VASTAUKSIA ODOTELLESSA

"Usko ihmisen rationaalisuuteen on ihmiskunnan suurimpia harhoja. "
-Jonathan Haidt

Rationaalisesti ajatellen, siis järkiperäisesti ajatellen odotan edelleen vastauksia. Tiistaina 20.1. menen sydämen ultraäänikuvaan ja rasitustestiin. Vastaukset niistä saan ehkä loppuviikosta.

Ihmisillä on yleinen illuusio että elämä ja etenkin sen suunta olisi aina omissa käsissä. Minäkin olen usein kirjoittanut että tekemällä tiettyjä valintoja voi saavuttaa elämässään jotain ainutkertaista. En kuitenkaan ole koskaan uskonut että lopputulos on vain minusta kiinni.
Periaatteessa me kaikki odotamme vastauksia jatkuvasti. Onnellisimmat meistä eivät sitä edes itse tiedä. Meitä ja toimiamme arvioidaan jatkuvasti. Emme kuitenkaan aktiivisesti valmistaudu kuulemaan omista illuusioistamme poikkeavia arvioita. Joten sitten tulee yllätyksiä. Niin hyviä kuin huonoja.
Useimpien tarpeellisuutta, vaikkapa työntekijöinä, arvioidaan jatkuvasti. Jatkuvatko työt vai irtisanotaanko. Lääkärit tekevät arviointeja terveydentilastamme testitulosten perusteella. Jatkuuko elämä ennallaan vai muuttuuko se. Meitä arvioidaan myös käytöksemme perusteella. Edistääkö se yhteistä hyvinvointia vai pelkästään omaamme.
Sanalla sanoen ihmisen on erittäin vaikea jättää elämänsä hallinta oman itsensä ulkopuolelle. Tilanteessa, jossa oman elämän hallitsemiseen ei yhtäkkiä olekaan keinoja, ollaan yleensä hukassa. Tilanne purkautuu karkeasti ottaen masennuksena tai agressiona.
Useat ihmiset ovat asettautuneet oman elämänsä yläpuolelle ikäänkuin hallitsemaan suvereenisti. Samalla tällaiset ihmiset katsovat oikeudekseen pilkata toisenlaisia valintoja tehneitä ihmisiä. Tämä näkyy etenkin kun erilaiset maailmankatsomukset ovat törmäyskurssilla.
Uskontoja arvostellaan voimakkaasti. Kristinuskoa ja muita uskontoja sekä uskovaisia pidetään järjettöminä. Usein perusteena on käsitys että uskonnoista on enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Itsenäinen Suomi täyttää parin vuoden päästä 100 vuotta ja samalla tullee kuluneeksi 500 vuotta reformaatiosta. 
On vaikea nähdä että ilman protestanttista kristinuskoa Suomi olisi kehittynyt tällaiseksi. Suomalaisten arvojen, koulutuksen, talouselämän, kirjakielen ja yhteisvastuun syntymisessä kristinuskolla on ollut keskeinen asema.
Uskoa Jumalaan Jeesuksen Kristuksen kautta vaaditaan samanlaiseen asemaan kuin vaikkapa humanismia tai jopa materialismia. Illuusio että materialismin voisi todistaa oikeaksi rationaalisella ajattelulla on harhaa. Materialismi on sekin uskottava oikeaksi kuvaukseksi aineesta, tietoisuudesta ja itse elämästä.
Humanismi tuskin olisi edes syntynytkään ilman ihmisyyttä. Mielestäni pelkkä vaatimus uskonnottomuudesta ja vapaasta ajattelusta on tyhjä. Ihmisen saavutuksilla ja mahdollisuuksilla on selvät rajat. Nuo rajat elämässä näkyvät aina silloin kun keinot ja oma hallinta loppuvat. Ne jotka uskovat rajattomuuteen tulevat perille yleensä myöhemmin tai suistuvat radalta.

Vastauksia odotellessa on uskottava johonkin. On sitten kyse karmasta, transsendenssistä tai Jumalasta niin uskottava on. Meistä jokainen tekee valintansa itse. Ja itse kantaa valintojensa seuraukset.
Rationaalisesti ajatellen odotan siis vastauksia. Todellisuudessa olen vastaukseni saanut jo ajat sitten.
Kanssani kuljetaan joka päivä. 
Matka on ennalta mitattu. 
Minun tehtäväkseni jää kiitollisena kulkea se.

VIIKKO 3. HARJOITTELUNI

Ma- 15 km - 1.33.
Ti- 8 km - 48 min.
Ke- 16 km - 1.45. Raskaassa suojalumessa.
To- Lepo / kävelyä 30 minuuttia.
Pe- Umpihankihiihtoa 30 min. Päälle 16 km - 1.55. Lenkistä 2 km kävelyä puhelin korvalla...
La 8 km - 55 min. Peilikirkkaaksi jäätyneillä teillä nastoilla.
Su- Lepo, pitkä työpäivä vei tunnit ja mehut lenkiltä...

yhteensä 63 km - 6 tuntia ja 56 minuuttia

Erittäin vaihtelevat kelit lumi ja vesisateineen. Paljon piti viikolla ajaa taksia ja lumiauraa. 
Missään tapauksessa en vieläkään ole terve. Olo on ylikunnon kaltainen aaltoileva tai jonkin oloa seilaavan viruksen ajoittain runtelema.
Lepo auttaa selvästi mutta ei johdonmukaisesti. Aamuisin olen herännyt jo hieman pirteämpänä.
Henkisesti tämä on yllättävän helppoa ja mieli on rauhoittunut.

Minulta on kysytty monesti sykkeistäni joten mittasin niitä menneellä viikolla.

Leposyke alle 50, varauksin, riippuen rasitustilasta.
Istun ja juon kahvia 58
Kävelyä 5 - 6 km tunnissa 82 -90
Lumenluontia katolla 108
Umpihankihiihto 108 - 119
Juoksu vauhdilla 5.45/ km - 6.30/ km  113 - 125, raskaissa ylämäissäkin korkeintaan 130.
Juosten saavutettu maksimisyke 152, sitten hihna hirttää...

Yleensäkin normaalissa harjoittelussani en käytä (en saa nousemaan / en viitsi nostaa) sykkeitä yli 130 lyöntiä minuutissa.
24-vuotiaana maksimisyke oli 182, mitattu tunnin juoksuharjoituksessa pujottelurinteessä Mikkelin Tornimäellä. 30-vuotiaanakaan en saanut enää sykettä nousemaan yli 160 mutta leposyke oli tuolloin 38 - 42. 
Tänä päivänä hyvällä (pitävällä) alustalla oletan kykeneväni juoksemaan reilun tunnin 140 plus sykkeellä. Ehkä nippa nappa talvella 10 km 43 minuuttiin mikä tällaiselle 50-vuotiaalle läpipaskolle on kohtuullista ?

VIIKOLLA LUETTUA :

Metsäkansa - Ivar Ekström (Varkauden museon julkaisu 8. / 2009.)
Jäljet Lumessa/Outoja Lintuja - Anna Jansson
Uusi Testamentti : 
Paavalin ensimmäinen ja toinen kirje Korinttilaisille
Ja etenkin 2.Kor. 1:3-7