PYSYMÄTTÖMYYS

Pysymättömyys, kaiken muuttuvaisuus on tosiasia, jota pakoon emme pääse koskaan kokonaan. Hyväksymällä tämän meille avautuu mahdollisuus saavuttaa mielenrauha.

Vuodesta 1993 asti olen päivittäin istunut noin viisi minuuttia hiljaa, silmät kiinni tai auki ja keskittynyt pelkästään hengitykseeni. Joskus teen tämän juostessani tai liikkuessani luonnossa, silloin eteenpäinvievästä liikkeestä tulee automaatio kuten ympäristön havainnoinnistakin. Näin mieli avautuu tietoisuuteen jonka kautta pikkuhiljaa oppii enemmän itsestään ja ympäröivästä maailmasta.
   Keskivertoihminen ajattelee usein, että niiden asioiden mistä hän pitää, tulisi olla pysyviä, muuttumattomia. Tämä ei ole mahdollista. Olisi keveämpää olla itsensä ja muiden kanssa, jopa koko maailman kanssa, jos hyväksyisi jatkuvan muutoksen.
   Olen kirjoittanut toistuvasti blogissani ihmisen tarpeesta uskoa johonkin. Itse ajattelen, että sokeasti ei pidä uskoa mihinkään vaan on itse tutkittava, selvitettävä vastaukset omiin kysymyksiinsä ja löytää oma tiensä. Elämässä tulee eteen paljon kysymyksiä, joiden vastausten löytämiseen tarvitaan apua. Avun saamisen jälkeen on aika punnita mihin uskoo tai mitä tekee sen eteen, että tie jota kulkee, on oikea - itselle.
   Viikolla kävin eri lääkärien vastaanotoilla. Ensin hammaslääkärissä hammastarkistuksessa, hampaiden röntgenkuvissa ja leukaröntgenissä. Ei reikiä, ei tulehduksia, kaikki kunnossa. Sitten kävin yleislääkärin tarkastuksessa ja verikokeissa. Nenä, korvat ja nielu kunnossa. Poskiontelot puhtaat. Sydänäänet kunnossa ja keuhkot myös, puhallustestissä mittari melkein tappiin. Verikoearvot erittäin hyvät paitsi crp 10,3. Johtopäätös: minun elämäntavoillani päällä on lievä virusinfektio. Arvio normaalista crp arvostani on alle 3 tai 7? Minä en tiedä, riippuu harjoittelukuormasta.
   Marraskuun lopussa kipeä, joulukuun lopussa kipeä (eri tauti kuin marraskuussa) ja tammikuun puolessavälissä taas kipeä (eri tauti kuin joulukuussa mutta lievempi kuin marraskuussa. Sanonko ruman sanan? En sano.
   Harva ymmärtää kuinka monta kertaa elämässäni olen istunut alas odottamaan verikoetuloksia, ct-kuvan tuloksia tai lääkärin arvioita. Vain kerran syövän jälkeen olen soittanut ystävälleni syöpätautien professorille ja pyytänyt normaaliverikokeiden lisäksi "sen yhden verikokeen", sen mistä näkee onko syöpä uusiutunut. Tämä tapahtui joskus 1900-luvun aivan lopussa.
   Noista päivistä olen nöyrtynyt. Hyväksynyt pysymättömyyden. Ymmärtänyt, että olen kokonaisuus ja tarvitsen mielenrauhaa pysyäkseni terveenä. Oppiakseni elämään ihmisiksi, inhimillisesti, läsnä ja tietoisena. Kaikki asiat maailmankaikkeudessa ovat yhteydessä toisiinsa. Tullakseen tietoiseksi on hiljennyttävä. On kyettävä rauhoittumaan ymmärtääkseen kuka on, missä on ja etenkin mihin on menossa. Lopulta ottaa ohjat omiin käsiinsä mennäkseen sinne mihin haluaa.
   Edellä kertomastani on löydettävissä buddhalaisuutta ja meditaatiota. Edelläkerrotun perusteella joku voi tulkita, että ajattelen: ei ole mitään erillistä jumalaa.
   Kuten sanoin, mihinkään ei pidä uskoa sokeasti. Monissa uskonnoissa on rituaalit, joiden avulla vapautuu pahoista teoistaan ja sen jälkeen voi taas tehdä pahoja tekoja lisää - nehän saa anteeksi kuitenkin taas. Monissa uskonnoissa on opinkappaleita ja hyviä arvoja elämään, mutta monien (useimpien) uskontojen varjolla on tehty hirvittäviä asioita toisille ihmisille. Päättäkää itse mihin uskotte, mikä minä olen sanomaan.
   Kotonamme on Pyhittäjä Trifon Petsamolaisen ikoni seinällä. Kumpikaan meistä ei kuulu mihinkään kirkkoon mutta meillä on useampi kappale raamattuja hyllyssä, kuten muutakin hengellistä kirjallisuutta. Käymme joulukirkossa ja kirkossa muutenkin joskus, silloin jos tuntuu siltä. Olen lukenut jo vuosia sitten munkki Nyanatilokan Buddhan sana- kirjan. Ja niin edelleen.
   Ottakaa sitten minusta selvä?
   Älkää.
   Ottakaa selvä itsestänne, se on paljon kiinnostavampaa - minustakin!
   Ultrajuoksun ja elämän vaatimuksista selvitäkseni käytän mielenrauhaa. Mielenrauhani tulee harjoituksien kautta tasapainoisesta elämästä ja terveydestä. Juoksuharjoitus on yksi osa tätä. Sairaana en juokse.

