TYHJÄT KUORET - VASTAUKSIA LUKIJOIDEN KYSYMYKSIIN

Kaikenlainen vuorovaikutus erilaisten ihmisten kanssa on yksi elämän suoloista. Työssäni asiakaspalvelijana tosin joskus tuntuu että se on myös yksi elämän suolista. Meitä on monenlaisia kuoriensa sisällä.
Blogiakirjoittavana ultrajuoksijana saan tasaisesti kannustusta ja kysymyksiä sähköpostiini, joka löytyy blogin oikean sivupalkin yläosasta. Kysymykset koskettavat usein harjoittelua tai ravintoa mutta usein myös henkisestä puolesta halutaan tietää enemmän. Kysymyksistä heijastuu että ihmiset haluavat sisältöä elämäänsä, jotakin jota ei voi ostaa.
Yhdessä viimeisimmistä yhteydenotoista kysyttiin Jeesustelusta. Positiivisessa mielessä tuota hauskaa termiä käyttäen kysyjä halusi tietää mitä löytyy mieleni takaa kun omat voimat loppuvat. Mistä transsendenssi ja etenkin usko etenemiseen löytyvät ?
Ultrajuoksijana olen ohittanut sen vaiheen jossa pelkästään tuijotetaan numeroita ja haasteita sekä pyritään aina parempiin suorituksiin. Tässä yhteydessä en malta olla kysymättä että mikä sitten on parempi suoritus ? Millä se mitataan ? Ajalla, kilometreillä ja etenkin mihin sitä verrataan ? Omiin vai toisten suorituksiin ? 
Verrataanko haaveisiin - toivottavasti vain omiin haaveisiin ? Juoksemalla päteminen voi olla vaarallista. Ainakin siinä vaiheessa kun tajuaa että ikuista nuoruutta ei olekaan ja että 5000 km vuodessa juoksemalla saavutti parempia tuloksia kuin 7000 km juoksemalla.
Tämä ei tarkoita minun kohdallani että en haluaisi juosta enemmän kilometrejä kisoissa tai harjoituksissa kuin ennen. Päinvastoin. 
Sensijaan se tarkoittaa että haluan voida henkisesti hyvin juosten. Tai saivarrellen -  voida henkisesti hyvin ja juosta. 
Tässä Uskolla on suuri merkitys. Miten voit uskoa itseesi jos et usko mihinkään muuhunkaan ?
En lähde tässä vääntämään niiden kanssa jotka eivät halua Jeesustella. Sensijaan epäilijöitä kehotan tutkimaan historiaa. Silloinkin osattiin lukea ja kirjoittaa. Jopa hiukan pidempiä tekstejä kuin twitter tai facebook vaativat. Mutta varokaa - saatatte alkaa miettiä olemassaolonne perusteita.
En pyri todistamaan tässä mitään. En liioin selittämään tai edes perustelemaan. Enkä tyrkytä.

Sensijaan kysyn :

Oletko varma että et ole tyhjä kuori ?
Onko hommat menneet siihen että käyt töissä ja vapaalla olet jatkuvassa syöksylaskussa ? Eikö mikään enää tunnu miltään ? Eikö mikään enää riitä ? Tai onko tasaisen harmaata - tuntuuko että kaikki on koettu ?
Vai etkö uskalla kuunnella hiljaisuutta ?

Itse olen kokenut ultrajuoksujeni yhteydessä varsin paljon Voimaa. Olen kokenut voimakkaasti että matkallani on tarkoitus ja että rinnallani kuljetaan. Suinkaan näissä kokemuksissa en ole ollut aina väsynyt tai jossakin äärirajoilla.
Tajutessaan rajallisuutensa ultrajuoksijan on tietyllä tavalla pakko kääntyä etsimään henkistä voimaa jostakin. Etenkin jos mielii jatkaa matkaa. Tätä voimaa on erittäin vaikea löytää tyhjästä kuoresta vuosien vieriessä ja kilometrien karttuessa. 
On oltava jotakin joka kantaa tiukassakin paikassa. Pelkkä hetken lepääminen ja tankkaus eivät riitä. Pelkkä itseluottamus ei riitä.

Ette usko vai ? 

