtuvat" itsestään. Yleensä taustalta löytyy ihmisten tekemiä päätöksiä, etenkin omia päätöksiä.

   Vain sinä itse voit päättää mikä on totta juuri sinulle.

 

Kanalinnunpyynnissä kahvitauolla. Saalis on etualalla, suolistettuna, verkkopussissa sanomalehteen käärittynä.

 

 

VIIKOT 38. - 39.

Ma- Lepo. Pohjekipu.

Ti- Metsällä 3,96 km - 1.24.

Ke- 10,05 km - 1.21

To- Metsällä 3,72 km - 1.12.

Pe- Lepo

La- 10,20 km - 1.19. Pohjekipu.

Su- Lepo

 

Ma- Metsällä 2,87 km ja 3,05 km - yhteensä 1.50

         Illalla kävelyä Kirsin kanssa 4,11 km - 50 min. Pohje kipeä.

Ti- Ke- Lepo

To- Metsällä 2,42 km - 40 min.

Pe- Lepo

La- 10,09 km - 1.09.

Su- Iltalenkki 8,03 km asvaltilla - 56 min.

 

Ma 30.9. Siikajärventie 15,45 km - 1.42.

 

SYYSKUUSSA juoksua 117,78 km.

 

Kun sanon, että en ole juossut paljon, niin tarkoitan myös sitä. Kulmienkohottelu tavattaessa tai asian vähättely ei muuta tätä miksikään.

 

Hyvä elämä on yksinkertaista. Me emme harrasta marjastusta, kalastusta tai metsästystä, vaan pyydämme luonnosta luontoa kunnioittaen ruokaa pöytäämme. Kun näin toimimme, meidän ei tarvitse perustella esimerkiksi lihan- tai kalansyöntiä kenellekään mitenkään.

 

  

Minä en julkaise saaliskuvia, mutta tuossa on 9,5 kiloa kalaa. Tästä määrästä haukea 2,5 kiloa, loput siikaa ja ahventa. Kaikki syödään itse. Osittain savustaen. Hauki pihveinä tai fileinä, kuten ahven myös. Ruodoista ja evistä Kirsi keitti kalaliemen. Lientä voi lorauttaa mauksi vaikka lintukastikkeeseen hiukkasen, kuten valkoviiniä tai konjakkiakin.

 

Ensilumi tuli 29.09.2024. Yläkuva Saariselältä, alakuva 30.09. Nellimin Siikajärventieltä.

Sami Liuhdon uusin kirja, Perinnöt. Vahva suositus. Kirjan voi ostaa Käsitteen verkkokaupasta, linkki kauppaan blogini internetversiossa oikeassa yläkulmassa.

 

 

Kuva on Nellimin Ahvenvaaran lammesta, josta useimmilla ei ole mitään tietoa. Kyseiseen lammeen ei laske vettä mistään, eikä siitä juuri laske vettä mihinkään. Silti siinä on aina kirkasta vettä, myös kuivana kesänä.