maanantai 18. helmikuuta 2019

5/30





Heräsin myöhään satumaiseen päänsärkyyn mutta muuten terveempänä kuin eilen. Valvoin yöllä pari tuntia lukien Lapin puutavarautokuljetusten toimintahistoriaa. Upeasti kuvitetun kirjan on kirjoittanut Jorma Nykänen, jonka olen henkilökohtaisesti tavannut. Kirja kokonaisuudessaan on historiallinen kulttuuriteko, suuret kiitokset vielä Jormalle hienosta kokonaisuudesta!

YMPÄRISTÖMME

   Minua on alkanut ärsyttämään tosissaan jatkuva rummutus ilmastonmuutoksesta ja kaikista siihen liitetyistä seikoista. Milloin mikäkin on pahasta, nyt viimeksi puun poltto takassa. 
   Mihinkään ei voi ottaa kantaa, koska ihmiset jakautuvat eivätkä pysty järkevään keskusteluun. Jokainen seisoo omien ilmastobarrikaadiensa takana toinen toistaan moittien.

   Yritän kuitenkin:
 
1. Jos minä kaadan polttopuut tontiltani ja kuljetan ne itse liiterille, sahaan, halkaisen ja kuivatan sekä lopuksi poltan niin pitäisikö minun sensijaan lähteä autolla töihin ajamaan päivittäistä sadan kilometrin työmatkaa ansaitakseni enemmän rahaa tuulisähköön lämmitystä varten? Julkista liikennettä ei ole meillä täällä rajaseudulla.
2. Pitäisikö meidän Kirsin kanssa ajaa se sama sata kilometriä kauppaan ostamaan tofua ja soijaa kun saamme poronlihaa kilometrin päästä  tai kalaa järvestä? Julkista liikennettä ei edelleenkään ole ja juu, poroa on ruokittu rehulla, joka on ajettu moottorikelkalla palkiselle. On ruokittu koska kukaan ei enää nykyaikana halua asua laavussa hihnaporojen kanssa kairassa ja tehdä niille käsin yötäpäivää rehua tai talvella siirtää niitä ja kaivaa lapiolla niille jäkälää esiin, joka päivä. Ja juu, mennään sinne pilkille moottorikelkalla koska muuten se on plus miinus nolla kalorikulutuksen kanssa.
   Vastaus: hankkikaa paikallinen elämä.
   Minä yritän aina tehdä asiat entistä paremmin. Tiedän, että nykytakoissa ja saunankiukaissa on kiertoja tehostettu palamisen parantamiseksi. Joskus näistä pitemmän päälle käytettyinä on saatu varsinaisia savuttimia. Mikä toimii laboratoriossa ei välttämättä toimi eri ilmanpaineissa ja tuulissa eikä etenkään eri lämpötiloissa tosipaikan tullen. Kyse on samasta asiasta kuin dieselautojen pakokaasujen takaisinkierrossa, joka loppujen lopuksi tukkii koko moottorin ja etenkin sen apulaitteet aiheuttaen huomattavia kustannuksia ja materiaalikulujen kautta heikentää näin ratkaisevasti sitä kuuluisaa hiilijalanjälkeä.
   En siis vastusta vaan peräänkuulutan jonkinlaista, edes alkukantaista järjenkäyttöä ennen jatkuvaa vaahtoamista. Koskee myös Yleisradiota, joka päivä päivältä profiloituu yhä enemmän julkisin verovaroin kustannetuksi suurpääoman käsikassaraksi. Sillä rahasta tässä on loppujen lopuksi kysymys. Laavulla poron kuivalihaa nakertava pöpelikköpöhkö kun ei ole potentiaalinen ostaja, harvoin oikein millään ostamisen alueella.
   Elämäni on ihan helvetin tasapainoista silloin kun pistän radion, television ja netin kiinni - silloin minuun ei voi vaikuttaa mikään eikä kukaan paitsi lähelläni oleva, minuun välittömässä kosketuksessa oleva. Minun tapauksessani näitä ovat läheiset ihmiset ja luonto.

