3/30

Menossa on siis 30 peräkkäisen päivän päiväkirjablogi - vaihteluksi Sinulle, hyvä lukija, ja minulle myös. 
    Kirjoitan aina illasta tai jos olen erämaassa yhteyksien ulkopuolella, niin sitten palattuani yhteyksien ääreen. Tässä ei nyt lukenut että palattuani sivistyksen ääreen, sillä se sivistys on joskus paljon vahvempaa siellä erämaassa.

Terveydentila ei olennaisesti ollut parantunut aamulla eilisestä. Oli varmaan hiukan lämpöä, joka katosi sitten aamiaisen jälkeen. Lopetin jo Ketorinin. 
   Olo koheni senverran iltapäivään, että kävin sentään ulkona lumitöissä. Tein lumityöt pääosin konevoimin mutta lapioon täytyi myös tarttua. Tämä aiheutti hengenahdistusta ja hirveää hikoilua.
   Ulkolämpö oli päivällä plus kaksi ja aurinko paistoi. Ulkonaolo voittaa aina sisälläolon ja myös virkistää, vaikka hutera olo onkin.
   Can-Amin 650 traktorimönkkäri jaksaa paksussakin hangessa vaivatta. Kaipaan vanhaa alueauralevyäni, jonka annoin mönkkärinvaihdon yhteydessä pois. Tähän traktorimönkijään ei vanha kiinnitysaisa olisi sopinut eikä sitä tähän kannattanut edes modifioida. Koneen aluslevy on nyt keulakiinnikkeiden myötä täysin tasainen, eli kesäkaytössä ei enää jää niin helposti kannonnokkaan keikkumaan.
   Kolmionmallinen alueaura heittää lumen selvästi pidemmälle ja kapeampana on pihassa näppärä. Meillä käy toki traktori ja lumilinko automaattisesti, mutta joskus tulee aurattua itsekin, lähinnä näissä sankemmissa pyryissä joiden jälkeen traktorin tulo joskus viipyy.
   Päivän surkeus on Suomen Hiihtoliitto. Miksi ette lähetä Seefeldiin naisten mäkihyppyjoukkuetta historialliseen kilpailuun? Kaikki muut maat lähettävät. Kyllä taas nauretaan maamme urheiluasenteelle. Muutama pikkutakkimies pois kisakoneesta ja tilalle naishyppääjät. Voi teitä - paksuja poikia.
   Taustalla ei soi mikään.
   Huomiseen.