   Tutki itse ja löydä oma tiesi alati muuttuvasta.

SELKOKIELINEN OSUUS

Minulla on virusinfektio paranemassa. Koska olen kuumeeton ja crp on vain lievästi koholla voin liikkua varovasti lääkärin ohjeiden mukaan, rasitustasoa asteittain nostamalla - voinnin mukaan.
   Minua ei lannisteta. Todellinen fyysinen harjoittelu alkaa sitten kun terveys kestää.
   Henkistä harjoittelua teen jokatapauksessa päivittäin.
   Tavoite on alkanut kirkastua.
   Se ei ole 6-päivän juoksu tänä vuonna.
   Tavoitetta ei kerrota etukäteen, se on yllätys.
   Sen näkee sitten, jos näkee.
   Selkokieltä.
   Hä-hää!

VIIKKO 2.

Ma- Juoksua Siikajärventiellä 12,1 km - 1.20.
Ti- Juoksua Nellimintiellä 10,2 km - 1.08.
Ke- Juoksua Rautaportin tienhaaraan 12 km - 1.30. Pakkasta -23 celsiusta.
To- Juoksua umpilumessa Palo-Pyhävaaralle 8 km - 1.06.
Pe- Hiihtoa takamailla 14,2 km - 1.50 ja perään juosten 6 km - 38,21. Illalla vielä kävelyä Kirsin kanssa vajaa tunti.
La- Kävelyä 4,4 km - 1.11.
Su- Sairas, pää täynnä räkää ja niin edelleen.

Juoksua 48, 5 km ja muut päälle. 5:44

VIIKKO 3.

Ma-Ke- sairas, lääkärissä.
To-Pe-Lepo
La- Lumikenkäilyä Kirsin kanssa Palo-Pyhävaaralla 7,7 km - 2.11. -12 celsiusta.
La- Lepo -22 celsiusta.
Su- -27 celsiusta, kevyttä jalkailua Nellimin harjulla 4,8 km - 47,04.

"Juoksua" 4,8 km - 0:47.

SARJASSAMME PIENTÄ LAITTOA, SUMMITIN ALATUKIVARREN VAIHTO

Ensimmäisessä kuvassa vasen alatukituvarsi on jo irroitettu. Kelkan edessä, alla, on valkoisen muovisen pohjapanssarin päällä painona mönkijän lumilevyn ylimääräinen säätölevy ja tuolilla painepuunpala ja jääkiekko etupuskurin alla jotta sukset ovat ilmassa!
Näitä perkeleitä on purettava älyttömästi päästäkseen pelipaikoille.
Toisessa kuvassa uusi ja vaurioitunut vanha varsi (vasemmalla, mutkalla) rinnakkain.
Kolmannessa kuvassa vasen puoli koottuna ehjäksi, pohjapanssari paikoillaan.
Viimeisessä kuvassa vuoripora on korjauksen jälkeen elementissään entistä ehompana.