KIMALAISKUORIAINEN

 

- Tultiin katsomaan kun järvelle tuli savua mutta ei nähty ketään pihassa, olitkin täällä pusikossa.

   - Terve, pitkästä aikaa.

   - Niin tosiaan, päivää vaan, seinästä tuli savua.

   - Ei oo piippua.

   - Jaa miksei.

   - Se on savusauna.

   - No niin, kerran olemme museossa sellaisen nähneet, siellä haisi savu.

   - Savu tuoksuu, paska haisee.

 

Vedän oksan tyvestä lehdet pois. Koivun keskikesän aromi, lehtiruodit erottuvat vaaleina. Nappaan yhden lehden ja alan pureskella sitä hitaasti.

- Krhm...mekin tulimme mökille nyt juhannukseksi, on niin paljon töitä, emme ole ehtineet aiemmin ... mitä sinä teet?

   - Vihtaa.

   - Saunavastaa siis.

   - Vasta saunassa tuntee onko se vihta.

 

Lehti maistuu kesälle.

  - Niin ... te asutte nyt siellä pohjoisessa.

   - Ollaan Kirsin kanssa asuttu jo yhdeksättä vuotta.

   - Niin se aika menee.

   - Niin miten niin?

   - No töissä, ostimme toisen, pienemmän sähköauton kakkosautoksi ja pitäisi sohvatkin vaihtaa, ne ovat jo vuoden vanhat ... mikä tuo risu on tuossa?

Muurahainen kulkee kenkäni yli.

   - Se on side.

   - Side?

  - Vihdanside, isoisä opetti vääntämään sen koivunvittaksesta ... se on samalla side menneeseen, täytyy muistaa.

 

   - Me luimme sen sinun ensimmäisen kirjasi ... miten isoisäsi pystyi tekemään vihdan yhdellä kädellä, olet ryhtynyt siis oikein kirjailijaksi ... näytti sinulta tulleen toinenkin kirja.

   - Rohkeasti sanottu, pikemminkin kasvanut kirjoittamaan.

   - Mutta miten yhdellä kädellä?

   - Ihan samalla tavalla kun se pyyhki perseensäkin, yhdellä kädellä.

 

Peippo laulaa oksiston kätköissä.

   - Krhm, vieläkö juokset.

   - Miten niin vielä?

   - Me laskimme että olet jo kuusikymmentä vuotta vanha, kun juoksit tuossa tiellä eilen.

   - Miten niin jo?

   - Siis tarkoitamme, että miten aikasi riittää, miten jaksat.

   - En minä jaksakaan aina, täytyy osata tehdä valintoja.

   - Valintoja?

   - Sohvat vai läskipyörät.

   - Miten ne tähän liittyvät.

   - Niin että miten aikaa viettää.

   - Krhm, tuolla pihassa näimme jo yhden vastan roikkumassa.

   - Tämä on huomiseksi.

   - Meidän täytyy lähteä jo huomenna kotiin, emme ehdi pitää lomaa enempää.

   - Miten niin jo huomenna?

   - Ei ole aikaa enempää.

 

Tuuli liikuttaa haavan lehtiä. Mustikan raakileiden seassa olevat ruohonkorret heiluvat hiljaa.

   - Päivää kohti meillä kaikilla on saman verran aikaa, emme vaan tiedä päiviemme lukumäärää.

   - Krhm ...

   - Kirsi näki kimalaiskuoriaisen.

   - Kimalaiskuoriaisen, mikä se on.

   - Se on kimalaiskuoriainen, se on ollut samassa päivänkakkarassa pihassa jo monta päivää.

   - Krhm ... jos me tästä lähdemmekin kun kaikki on kunnossa.

   - Kaikkea hyvää, nähdään joskus.

Vihtaa kahdella kädellä sitoessani katselen, kun pariskunta huitoo hyttysiä tiellä.

Pihaan palatessani haistan tuoreen kahvin tuoksun. Kirsi jäi leipomaan kääretorttua.

 

Käyn lisäämässä puita kiukaaseen. 

   Savu leijuu valonsäteiden päällä ja nousee pyöreässä kulmassa savuaukosta kohti taivasta, joka on lähempänä kuin koskaan.

- Käy ottamassa.

   Kirsi tulee kuistille, ötökkäverho rapisee. Kupin päällä on lautanen, mansikkahillo pursuaa kääretortun välistä lautasliinan sinisille rinkuloille.

Kimalaiskuoriainen on vaihtanut asentoa.

 

---

Rauhallista juhannusaikaa kaikille.