EI HUOLIA

No niin, vihdoin ehdin tänne.

Noin aloittaen saan itseni kuulostamaan kiireiseltä ja tärkeältä. Kumpaakaan en ole.

Blogivuosieni varrella olen pahoitellut taukoja päivittämisessä. Hiljaisuus ei useinkaan ole johtunut siitä, että ei olisi sanottavaa, vaan pikemminkin matkustamisen, kilpailemisen tai muun poikkeavan tilanteen takia uutta tekstiä ei ole syntynyt.

Nykyisin suhteeni kirjoittamiseen on muuttunut radikaalisti. Lähetin juuri kolmannen kirjani käsikirjoituksen kustantajalle arvioitavaksi. Kolmas kirja on ensimmäinen osa suunnittelemastani kolmen kirjan sarjasta. Esikoiskirjani julkaistiin 2022. Novellikokoelmani 2023. Kirja per vuosi on murhaava tahti. Aina ei voi kirjoittaa.

Murhaava ja kuluttava on ollut tahti myös ultrajuoksussani. Maaliskuun 21. päivä astelin Rovaniemellä Hehku-terveyteen Joni Keisalan pakeille. Olin henkisesti valmistautunut, että ultra-ura päättyy. Tätä kirjoittaessani, lääkärin näkemyksen mukaan, ei pääty.

Pitäisikö olla onnellinen, kun yli 92 000 juostun kilometrin ja 32 vuoden aikana joutuu vierailemaan vain kahdesti urheilulääkärillä? Kauan sitten tein päätöksen, että minua ei leikata urheiluvammojen takia. Filosofiani, että kaikki mikä tulee kehon ulkopuolelta, on keholle vaaraksi. Tästä seuraa ajattelumalli epätasapainon syyn selvittämisestä, ei pelkästään sen hoidosta.

Esimerkki: jalkapohjasi jänne kipeytyy. Ostat tukipohjalliset ja kipu loppuu. Jatkat tyytyväisenä juoksua autuaallisen tietämättömänä miksi jänne kipeytyi. Usein mainitaan ylirasitus. Jos keho ei kestä siltä vaadittua rasitusta, on kehoa vahvistettava! Miksi siis et vahvista jalkateräsi lihaksia, vaan surkastutat ne tukipohjallisella?

Kaavamaisesti noin. Minäkin käytän joskus tukipohjallisia, antaakseni lihasteni levätä jossain muussa aktiviteetissa kuin juoksussa.

Palkitsevaa oli liikuntalääkärin vastaanotolla testejä tehdessäni kuulla lausunto: "näillä jaloilla on juostu, täällä on lihaksia". Kohta kuusikymppisenä äijänrähjänä olen siis onnistunut tavoitteessani: pysymään liikeessä. Tämä ei tapahdu ilman lihaksia, eikä ilman moottoria (sydän). Lenkille on siis kannattanut lähteä ja tietenkin kannattaa edelleen.

Vieläkö sinä juokset?

Maailman tyhmin kysymys. Miksi ei kysytä, vieläkö sinä liikut?

KOLIKON KAKSI PUOLTA

Elämä on tehty elettäväksi elämänmakuisena, ilman sisältövaroituksia. Tavoitteellisestikin harjoittelevan on syytä relata välillä henkisen tasapainon löytämiseksi. Toisaalta loputon hymyily ja liiallinen positiivisuus tappaa riittävän kovuuden itseä kohtaan. Ylittääksesi itsesi, sinun on ensin unohdettava kaikki muut ja lopuksi itsesi. Vain näin voit saavuttaa jotakin ainutkertaista.

Edellisen kappaleen rivien välistä löytyy kaksi viestiä:

1. On oltava täysin säälimätön itseään kohtaan harjoitellessaan.

2. Kyetäkseen 1. kohdan vaatimuksiin, on joskus paistettava makkaraa, syötävä pullaa ja juotava viinaa.

Kohdasta kaksi näkyy ikäni, täytän siis toukokuussa 60. Nuorempi atleetti voi rentoutua toisin tavoin, mutta kannabista nappailemalla ei kilometrejä kerry. Tarkoitan, että liika nipottaminen ei pelkästään auta.

