maanantai 20. helmikuuta 2017

MITTAKALASTA RESONAATTORIIN


Ihmisen elämä on mielenkiintoisen vaihtelevaa jos antaa itselleen vapauden hypätä sivuun oravanpyörästä. Elämä jumittaa jos päivästä toiseen joutuu tekemään samat asiat. Tuomalla sopivasti uutta tai vanhaa uutta vanhan rinnalle oppii kuin itsestään ja myös itsestään.
Menneen viikon juoksuharjoitteluni oli vitsi ja niin sen pitää välillä ollakin. Etenkin kun viimeiset vuodet olen mennyt vuosi kerrallaan ja päässyt yhä lähemmäksi sitä pistettä jolloin kilpajuoksu loppuu kokonaan. Juoksuharjoittelu tuntuu juuri nyt varsin järjettömältä mutta niinhän hyvät harrastukset aina, joten se siitä tällä kertaa.
Olen pikkuhiljaa täällä pohjoisessa tuonut elämääni vanhoja harrastuksiani takaisin ja mielihyvällä täyttänyt juoksusta vapautunutta aikaa niillä. Valokuvaus ja kalastus ovat normaalin luonnossalikkumisen mukavia oheisharrastuksia ja tuovat lisää mielenkiintoa erästelyyn. Kalastus tuo myös todellista lähiruokaa pöytään tai sitten ei, riippuu hieman kalastajan kyvyistä ja ehkä kalaonnesta ?
Menneellä viikolla pilkittiin ystävien kanssa Nellimin monilla järvillä sekä Inarilla. Kalaa tuli tasaisesti vaikka sydäntalven syönti onkin hieman hiljaista ja vaikeammin ennakoitavaa. Lajeista ahven, hauki, siika ja harjus olivat hyvin edustettuina. 
Saimme kokeneilta Ahdilta ja Leenalta paljon hyviä vinkkejä talvikalastukseen. Lisäksi kävin Ahdin kanssa läpi kaikki kalastustarvikkeet mitä Kotalasta löytyi joten arsenaali on nyt kohtuullisessa kunnossa. Yhdistin niihin kaikki omat tarvikkeeni joten pilkkejä ja uistimia puhumattakaan muusta välineistöstä on nyt odottamassa hyvässä järjestyksessä käyttöä.
Viikon kokemuksista kertyi ainekset myös hyvään kalajuttuun jonka julkaisen myöhemmin Ivalo- sarjassa. Sarjahan yrittää edustaa hieman toisenlaista kirjoittamista kuin perinteiset tiuhemmat blogipostaukseni. Samaa edustaa myös Otteita pöytälaatikostani- sarja. Kumpaankin pääset tutustumaan internetversion sivupalkin kautta.
Palatessamme Sulkusjärveltä kotia kohti antoisan päivän päätteeksi kohtasimme Palojärvellä uteliaan hirven. Pysäytin kelkan ja kaivoin kameran esiin ja yllätyin että hirvi kääntyikin suoraan kohti ja tuli varsin lähelle tutkimaan meitä. Koska naarashirvi oli kantava odotin kärsivällisesti että sen kulkusuunta kääntyi ennenkuin jatkoimme matkaa. Turha hätistellä lumessa tarpovaa uljasta eläintä ja sitäpaitsi sehän oli kotonaan.
Vieraiden kanssa vietetyn mukavan viikon jälkeen oli aika palata arkeen. Kirsin autosta oli aiemmin alkanut vesipumppu vuotamaan. Olin tilannut pumpun Elovainion autohuollon kautta koska jakoavaintieteen suurmestari Jani Rautonen huolehtii yksityisautoistamme. Pumpun mukana tuli myös uusi moniurahihna ja ohjeet vaihtotöihin kuvineen.
Lämmitin sekä järjestelin tallin ja mahdutin auton sinne. Tilaa jäi juuri ja juuri kapealle pojalle asennukseen. Riemukkaita nämä nykyautot joiden poikittain nokalla sijaitsevan moottorin apulaitteita joutuu purkamaan pois tieltä tuntikausia päästäkseen itse asiaan kiinni. 
Oikean etupyöräkotelon kautta pääsin irrottamaan moniurahihnan löysättyäni ensin sen kaksi kiristintä joista toinen käyttää vesipumpun käyttöpyörää. Vanha pumppu irti runkopalkin ja moottorin välistä selällään auton alla maaten. Uusi tilalle ja uudet nesteet sisään. Ilmat pois lämmityslaitteesta ja termostaattikotelosta ja sitten tulille. Käyttö kuumaksi ja välillä ilmat pois uudelleen. Toimii !
Todellisuudessa se ei ole noin helppoa. Jouduin irrottamaan jopa resonaattorin että pääsin käsiksi lämmityslaitteen ilmausruuviin. Resonaattori tarkoittaa tässä tapauksessa eräänlaista imuilman vaimenninta. Onni onnettomuudessa oli että vesipummpu hajosi koska moniurahihna oli myös lopussa. Tarkistin sen viimeksi ennen muuttoa tänne. Sitä se pakkanen ja pitkä matka joskus teettää.
Huollan joskus yksityisautojamme itse kun on aikaa ja halua harrastaa. Säästän näin rahaa mutta lisään myös teknistä ymmärrystäni. Itse tehden ymmärtää mitä jonkin korjaaminen vaatii eli mitä jostakin voi maksaa. 
Yleinen harha on että autonkorjaus olisi merkkiliikeissä jotenkin kallista tehtyyn työhön nähden. Tervemenoa kitisijät auton alle. Hieman kuraa naamaan ja pakkasnestettä puserolle niin jo ääni kellossa muuttuu. Vaikeissa työasennoissa vääntäminen ei aina todellakaan ole helppoa eikä tapahdu kovin nopeasti vaikka olisi kuinka kiire.
Viikko toi paljon hyvää mieltä itse tehden mittakalasta resonaattoriin. Kuvissa olevista kaloista yksi siika vahingoittui koukun irrotuksessa niin että se oli pakko ottaa vaikkei mittakala olekaan. Hyvää mieltä entisestää  lisäsi se että aiemmin järjestellylle tallille tuli nyt hyötykäyttöä ja jouduin turvautumaan myös edesmenneen isäni työkaluihin omieni lisäksi. Lattialla auton alla maatessa tuli mieleen että kaikella on tarkoituksensa. Muista Herra isääkin taas välillä.