Yrittäkää juosta vaikka 1000 mailia yhtämittaa. Saatte varmasti vastauksia matkanne varrelta. Tai sitten ette pääse perille. Joskus toteutuvat molemmat vaihtoehdot. Hyvä niinkin.
Sanotaan usein että joku on "kova". Että pelkkä menestymisen halu riittää itsensä pakottamiseen yli rajojen. Tämä on totta mutta entä sitten kun juoksut on juostu ? Millä kuori sitten täytetään ? Helpostihan se käy. Posket alkavat näkyä takaapäin. Ja niin edelleen.
Minun mieleni takana on nöyryys. Käsitys siitä että olen niin hyvä kuin viimeinen juoksuni oli. Voin olla myös huono. Minun ei tarvitse todistaa mitään juoksemalla eikä ylipäätään muutenkaan. Yksinkertaisesti siksi voin olla oma itseni ja sellaisena myös kelpaan. Kuoreni ei ole tyhjä koska olen avannut sen Voimalle.
Olen myös yhtä ristiriitainen kuin kuka tahansa. Elämä vaatisi usein aivan muuta kuin juoksemista mutta olen valintani tehnyt. Luovun paljosta jos sitten tilallekin saan paljon.
Päivästä päivään juoksemisessa on riemullinen oivallus Voiman kokemisesta. Sellainen on päiväs kuin on voimas ja toisinpäin. Jos ei tänään niin sitten ehkä huomenna.
Positiivisuus syntyy helpotuksen tunteesta että sitten kun viimeinen kilpailu on juostu, viimeinen mitattu suoritus suoritettu niin matka yllättäen jatkuukin edelleen. 
Ja mieluusti juosten. Vapaana.

---
Nämä ajatukset syntyivät 1000 Mailia Elämälle juoksuun valmistautuessa. Myöhemmin ne syvenivät 3100-mailin kilpailuun osallistumispäätöksen ohessa. Huomasin että harjoittelustani on ollut välillä kateissa jotakin. Jotakin perustavanlaatuista.
Kadonnut on vaihteeksi löytynyt. Se on merkitys. Ikäänkuin olen hyväksynyt että joskus tämän tavoitteellisen juoksemisen täytyy loppua.
Todennäköisesti minua ei kutsuta 3100-mailin kilpailuun vielä tällä kokemuksella. Oma ajatus ensin oli että eikö mikään riitä ? Toisaalta jos kutsutaan niin olen valmis.
Onhan näitä välietappeja juostavaksi jos terveys kestää. Ensin taas Unkari 6-päivää nyt toukokuussa. Sitten ilokseni huomasin että kesällä 2016 on mahdollisuus juosta Puolasta Pohjois-Espanjaan. 60 päivää aikaa ja noin 4000 km. Trans Europa Footrace järjestetään jälleen tauon jälkeen. Pitäisikö yrittää ?
Vapaus on toivottavasti vielä kaukana...
---


VIIKKO 5. HARJOITTELUNI

Ma- tiellä tasaista 8 km - 46 min., pitkän työpäivän päälle.
Ti- tiellä tasaista 8 km - 53 min., pitkän työpäivän päälle.
Ke- erittäin vaativalla, lumisella polku/tie reitillä 15,5 km - 1.45.
To- tiellä tasaista 15 km - 1.38.
Pe- Sasi-Palkontie 26 km - 2.56. Murhaava tuuli puhalsi.
La- Ap. Kirsin kanssa kävelyä 30 min. Ip. 15 km tiellä - 1.31.
Su- 15 km hirveässä lumipyryssä - 1.44.

yhteensä 102,5 km - 11 tuntia ja 13 minuuttia

Kahden kuukauden takeltelu sairastamisen myötä alkaa olla ohi. Tuntuvat tänävuonna nämä virukset muillakin kestävyysurheilijoilla olevan pitkän kaavan mukaisia.
Ultrajuoksuharjoittelussa on AINA kysymys kuormituksen hallinnasta. Ylläolevalla viikolla lauantain ja sunnuntain lenkit ovat täsmälleen samalla reitillä tehtyjä. Kuitenkin täysin eri harjoituksia molemmat ja vielä erilaisia vaikutuksiltaankin. Lauantai helposti lasketellen ja sunnuntai lumessa kahlaten.
Sairastelun jälkeen ei ole syytä ylilyönteihin vieläkään. Moni luulee palautuvansa kaikesta samantien ja väsyttää parasympaattisen ja sympaattisen hermostonsa loppuun. Myös minulla on tähän jatkuva riski olemassa joten vaatii viisaita askelia tästäkin eteenpäin.

Lunta, lunta ja lunta - nyt sitä on.

TAMMIKUUN 2015 SUMMAUS

Juoksua 302 km - 32 tuntia ja 25 minuuttia
Lisäksi perinteistä hiihtoa ja kävelyä mutta niitä ei lasketa vieläkään. 

Iloinen yllätys että orkideani kukkii kesken talven.