ELÄMÄN KEVÄT

Inarin Lapin kevät on parhaimmillaan. Lunta juuri ja juuri vielä sopivasti ja ennätysohuet jäät kantavat johtuen öisistä pakkasista. Päivisin satumainen aurinko paistaa laserin lailla. Ilman aurinkolaseja sokeutuu.

Ajoin läskipyörällä sata kilometriä viime lauantaina. Mieli tekisi rinnalle ohutrenkaisempaa gravel-pyörää näille pidemmille maantielenkeille, mutta katsotaan nyt. Riippuu miten lääkärin määräämän juoksutauon jälkeen juoksu käynnistyy.

Pitkän pyörälenkin lopussa katkesin. Pakkanen teki tehtävänsä ja aloin saada hirveitä reisikramppeja. Kotona täytyi kouristella ensin kodinhoitohuoneen lattialla, sitten pesuhuoneen lattialla ja saunan jälkeen vielä olohuoneen lattialla. Täytyisi mittauttaa ferriitti. Nimenomaan ferriitti, ei siis hemoglobiini tai muu vastaava. Saattoi johtua suolan puutteestakin. Tai vanhuudesta.

Hei...

Vanhuudesta?

Alan käymään seitsemääkymmentä toukokuun 21. jälkeen.

Elämän kevät. En erityisemmin ole pyöreiden vuosien lähestyessä pohtinut vanhenemista. Kaikki tulee aikanaan, jos on tullakseen.

Jos katson taaksepäin, sain elää lapsuuteni aikana, jolloin oli luonnollista olla ulkona eikä näyttöruudun ääressä sisällä.

Jos katson taaksepäin, sain elää nuoruuteni aikana, jolloin oli luonnollista poikana olla kiinnostunut urheilusta, moottoreista, seksistä ja juhlimisesta.

Jos katson aikaa taaksepäin, sain elämäni takaisin syöpätaudin jälkeen kolmikymppisenä. Kykenin toimimaan yrittäjänä aikana, jolloin kaikkea ei tehty vielä ihan niin vaikeaksi. Vaikealla tarkoitan ulkokultaista vastuullisuutta ja ympäristöystävällisyyttä. Uituani paskapapereiden seassa kymmenvuotiaana Pyhäjärven uimarannalla Tampereella, oli selvää, että maailmaani en sotke. Vastuullisuus löytyi kuin itsestään maksamattomien laskujen kautta läsnäolona töissä.

Jos katson taakseni ylipäätään, olen saanut valita ilman käsittämättömiä ennakko-odotuksia. Ilman ajatteluni sotkemista täysin luonnonvastaisilla, keinotekoisilla käsityksillä.

En ole huolissani mistään.

VIIKOT 10 -12.

10.

Ma-Ti -Lepo

Ke- Läskipyörällä 50,25 km - 3.02. Tsarmitunturin erämaa-alueelle.

To- Lepo

Pe- Läskipyörällä 20,40 km - 1.25. Haapakurun polkuja.

La-Su- Lepo

11.

Ma- Varovainen 2,08 km - 16,20. Paljasjalkakengillä.

Ti-Pe- Lepo

La- Kävelyä Kirsin kanssa 3,34 km - 49 min.

Su- Pistekuormitustesti:

Perinteinen hiihto Kirsin kanssa 8,04 km - 1.26.

Hölkkää 2,16 km- 20 min. Poluilla.

Läskipyörällä 20,06 km - 1.02. Kessiin.

12.

Ma- Lepo

Ti- Läskipyörä 30,58 km - 1.47.

Ke- Lepo

To- Rovaniemellä urheilulääkärissä. Kortisoni/kipulääkepistos suraalihermon kiinnityspisteeseen vasemman kantapään ulkosyrjälle. Kahden viikon juoksutauko, muuta liikuntaa saa tehdä.

Pe- Lepo

La- Läskipyörällä 100, 37 km - 5.41. Tolosen risteykseen ja takaisin Nellimistä.

Su- Nellimin Pyryn laavuhiihto 6,46 km + 6,46 km. Yhdessäoloa kyläläisten kanssa, makkaranpaistoa.