KUPLASSA

 

Palasimme Kirsin kanssa kahdella lennolla kotiin maanantaiyönä Espanjan Rojalesista. Rojalesissa ei ole yhtään hotellia. Majoituimme ystävien upeassa talossa, nautimme lämmöstä ja paikallisesta ilmapiiristä. Espanjankielen manjana käännetään usein "huomenna", mutta se merkitsee: ei tänään. Ilmaus käy myös Lappiin, ehtiihän tuota huomennakin.

    Pitkälle yli kolmekymmentä vuotta olen kokenut itseni ulkopuoliseksi Suomen yhteiskunnassa. Minua ei yksinkertaisesti ole saatu sovitettua muottiin, jossa käydään koulut, hankitaan vakituinen työ, avioidutaan, lisäännytään, ostetaan kesämökki ja lopulta täyden eläkeiän jälkeen hoidetaan lastenlapsia. 

    Toki olen käynyt kouluni, tehnyt pätkätöitä ja niiden jälkeen toiminut yrittäjänä, löytänyt elämäni rakkauden ja asunut kesämökkiä muistuttavissa ympäristöissä. Silti ongelmani on aina ollut ilmapiiri Suomessa.

    Nuorempana haaveiluihini vastattiin: "Kuka luulet olevasi?" "En kukaan", vastasin ja menin menojani, omat polkuni valiten. Nyt kukaan ei kysy enää mitään, mutta omilla poluillani olen edelleen. Nykyisin on jopa kannustettu ja kiitetty, että olen lukijoiden kyllästymiseen asti tuonut esille omien valintojen merkitystä tässä blogissani.

    Ilmapiiri huononee Suomessa jatkuvasti. Näin minusta tuntuu. Filosofisen ajatteluni myötä tiedän sen olevan mieleni esiinnostamaa harhaa. Harhaa sensijaan ei ole ihmisten käyttäytymisen muutos ympärilläni. En tarkoita, että ihmiset käyttäytyisivät huonommin, vaan että he toistuvasti ajavat itsensä pois omasta elämästään tässä ja nyt. Idealistisesti he pyrkivät jatkuvasti jonnekin onnelaan, jota todellisuudessa ei ole olemassakaan. Onni sensijaan on aina läsnä, mikäli sen näkee.

    Suomalaisten itsetunto on aina ollut huono. On aina vilkuiltu mitä muut tekevät, eikä kansakuntana lukuunottamatta toista maailmansotaa, ole kyetty yhdessä menemään eteenpäin. Eikä ole mitään tarvetta kyetäkään, paitsi jos syttyy kolmas maailmansota.

    Ulkopuolelta katsoen kaikki, korostan kaikki, poliittinen päätöksenteko on mieletöntä. Vasemmisto haluaa jakaa lähes kaiken kaikille ja oikeisto haluaa säästää kaikki hengiltä. Etenkin viimeksimainittu minua entisenä yrittäjänä ihmetyttää. Kasvua kun ei säästämällä synny, ei synny uutta. Lisäksi nykyiset turvallisuuspolitiikan sävyt ihmetyttävät. Norja on vuosikausia ollut Natossa omilla ehdoillaan, ilman pysyviä joukkoja ja ydinaseita. Suomi sensijaan haluaa heti tantereelleen molemmat. 

    Me olemme muuttaneet itsemme toisista ihmisistä välinpitämättömäksi, varautuvaksi kansakunnaksi. Köyhillä ja vanhuksilla ei niin väliä, puolustusliitosta sotilasliitoksi. Tähän kun lisätään sananvapauden jatkuva kaventaminen, ollaan täysin eksyksissä.

    Suomen ilmapiirin pahin vihollinen on kuitenkin se, että laeilla kielletään julkisesti väärässä oleminen. Meillä jokaisella on oikeus olla julkisesti väärässä, sillä muutoin ei oikeaa löydy. Oikea on keskitie. Ei saa luovuttaa, mutta pitää antaa hieman periksi.

    Ainoa keino selvitä järjissään on sulkea some ja uutiset. Sen jälkeen voi lähteä etsimään konkreetista maailmasta uusia ulottuvuuksia. Puhutaan kuplasta, mutta minä näen asian täysin toisin. Minä olen kuplan ulkopuolella.

    Ja on täällä näköjään muitakin. 

VIIKKO 15.

Ma- Nellimissä 6 km - 41 min. asvalttia.

Ti- Kävelyt Kirsin kanssa Stadissa 1,50 km ja 1,70 km. 

      Pikainen juoksulenkki 5,10 km - 32 min. ennen Pekka Toivosen kirjan nimeltä Hitaita julkaisutilaisuutta Hakaniemen Rytmissä.

Ke- Helsingissä Lintsin ympäri 7,61 km - 50 min.

To- Espanja Rojales 11,29 km - 1.20. Janin kanssa.

Pe- 13,01 km - 1.47. Rojalesin polkuja. Nousumetrit 305 m.

La- Lepo

Su- Rojalesin Quesadan polkuja Janin kanssa 5,06 km - 42 min. 

       Kävelyä Kirsin poluillakin kanssa 4,71 km - 1.16.

Yhteensä 48,1 km - 5:54.

VIIKKO 16.

Ma- 15,89 km - 2.04. Asvalttia ja hiekkaa. Janin neljäntunnin harjoituksen kaksi viimeistä tuntia, viimeiselle tunnille tuli mukaan Mikko Pulkkila.

Ti- 8,05 km - 1.00. Polkuja Janin kanssa. 

Ke- Lepo

To- 17,16 km - 1.54. Kanavan hiekkaa, Janin kanssa ensimmäiset 5 km.

       Kävelyt torille Kirsin kanssa 2,37 km ja 1.85 km.

Pe- Kirsin kanssa kävellen 7,33 km - 1.54. Sisältää istuskelua kahvilassa.

La- Janin kanssa kanavan laitaa merelle ja takaisin 17,52 km - 2.01.

Su- Aamulla kello 6:15 ennen lentoa 5,16 km - 36 min.

Yhteensä 63,8 km - 7:36.

Juoksu maistuu hyvältä kun mihinkään ei satu, etenkin lämpimässä ilmassa - ilman lunta ja pakkasta. 

    Kunnossa on paljon tekemistä, painoakin on muutama kilo liikaa. Paino-ongelmia minulla ei koskaan ole, enkä kiinnitä painooni erityistä huomiota. Kilpailupainoni on 83 kiloa. Alimmillaan olen painanut 79 kiloa joskus 1995, jolloin kykenin juoksemaan kympin noin 35 minuuttiin. Tuosta ajasta lihasmassa on kasvanut huomattavasti, myös jaloissa.

Ne jotka seuraavat minua myös Facebookissa ja Instagramissa, näkevät enemmän kuvia elämästäni.