RAUHASSA ?

Jokaisen teistä tulisi tehdä testi. Istukaa alas ja katsokaa kelloa mutta piilottakaa se sitten näkyvistä. Ja sitten istutte siinä 15 minuuttia ihan hiljaa tekemättä mitään. Yritätte arvioida samalla koska viisitoista minuuttia on kulunut. Kun aika mielestänne on kulunut niin katsokaa kelloa. 
Jos istuitte viisi minuuttia tai alle olette välittömän hoidon tarpeessa. Jos pääsitte kymmeneen minuuttiin teissä on ainesta. Jos meni yli viisitoista minuuttia niin olkaa huoleti. Jos aika ei kulunut lainkaan niin vaihtakaa kelloon patterit tai vetäkää se ja yrittäkää uudelleen. Jos ei vieläkään tapahdu mitään niin hyvää matkaa !
Tänä pääsiäisenä saivat kaupat olla auki ensikertaa käytännössä miten halusivat. Itse työskentelen ammatissa jossa arjen ja pyhän raja on aina ollut kadoksissa saati sitten vuorokausirytmi. Kokemuksesta tiedän että vaatii hyvää itseluottamusta ja kykyä irtautua töistä ja rauhoittua jos säännöllistä rytmiä ei ole.
Ollessani kiirastorstaina ja pitkäperjantaina ajovuorossa päivällä en pitänyt näkemästäni. Ihmisille tekisi hyvää pakollinen pysähtyminen, lepo ja aika läheisten kanssa. Ei joka päivä tarvitse olla mahdollisuutta ostaa jotain puhumattakaan muiden asioiden hoidosta. Minusta tuntuukin että ihmiset eivät enää osaa rauhoittua ollenkaan ja myös kärsivät tästä.
Pääsiäisen varsinainen merkitys tuntuu olevan hakusessa useimmilla. Mämmin ja pääsiäismunien lisäksi valo alkaa voittaa pimeyden. Useimmille pääsiäinen merkitsee vain vapaata työstä ja räntäsadetta sulavilla teillä joiden varsia pajunkissat kaunistavat. Varsinaista ristin tietä saatikka ylösnousemuksen juhlaa monikaan ei muistele. Pääasia on että elämä voittaa kuoleman ainakin hetkeksi. Valoa ei elämässä ole koskaan liikaa.
Itselläni maaliskuu kääntyy harjoituspäiväkirjan kanssa loppusuoralle. Kuukauteen tullee nipin napin 200 juoksukilometriä. Kun tähän mennessä tarvittaessa olen pystynyt maksimissaan kovassa erikoisharjoittelussa kahdensadan viikkokilometreihin tai hyvässä normaalissa kuukaudessa neljänsadan kilometrin rikkomiseen helposti, niin lukijat oivaltavat kuinka alhaalta lähden lepojakson jälkeen liikeelle. Ja etenkin kuinka rauhassa lisään kilometrejä. Tämä toivottavasti antaa uskoa muille, varsinkin kokemattomille. Tie on aina yhtä pitkä jos mielii loppuun asti sen kulkea.
Brysselissä räjähti. Jos mietitte hetkenkin että missä tai että koska - olette uutisiin turtuneet. Osanottoni. Kirsin serkku jäi Maalbeekin asemalla pois puoli tuntia ennen räjähdystä ja käveli töihin keskustassa. Kotiin olivat aamulla jääneet pieni poika ja aviomies. Vanhempi poika on Suomessa armeijassa. 
Taru toimii tulkkina EU:n ytimessä. Työpäivän jälkeen hänen piti kävellä 10 kilometriä kotiin koska millään muuten ei päässyt. Tiesulkuja ja poliiseja aseineen. Liikenne seis. Vain muutama ihminen kerrallaan päästettiin rakennuksista pois. Kotisuomessa viestiä odottivat vanhemmat ja me.

Puoli tuntia ennen räjähdystä. Viisi kilometriä juosten kuuden minuutin vauhdilla ja sitten. Niin. Sitten ei mitään ?

John Lennonilta kysyttiin eräässä televisiohaastattelussa että miten huumeiden käyttö saataisiin loppumaan. Lennon vastasi että kyse on pikemminkin siitä miten ympäröivä yhteiskunta on niin ahdistava että siltä pitää suojautua kestääkseen sen. Paeta jonnekin vaikka kemiallisesti. Suomen tämänhetkinen ilmapiiri on juuri sellainen. Pukusedät selittävät ja esittävät vaatimuksia. Vakuutellaan että kaikki on hyvin kunhan vaan teette pikkuisen enemmän töitä. Olette turvassa.
Työni puolesta joudun valitettavasti asioimaan poliisin kanssa monessakin mielessä. Illuusio että suomessa olisimme turvassa tai että tarpeen tullen saamme omaisuuden tai hengen suojaa välittömästi yhteiskunnalta on naurettavan väärä. 
Erilaiset yhteiskuntamme tukipilarit (asiakkaat) ovat velkaa yritykselleni tällä hetkellä vajaa kolmesataa euroa. Kaikenlaista epämukavuutta näissä tapauksissa olemme kuljettajieni kanssa kohdanneet. Pääosissa näistä tapauksista syyttäjä ei edes aja asiaa. Päädytään kirjalliseen menettelyyn teon vähäisyyden tai lievän petoksen perusteella. Raha jää tulematta ja pyykki pestään itse.
Suomessa pyritään vapaampaan yhteiskuntaan jossa jokainen voi halutessaan sidotuttaa itsensä shortseissa haluamaansa tikkatauluun valmiina kohtaamaan osumia. Mediapelleilyssä jäävät asiat hoitamatta ja kaikilla on kivaa kunnes raha loppuu. Tai kun räjähtää. 
Sitten kysytään ensin miksi ja sitten etsitään syllinen siihen miksi näin pääsi käymään. Ihan vahingossa pääsi käymään näin kun poliisien määrää vähennettiin, armeijasta säästettiin ja lait säädettiin vapaiksi runoiksi laulettaviksi ruusupeltojen keskellä auringon paistaessa. Lisäksi samalla kansa jaettiin kahtia säästämällä kaikesta jolloin työllisyys ja mielekäs tekemisen motivaatio romahti byrokratian jauhaessa yrittäjät palasiksi. Puhumattakaan täysin kadoksissa olevasta moraalista ja inhimillisyydestä.

Mutta sittenkin ! Kotipihalla havaitsimme Kirsin kanssa tänään (28.3.) ensimmäiset peipot. Lämpöä on ollut miltei kymmenen astetta. Maailma makaa osaltamme rauhassa täällä korpien keskellä. Lopetimme Aamulehden tilaamisen ja sosiaalinen mediakin on jäänyt vähemmälle. Lintujen kevätkonserttiin on ilmaiset liput ja käpyrauhanen vaatii vain avaamaan oven. Loppu on itsestä kiinni. Menkäähän tekin ulos - rauhassa.


VIIKKO 12.

Ma- 15 km tiellä - 1.35.
Ti- 12 km osittain maastossa - 1.21.
ke- Lepo
To- 8 km tiellä - 48 min.
Pe- 8 km tiellä - 54 min.
La- 8 km osittain maastossa - 56 min.
Su- Lepo

yhteensä 51 km - 5 tuntia ja 34 minuuttia

Alkuviikosta ajattelin että olen tulossa kipeäksi tai että veriarvoni ovat sakanneet. Pidin keskiviikon lepoa ja join punaviiniä. Sitten juoksu loksahti paikalleen. Sisimmässäni osaan olla kärsivällinen.
Akilles vaivaa vieläkin vähän. Jos joku ihmettelee että miten se nyt noin niin voi voi. Muistan kun joskus 1900-luvun lopussa söin tulehduskipulääkekuurin ja voitelin akilleksia feldenillä. Voihkiessani että jos saisi piikin niin urheilulääkäri käski tuolloin ostaa korotuspalat ja alkaa harjoittelemaan. Niin tein. Ja siitä asti olen juossut. Ja aion juosta tulevaisuudessakin.


Tämä ei selityksiä kaipaa.

Loppuun itse keksimäni vitsi :

Ruotsalainen, norjalainen ja suomalainen havaitsivat uuden jutun.

- Tuota pitää heti kokeilla ! Sanoi ruotsalainen.
- Hyvä juttu, kuka tämän meille tekisi ! Sanoi norjalainen.
- Annetaan olla. Ei siitä mitään tule. Sanoi suomalainen.

...