MONENLAISTA ULTRAJUOKSUA

 

Ensin pyydän lukijoiltani jotakin:

Kun olette lukeneet tämän tekstin, niin pysähtykää miettimään mitä halusin sanoa. Vetäkää hiukan happea ennenkuin liipaisette kommenttikenttään sen ensimmäisen ajatuksen minkä tekstini teissä herätti.

Kiitos!

Ultrajuoksu on ollut mediassa esillä hyvin viimeisinä vuosina. Esiin on nostettu terveysvaikutukset ja läsnäolon paraneminen. Esille on syydetty sankaritarinoita siitä, kuinka täysin harjoittelematon henkilö on saanut herätyksen ja treenannut sitten vuoden juostakseen ensimmäisen ultrajuoksunsa. Kuusi tuntia, 50 kilometriä, 12 tuntia, tai peräti 24 tuntia. Poluilla tai tiellä, jopa radalla.

    Terveysvaikutuksilla on tarkoitettu kunnon ja jaksamisen paranemista, myös siinä kuuluisassa normaalissa elämässä. Läsnäolon paranemisen selittäjiksi on yleensä etsitty psykologia tai muuta mentaaliprofessoria, joka on todistanut aivojen tiettyjen osien lepäävän monotonisessa juoksusuorituksessa. On verrattu läsnäolon paranemista ja ajatusten selkiytymistä merelle tuijotteluun, nuotion ääressä istumiseen tai kutomiseen. Yhtäkaikki, juoksija juostessaan ei kuulemma takerru tulevaan tai menneeseen, vaan miettii ei mitään, tai sitä mitä seuraavaksi söisi tai joisi.

    Ultraneitsyytensä menettäneet ovat kertoneet maaliin pääsemisen olleen "päästä kiinni". Ultraan valmistautumista on kuvattu helpoksi: tunnin lenkki päivässä ja kerran viikossa lepopäivä sekä neljän tunnin lenkki. Rinta kaarella on kysyjille vastattu: "Miten ihmeessä pystyit" kysymykseen. On otettu sukka pois ja laulettu mitä yhdestä menetetystä varpaankynnestä- laulua työporukan ihmetellessä ympärillä supersuorittajan voimavaroja.

    DUV-ultratilastojen mukaan Euroopassa on kilpailu-ultriin osallistuminen kasvanut vuodessa yli 300 prosenttia. On jääty koukkuun tai saatu sisältöä elämään. On syntynyt oman arkensa supersankareita, motivoituneita pärjääjiä, joita perisuomalaiseen tapaan on mollattu, kadehdittu ja lopuksi pyydetty lihapiirakalle sekä kaljalle. Tietenkin salaisena toiveena on ollut saada ystävä lopettamaan moinen itsensä rääkkääminen ja nähdä jälleen väsynyt, vyötään löysentävä baaritiskiin nojailija keskustelemassa formuloista tai muusta ymmärrettävämmästä kuin ultrajuoksusta.

    Hyvä. Rajojaan kannattaa yrittää venyttää. Kunnon kohentaminen ja painon pudottaminen terveesti tekee monelle hyvää. Ulkona likomärkänä on mukavaa ja positiivisessa koukussa on upeaa killua.

    Ja sitten?

Minä olen juossut kolmekymmentä vuotta systemaattisesti harjoituspäiväkirjaa pitäen ja välillä erittäin ei-systemaattisesti mutta harjoituspäiväkirjaa pitäen.

    Juoksukilometrejä on jäänyt taakse yli 85000.

    Mikä on minun ultrajuoksuani, miten sen määrittelen:

    Tänä vuonna juoksin Norjassa maailmanympärijuoksija Ruslan Shakinia tavatessani 31.9. - 3.10. yhteensä 219 kilometriä. Keskiarvo oli noin 55 kilometriä päivässä. Nämä neljä päivää muistuttivat minua jo etäisesti ultrajuoksusta. Kirsi huolsi.

    9.9. juoksin ystäväni Janin kanssa Kevon kanjonin halki pohjoisesta etelään 58 kilometriä. Liikeellä oltiin vajaa 11 tuntia.  Tässä ultrajuoksu oli vahvasti läsnä ja ultrajuoksuni kriteerit täyttyivät, kuten myös Janin ultrajuoksun kriteerit. Huolsimme itse.

    14.8. juoksin Kokkolassa 24-tunnin kilpailussa 163 kilometriä. Tästä viimeiset kuusi tuntia olivat eittämättä ultrajuoksua, miksei koko matkakin. Kirsi huolsi osittain.

    2.7. koin Nuuksion Backyardultrassa rajoitettua juoksemisen vapautta ja vanhuuden kankeutta päiväreitillä. Kasaan sain 108 kilometriä ja ultrajuoksinkin välillä. Huolsin itse.

    8.4. juoksin yksin Nellimistä Ivaloon ja takaisin 84 kilometriä 10 tunnissa. Täydellistä ultrajuoksua. Kirsi keitti kahvit puolessavälissä.

    Yksin askelten kanssa.

    Minun kokemuksellani vain tuo lause kelpaa.

    Minun ei tarvitse todistaa kenellekään mitään. Minun ei tarvitse myydä lenkkitossuja raahaamalla konttaava jälkikasvuni vuoren huipulle. Minun ei tarvitse perustaa säätiötä, jotta maailma pelastuisi. Minun ei tarvitse ryhtyä vegaaniksi tai ilmoittaa vähentäväni matkustamistani ultrakilpailuihin, jotta olisin mieliksi sponsoreilleni.

    Minun tarvitsee ainoastaan kyetä juoksemaan. Paljon. Peräkkäisinä päivinä. Enemmän kuin kukaan edes uskaltaa kuvitella.

    Jos juoksemiseen on jokin hyvä syy.

    Minulle ultrajuoksu on elämäntapa. Harjoittelu on minulle henkisesti kehittymistä mutta fyysisesti totaalista itseni tuhoamista. Pidän lapsellisena kysymyksiä, joita minulle joskus esitetään: Mitä ultrajuoksu merkitsee sinulle?

    Se on kaikki. Sen kautta pääsen sellaisille tietoisuuden tasoille, joita en uskonut olevan edes olemassa.

    Mutta koskaan en anna sille itseäni kokonaan.

    Minä olen hyvin nöyrä ultrajuoksija.

VIIKKO 39.

Ma- 10,03 km - 1.05. Myöhään illalla hammaslääkärin jälkeen. Antibioottikuuri 10 päivää alkoi.

Ti- Lepo. Kolmoishermosärkykohtauksia naamassa ja leukanivelessä oikealla puolella.

Ke- Norja, verryttelyä 5,14 km - 34 min.

To- Aamulla Ruslania vastaan 16,82 km - 2.08.

       Ruslanin kanssa 35,85 km - 5:30.

Pe- Ruslanin kanssa 56,65 - 8:37.

La- Ruslanin kanssa 61,16 km - 8:19

Su- Ruslanin kanssa 48,64 km - 6:18

yhteensä 234 kilometriä 32 tuntia 31 minuuttia.

VIIKKO 40.

Ma- 10,10 km - 1.09. Pimeässä lampulla.

Ti- 10,10 km - 1.10. Haapakuru polkua.

Ke- 8,48 km - 1.05. "Lepo", väsynyt, mutta en voi pudottaa määrää näin nopeasti alas. Antibioottikuuri loppui.

To- 20,02 km - 2.16. Asvalttia Kaitavaaraan. Siedettävää.

Pe- Poluilla 10,65 km - 1.17. Kilometrit putoavat, vieroitusoireet kauheat.

La- Kirsin kanssa reitinmerkkausta kävellen 7,87 km - 2.08.

Su- Matolla 16,99 km - 1.51.

Yhteensä 76,34 km 8 tuntia ja 48 minuuttia.

VIIKKO 41.

Ma- 20,04 km - 2.13.Hiekkatietä Apinavaaralle. Lanattu olo. Urheilukello käskee lepäämään 96 tuntia.

Ti- 14,28 km - 1.38. Asvalttia.

Ke- Lepo. Nyt jo uskaltaa levätä, vieroitusoireet hellittävät. Join viskiä.

To- Kävelyä Kirsin kanssa 5,07 km - 1.07.

        Matolla 10,12 km - 1.06.

Pe- Hiekkatietä Virtaniemeen 20,06 km - 2.16. Lumisohjoa.

La- Matto 8,01 km - 57 min. Alkaa olla hallinnassa.

Su- 15,20 km - 1.50. Perustaa pururadalla ja tiellä. Normaali olo.

Yhteensä 87,7 km 10 tuntia ja 6 minuuttia.

 

TILASTOJA

SYYSKUUSSA 252,69 kilometriä. KOKO VUOSI 3371 lokakuun alkuun.

LOKAKUU tähän asti keskiarvo 19,44 km / päivä. 330,49 km tähän asti yhteensä.

Keskiarvo tänä vuonna 12,76 km /päivä tähän asti.

Hyvä olisi, jos vuoden kilometrit jäisivät hiukan alle 5000 kilometrin.

Hyvä olisi, jos lokakuun harjoitusmäärä jäisi alle 550 km.