JUHLAVIIKKO

VIIKON 25. JUOKSUT

Ma- 16 km - 1.45
Ti- Lepo
Ke- 25 km juoksureppulenkki - 2.49.
To- 12 km - 1.17.
Pe- Lepo
La 20 km - 2.14.
Su- 15 km - 1.44.
Yhteensä juoksua 88 km - 9 tuntia ja 39 minuuttia.

Ainoa vaikeus tällä hetkellä on olla juoksematta niin paljon kuin haluaisi tai pystyisi. Olen leikkinyt näitä leikkejä aiemminkin ja tarkoitus on päästä perille. Perillä on Unkarissa kuuden päivän kilvanjuoksemisen jälkeen ensivuonna. Ei nyt. Siis kohtuutta.
Kohtuutta ei juhannuksenakaan kaikilta löydy. Maalla asuminen muuttuu kestävyyslajiksi kun kaikki kynnelle kykenevät tulevat luontoon huutamaan keskikesän juhlaa. Kun riittävästi huutaa niin voi joutua epätoivoisiin tilanteisiin kuten olemmme saaneet mediasta lukea juhannuksen jälkeen - hukkumisia, onnettomuuksia ja rähinöintiä. Alkoholia on turha syyttää jos lipsahtaa siinä epätoivoisessa tilanteessa. On muistettava että ei ole olemassakaan epätoivoisia tilanteita, on vain epätoivoisia ihmisiä, kuten eräs Saksan panssarikenraali kerran tokaisi. Jokatapauksessa nyt on taas maalla rauhallista.
Itse rikoin vuosikymmenten perinteen enkä käynyt juhlalenkillä juhannusaattona. Sensijaan kävin kalassa ja sain ensin reilun kilon hauen ja sitten yli kaksikiloisen. Rinta rottingilla - olenhan täyttänyt ikiaikaisen uroksen tehtävän tuomalla luonnosta ruokaa perheen pöytään.
Vähemmän aikaa blogiani lukeneille tiedoksi että pääsin siis juhannusaattona 1993 pois syöpäsairaalasta. Siitä asti olen juhlinut hillitysti juhannustani elämän voittona ja lähes poikkeuksetta myös juossut lenkin. Nyt ei tuntunut siltä. Olin hiljaa ja sain kalaa.
Juoksun kohtuullistamisella tarkoitan että annan keholleni aikaa sopeutua nousevaan kilometrimäärään. Toukokuussa tuli 255 kilometriä ja kesäkuussa tullee jo noin 350 kilometriä joten vanhempi teuras etenee omaan hitaaseen tahtiinsa oli sitten arkiviikko tai juhlaviikko. Mutta etenee. Vääjäämättömästi.

Kuvat suurenevat klikattaessa ja viimeinen kuva todistaa että juoksemalla voi kohdata myös demoninsa...