VIIKKO 7.

Ma-Ti - Lepo
Ke- 10 km tiellä - 1.04.
To- 6 km tiellä - 40 min.
Pe- 6 km - 50 min.
La- 10 km - 1.03.
Su - Lepo

Yhteensä 32 km - 3 tuntia ja 37 minuuttia. Kevyt viikko.

Sulkusjärvi, taustalla Tsarmitunturi.


Tulilla siellä jossakin. Kalapaikkojahan ei paljasteta; ähäpäs.

Kalakivi.

Utelias hirvi.
Saapas kokoa 46...

Kirsi ja ystävät Inarilla.


Vesipumppua etsimässä, kuvassa sisälokasuoja on poistettu.

Koneen takaa on poistettu ilmansuodatinkotelo ja se kuuluisa resonaattori oikealta sivusta. Termostaattikotelon ilmausruuvi on tavoitettavissa pitkällä ruuvimeisselillä moottorin nostokorvakkeen vierestä ecun liittimien alta. Kuvassa vasemmalla paisuntasäiliön korkki on kiinni mutta ilmaus tapahtuu korkki auki. Auto on Citroen C3 Picasso.

Loppuun musiikkia sarjassamme ai niin tämäkin biisi on hyvä ...




2 kommenttia:

  1. Jostain internetin syövereistä muistuu tällainenkin viisaus "Find three hobbies you love: one to bring food on your table, one to stay in shape, and one that allows you to be creative."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu !

      Itse ajattelen että tärkeintä on kyetä määrittelemään mikä on hyvää elämää itselle ja määrittelemisen jälkeen toteuttaa se.

      Poista