Ultrajuoksijan ja kirjailijan ajatuksia matkan varrelta. Perspektiivinä sairastettu syöpä vuosimallia 1993 ja 32 vuotta kestävyysjuoksua. Lukijalta toivotaan kommentteja, vuoropuhelu on rikkaus. Kansikuva Jani Rautonen, Norja/Barraś
sunnuntai 15. maaliskuuta 2020
80109 KILOMETRIÄ
"There is only one perfect road and that road is ahead of you, always ahead of you."
- Sri Chinmoy
"On vain yksi oikea tie ja se tie on edessäsi, aina edessäsi."
- Sri Chinmoy
Laskin tänään 15.3.2020 juoksemani kilometrit vuodesta 1992 ja sain tulokseksi 80109. Jossain vaiheessa Helmikuuta olen ylittänyt 80 000 juostun kilometrin rajan.
Minulle ei ole merkityksellistä minkään numeroilla kuvatun rajan ylittäminen missään paikassa tai ajassa. Merkitystä on vain sillä, että tulevaisuudessa ylitän lisää rajoja - etenkin mielessäni.
Juoksemani kilometrit ovat vaatineet omistautumista ja luopumista, mutta ne ovat antaneet moninverroin enemmän kuin ovat ottaneet.
Matka on ollut valtavan pitkä eikä loppua näy paitsi ehkä kilpailemiselle.
Minä en lopeta juoksemista milloinkaan ennenkuin se tulee minulle fyysisesti mahdottomaksi.
Silti kehotan kaikkia miettimään kahdesti ennenkuin jatkaa yhtä kauas kuin minä olen päässyt.
Täällä voi eksyä.
VIIKKO 11.
Ma-Lepo
Ti- Janin kanssa lumikenkäurilla ja poluilla metsässä 6,07 - 54.52.
Ke-To- Lepoa
Pe- Kävelyä Kirsin kanssa 3,89 km - 54.08.
La- Siikajärventie 10 km - 1.02.
Su- Kaitavaaralle Nellimintietä 13,05 km - 1.28. Tuuli 20 metriä sekunnissa parhaimmillaan.
Yhteensä juoksua 29,1 km
Koskaan ei saa luovuttaa mutta joskus on annettava hieman periksi.
- Pasi Koskinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti