YDINAJATUKSIA TAUOLTA

Minusta siitä mitä häpeää eniten on kirjoitettava. Häpeästä syntyy paras tarina. Tositarina. Useimpien mielestä se on itsensäpaljastamista. Pelkona on että altistaa itsensä muille. Minusta taas riski kannattaa ottaa. Kiinnijääminen siitä että ei ole mitään sanottavaa on nöyryytyksistä pahin. Toisaalta se motivoi yrittämään kovemmin rehellisyyden mittaamattomalla matkalla.
Olen siis ultrajuoksun tavoitteellisuudesta tauolla. Tauolla kilpailemisesta sekä tavoitteellisesta harjoittelusta. Sensijaan tavoitteita voi minulla olla. Niitä voi jopa syntyä lisää kun lopettaa itsensä pakottamisen ja antaa ajan kulua suunnittelematta askeliaan tai niiden määränpäätä.
Rehellisyyden nimissä on todettava että tullessani kotiin elokuun pohjoisen kiertueelta tiesin sisimmässäni että tämä on nyt tässä. Toistaiseksi. Siis TOISTAISEKSI ! Huomaatteko ? Tässä sitä taas kiemurrellaan. Ihan niinkuin mato koukussa. Hävettää. Varsinkaan kun ei ole tikapuuhermostoakaan.
Vuodet juosten ovat jättäneet niin syvän kiintymyksen juoksun mukanaan tuomaan ajattelun vapauteen ,että kokonaan ilman juoksua on erittäin vaikeaa olla. Sensijaan koen erittäin tyydyttävänä että keho on alkanut toipua. Aistin sen taas tänäänkin kun suhteellisen samean työpäivän jälkeen juoksin otsalampulla pimeässä kurassa. Askeleessa on alkanut olla normaalia keveyttä. Lisääntynyt unentarve sensijaan ei hellitä, edes suhteessa vähennettyyn juoksun määrään.
Suurin virhe olisikin nyt innostua. Ja huomata kahden intensiivisen kuukauden jälkeen olevansa loppu. Koska nyt olen Opus K:n jäsen numero 7. niin tiedän että juoksun on tultava vapaasti. On siis pystyttävä antamaan sen tulla vapaasti. On siis oltava malttia odottaa jos haluaa vielä juosta kauas. Minä en tiedä haluanko - siksi odotan.
Kohtuullisen kauan siis häpesin ennenkuin julkisesti kirjoitin että on pakko lopettaa tavoitteellisuus hetkeksi tai palaa loppuun. Kirjoitin että olen vapaa. Tämä on osittaista paskapuhetta. Tästä lajista ei olla koskaan vapaita kokonaan. Ainakaan tässä elämässä. Ja juurikin se liittyy tuohon yllä alleviivattuun ajattelun vapauteen. Juoksulla on siis positiivisia vaikutuksia ihmiseen. Ultrajuoksulla taas ultrapositiivisia. Liika on kuitenkin liikaa kaikessa - myös tässä.
Lukija saattaa kysyä että mikä siinä nyt sitten on niin hävettävää ? Olettaakseni se on eräänlainen kiitollisuudenvelka juoksulle. Kun sen kautta on saanut paljon niin jotenkin riipaisee sitä jättää. Siksipä en jätäkään. Todistelen tässä ontuen että tauolla tässä nyt vaan... Ihan vähän aikaa vaan... Pikkuisen levätään vaan...
Paljon haastavampaa onkin sitten tavoitteiden kanssa. Kun tällä hetkellä rakkaus juoksuun motivoi pitämään itsensä kunnossa ja nauttimaan lenkeistään ulkoilmassa niiden kuuluisien vapaiden ajatusten kera, niin rajanveto on vaikeaa. Rajanveto siitä mistä uusi matka kohti tavoitteellisuutta alkaa. Uusi matka kohti uusia haasteita, tavoitteita joita vain minä ja nimenomaan vain minä asetan itselleni. Toisaalta onko sen niin väliäkään. Vapaastihan sen pitää tullakin ?

VIIKKO 47.

Ma- 10 km - 1.06.
Ti- Lepo.
Ke- 25 km tiellä Hervanta - Sääksjärvi - Pirkkala - Nokia - 2.31.
To-Pe- Lepo
La- Kävelyä Kirsin kanssa Ellivuoressa.
Su- Kävelyä Kirsin kanssa ja päälle 9 km juosten Pirunlenkillä - 0.58.
yhteensä 44 km - 4 tuntia 35 minuuttia.

CARAVANHUOLTOA

Matkailuautoon vaihdettiin asuinosan lämmityslaitteen eli Alden kiertovesipumppu. Vanha ei ollut rikki mutta kitisi vanhuuttaan. Erälaukolla Tampereen Hervannassa asensivat alkuperäisen uudenmallisen säädettävän 12 V pumpun. On kyllä huikean äänetön ja tehokas. Lisäksi kuulemma varsin toimintavarma.
Autoon asennettiin myös roiskeläppiä peräti kuusi kappaletta. Kaksi niistä suojaa ulostulevaa sähkörappua kuralta jota tässä maassa riittää. Lämmityslaiteremontin yhteydessä avarrettiin myös automme kylpyhuoneen patterikotelon ilmasolaa. Nyt ilma kiertää patterin kautta paremmin ja tila on selvästi lämpimämpi.
Itse en juurikaan SF-caravanin etuteltan puheet-osiossa foorumilla kirjoittele mutta aina kun sillointällöin osiota luen niin en lakkaa ihmettelemästä kuinka helpot asiat tehdään vaikeaksi. On tiettyjä asioita jotka matkailuauton huollossa kannattaa jättää ammattilaisille niin ei tarvitse itkeä jälkeenpäin. Erälaukolta asiantuntemusta löytyy.

KUVAT SUURENEVAT KLIKATTAESSA

Vuoricaravan talviasussa. Oikealla häämöttää makkaranpaistokota jonka vieressä on erinomainen puusauna.

Pirun lenkkiä, taustalla Rautavesi ja rannan lomakylää.