   Hain Kirsin töistä moottorikelkalla, koska on Kirsin vuoro viedä hänen työpaikastaan kertyneet tyhjät pullot ja tölkit kauppaan. Kolme kaksisataalitraista jätesäkkiä täynnä palautettavaa. 
   Tämä on sitä kaksinaismoralistista ekomatkailua. Turisti vaatii ympäristöystävällisyyttä matkakohteeltaan viimeiseen asti mutta itse sontii kaikki paikat miten sattuu jättäen kierrätettävää tavaraa luontoon ja roskiin. Kääntelee huoneissa lämmitykset täysille, jolloin huonelämpötila on plus 28 - 30, avaa sitten ikkunan ja jättää sen auki lähtiessään ulos. Haaskaa illallisella ruokaa mutta vittuilee eräoppaalle, jos tämä polttaa muovipussin nuotiossa. Vaatien lopuksi moottorikelkkakuljetusta 200 metrin matkalle koska muuten tulee hiki.
   Ja kyllä, KAIKKI TUO ON TOTTA täällä Lapin matkailussa meillä Nellimissä.

PÄIVÄ KULUU
   
   Meillä täällä tänään sataa lunta ja pakkanen pyörii kympin kahta puolta, mieluummin alle. Tein lumitöitä, koska kakkosautomme, peräkärry ja mönkijän peräkärry alkoivat hautautua. Kaikelle ei ole, eikä tule, katosta, joten aika ajoin on siivottava jotta ne saa liikkeelle tarpeen tullen.

   Tänään pizzaa jossa itsekerättyjä sieniä ja vähän torttuja kanssa. Kuvassa todistettavasti liesituuletin toimii taas eikä pissi alleen.



    Summitin (moottorikelkka) laatikko. Sattui olemaan isän peruja tuollainen(kin). Komentaja Rautonen jos lukee tätä, niin tuohon voi puoliteholla tukea neljäviitosen saappaan sitten kun sukset on rajatarkistukäynnillä keväällä ilmassa pystyrinteessä. Siinä on alla ilmarako jäähdyttäjän välissä eikä se ole leveämpi kuin astinlaudat - perä on muutenkin aina lumen alla sitten kun oikeinkin ajetaan.
   Majuri Koskiselle tiedoksi Lapinlahdelle, että joukkojen muonitus kuivalla repulla helpottui laatikon myötä tälläkin kelkalla ensikuussa tapahtuvassa laajamittaisessa operaatiossamme rajan pinnassa. 








   Päiväkirjablogi tässä etenee. Ketään lukijoista tuskin ylättää, että nämä kirjoitukset välillä tämän kolmenkymmenen päivän jakson aikana käsittelevät muutakin kuin sitä että nousin ylös sängystä ja menin kuselle ja sitten niin mitäs sitten, nyt tuli ilta ja panettaa ja unettaa ja niin edelleen.
   Jos joku kaipaa ultrajuoksua niin muistakaapa, että juoksusta kirjoittamisen kanssa on samoin kuin juoksun kuvaamisen (video) kanssa. Juokseminen on senverran yksitoikkoista, että noin 15 sekuntia ihmiset jaksavat ja sitten katse alkaa harhailla pois kuvattavasta. Ja lisäksi olen toipilas. Kestää kaksi viikkoa ennenkuin olen täysin kunnossa flunssasta solutasolla. Niin kauan? Juu. Eli Jyri Kjäll remix: "No nyt ei vittu pysty!"

   Taustalla soi ACDC ja Highway To Hell, tietyt asiat eivät muutu koskaan, vain volyymi nousee vuosien kuluessa.
   Huomiseen. Pitäkääpä nupit kaakossa.
   Nyt soi Hanoi Rocks ja Don´t You Ever Leave Me
   -Pasi!
   -Joo, joo. Tullaan.
   Nyt soi L




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti