keskiviikko 17. helmikuuta 2021

OMAT EHDOT

 


VIIKKO 6. HARJOITTELUNI

Ma- Hiihtoa otsalampulla ladulla ja ilman latua 10,02 - 1.24.

Ti- Matolla 10.09 km - 1.01.

      Ilta poluilla 6,17 km - 50 min.

Ke- Lepo

To- Matolla 20,04 km - 2.12.

Pe- Lepo

La- 10,20 km - 1.07.

       Ilta matolla 10.04 km - 1.01.

Su- Matolla 5,04 km - 38 min.

      Hiihtoa Kirsin kanssa 8,35 km - 1.27. -15 astetta pakkasta.

      Nellimintie 10,15 km - 1.06. -26 astetta pakkasta.

Yhteensä : Juoksua 71,73 km ja hiihtoa 18,37 km

 

Kevyt ja palauttava viikko, jonka jälkeen tunnelma oli kuin ei olisi juossut ollenkaan. Tämä oli mukava harha, mutta harjoittelu jatkuu siitä huolimatta. Pakkasta oli jatkuvasti paljon, joten mattoa tarvittiin.

   Hiihto on minulle pelkkää vireliikuntaa, Kirsin kanssa yhteistä aikaa, ei parisuhdeliikuntaa. Parisuhteemme hoitamiseksi emme tarvitse liikuntaa.

   Säälittää roolinvetäjät, esimerkiksi Stravassa, jotka valittavat, että eivät osaa hiihtää. Kaikki liikunta on positiivisesti otettuna hyväksi, paska on paskaa ultrajuoksussakin. Tarkoitan tällä asennetta liikkumiseen suhteessa kelloon kertyviin minuutteihin. Stravassa on monenlaisia päivittäjiä, toisilla esimerkiksi juoksumattoharjoituksista ei näy kilometrierittelyt - kaikkeahan voidaan manuaalisesti päivittää. Kilpailu on sitten mittari, jossa joku muu päivittää tuloksesi. Harvoin näitä sankareita lähtöviivalla näkyy, hehän eivät esimerkiksi voi sietää lihavien ihmisten näkemistä lenkeillään. Meitä on moneksi, mutta positiivista tässä on, että liikutaan.



OMILLA EHDOILLA

Luonto pyörii omilla ehdoillaan, siksi viihdymme siellä. Tällä tarkoitan ulkopuolisen ohjauksen puuttumista luonnon kiertokulusta. 

   Ihminen on metka nisäkäs hankkiessaan tietoa itselleen ympäröivästä maailmasta. Mikä on oikeaa tietoa ja mitä vasten tarkasteltuna? Juoksija on liikkeessä juostessaan maailmassa, joka on jatkuvassa liikkeessä. Näin juoksijalla on etuoikeus havannoida jatkuvasti muuttuvaa maailmaa ympärillään niin kauan kuin itse liikkuu.

   Liikkuvan ajatus ei pysähdy. Hankkimalla tietoa aina samoista lähteistä ja liputtamalla ideologiaa, uskontoa tai jopa arvoja, leimaa itsensä. Lokeroi itsensä samanmieliseen, liikkumattomaan tilaan, johon uutta ajatusta ei mahdu.

   Vuosia sitten esitin Inhimillisen tekijän taustahaastattelussa, että hyvä ultrajuoksija kuorii itsestään turhan pois kerros kerrokselta. Jäljelle jää ydin, vain ne asiat, jotka vievät jalan pitkälle. Tätä on joskus tulkittu niin, että jäljelle jää kova ydin, joka vie pitkälle. En minä niin ole sanonut!

   Mitä pidemmälle juoksen, mitä epäinhimillisempiin ultrasuorituksiin pystynkin, sitä nöyremmäksi tulen. Mittaan oman mittani mittaamattomaan matkaani, joka ei käsitykseni mukaan pääty milloinkaan.

   Vuosi vuodelta muutun yhä ulkopuolisemmaksi - olen poissa, omilla ehdoillani.



Alakuvassa on juoksumaton ympärille kasattua liikuntastudiota. Minulla oli vanha litteä tietokoneen näyttö seinätelineellä joutilaana. (Vuosimallia 2008) Ostin halvan konvertterin ja sain muutettua vga- liittimen hdmi-liittimeksi. Hankin kaiutinsarjan lisäksi, ja nyt voin halutessani katsoa juostessani matolla läppärin kautta videoita, elokuvia tai etenkin juoksuun liityviä dokumentteja.


 

   Jos joku nyt sanoo, että ei tuommoisia tarvita, niin sitten sanoo: Eilen juoksin Nellimin päätiellä 33 km ajassa 3.39. Pakkasta oli -10 - -13 astetta ja puolet ajasta otsavalo paloi. 11 km kohdalla puin ylimääräisen Windbreaker tuulitakin, viima meni läpi aivoistakin. Liivin etumuksessa eristetyt juomapullot jäätyivät sitä mukaa kun tyhjenivät. 22 kilometrin kohdalla kaivoin liivin selkäosasta termospullosta lämmintä juotavaa. Hanskani olivat jo siinä vaiheessa täysin jäässä. Pakkanen vaihtelee täällä vaarojen välissä, vertikaalista nousua kertyi 414 metriä. En varsinaisesti palellut, mutta hohkaava kylmä niskoihin, lonkkiin ja alaselkään vaatii veronsa.

   Summa summarum: matto on ihmisystävällinen, varsinkin nyt, kun ei edelleenkään pääse matkustamaan sinne missä on palmuja.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti