KOTIINPALUU

YKSIN, YHDESSÄ.
OMIN SIIVIN, TOISEN LIIKKEEN TUNTIEN.
OMAA TIETÄNI, JOKA ON EDESSÄNI.
ETSIEN TOTUUTTA, JOKA ON VIERELLÄNI.
JUOKSENKO ELÄMÄLLE, JOKA ON ENSIN RAKASTANUT MINUA ?

(Ari Timonen)


1622 km. 27 päivää 15 tuntia 22 minuuttia. Ultrajuoksua. Elämälle. Mutta mitä tarkoitan sanalla elämä ? Entäpä jos kirjoitan sen Elämä ?

Hankoon saapuminen ei aiheuttanut suurta tunteenpurkausta tai tuuletusta. Oli vain hiljainen kiitollisuus.
Matka joka piti tehdä oli tehty. 
Missään vaiheessa en sanonut että jo riittäisi. Että loppuisi jo.

Yövyimme Tulliniemen luontopolun parkkipaikalla. Paikka on ankeaa asvalttia vastapäätä maahantuotavien autojen varastohäkkiä junanradan kupeessa. 
Aamulla kävelimme yhteensä 5 kilometriä luontopolulla niemen kärkeen ja takaisin. Ultrajuoksija ja ultrahuoltaja nauttivat kiireettömyydestä. Pakko edetä oli loppunut. Polulla on historiaa ajalta jolloin alue oli Neuvostoliitolla vuokralla ja myös muuta nähtävää. Ja tietenkin aava meri ja luonto.
Kävelyn jälkeen joimme kahvit, ajoimme Hangon ympäri ja kävimme kaupassa. Sitten jäimme yöksi Silversandin leirintäalueelle. 
Karavaani pysähtyi. Juoksija pysähtyi. Mutta aika ei pysähtynyt.
Tiistaina ajoimme Hyvinkään kautta kotiin. Olemme Caravan Erälaukon tyytyväisiä asiakkaita mutta kävimme katsastamassa Best Caravanin suurmyymälän. 
Kotiin saapuminen ei sekään aiheuttanut suurta tunteenpurkausta tai muuta onnentunnetta. Olen yhtälailla kotonani asuessani matkailuautossamme. Tietysti viihdyn kotona maalla mutta olen viimeisten vuosieni aikana menettänyt kosketuspinnan kotisidonnaisuuteen. 
Olen kotona itsessäni niiden ihmisten kanssa kulloisellakin paikalla missä satun olemaan. Paikalla tai etenkään sen omistamisella ei ole minulle suurta merkitystä kunhan paikka vastaa kulloistakin tarvetta elämiseen. Tarkoitan siis rauhan etsimistä tai vastaavasti vaikkapa isomman kaupungin katselemista.
Yli neljä viikkoa reissua on pitkä pätkä aikaa. Käytännön asiat pyykinpesuineen ja tavaroiden sekä asioiden järjestelemisineen ottavat vielä aikaa tuleviltakin viikoilta. Tällaista projektia ei suunnitella eikä myöskään tehdä saatikka lopeteta tuosta vaan.

Entäpä minä itse ?

Paino laskee kilon päivävauhtia vaikka mitä tekisi. Painan nyt noin 82 kiloa. Ja paino putoaa koko ajan.
Kävin eilen juoksemassa 2 kilometriä. Ei kipuja. Juoksu tuntui omituiselta. Hermotus jaloissa oli kummallinen.
Juoksu tuntui myös turhalta. Tarpeettomalta. Oikeasti en keksinyt yhtään hyvää syytä juosta vaikka se fyysisesti olisikin sujunut mutkattomasti. Juoksuni ei siis tullut luonnostaan.

Aikanaan luola-aikoina mies juoksi ruuan perässä tai karkuun petoja. Jos oli riittävän hyvä sai ruokaa tai jäi henkiin. Sitten sai myös naista. Koska se jolla oli ruokaa tarjolla oli vahva ja kiinnostava. Sitten mies lisääntyi. Ja joutui juoksemaan entistä kovempaa.
Nykyisin moni pitää juoksua työn vastapainona ja harrastuksena. Minusta ajatus on absurdi. Miksi tehdä jotakin sellaista joka vaatii vastapainoa. Ai niin. Saadakseen ruokaa. Ja naista. Ja lisääntyäkseen. Ja niin edelleen.
Edellä kerrotun perusteella pidän myös täysin absurdina ajatusta että olisin juossut 1000 mailia näyttääkseni jotakin jollekulle. Minähän olen saanut naista ja ruokaa juoksematta metriäkään. Lisääntyminen ei ole kiinnostanut.
Ne jotka eivät minuun uskoneet tai ne jotka kyselivät haluanko näyttää jotakin tai olla esillä jotenkin - heille suotakoon mielipiteensä. Osa heistä on onnitellut rehdisti ja tunnustanut tehdyn, osa pysynee hiiren hiljaa. Ymmärrän tämänkin.

Minä olen noussut ultrajuoksijana uudelle tasolle. Tämä ei aiheuta kusta kupoliin elikkä pissaa päähän vaan aiheuttaa yhä suurempaa nöyryyttä omiin tekemisiin. Koen myöskin voimakkaasti että velvollisuuteni on nuorempia juoksijoita tarvittaessa auttaa ja opastaa jos he itse kokevat että minulla on jotain annettavaa. 
Näin olen jo tehnytkin Onni Vähäahon ja Marko Mattilan kanssa. Toisen kanssa on meillä kotona käyty ultrajuoksuun aineksia läpi ja toisen harjoitteluun olen antanut suuntaviivoja ja vauhteja. Kumpaakaan en valmenna vaan molemmat tutustuvat itseensä omien kokemusten ja tekemisten kautta. Olen vain taustalla.
Ja molemmat ovat ilokseni päässeet pikkuhiljaa eteenpäin. Marko pokkasi palkinnon Nutsin karhunkierrokselta ja Onni valmistautuu omaan pian alkavaan kuuden päivän soolo-juoksuunsa.
Itseäni kohtaan nouseminen uudelle tasolle tietää tulevaisuuden harjoitteluun suuria vaikeuksia. Olen jo tähänastikin ollut tietyin ajoin varsin säälimätön itseäni kohtaan ja tämän jälkeen vaatimustaso kasvaa entisestään. Kuitenkin taito itseni kuuntelemiseen vähentää liiallisuuksiin menemistä. Ehkä.

Juuri nyt on henkisesti vaikeata. 27 päivää totaalista keskittymistä ja mielenhallintaa. Huikeita rinnallakulkemisen kokemuksia ja loputtoman voiman etuoikeutusta. Valtava määrä innostuneita ja positiivisia ihmisiä. Tuttuja ja tuntemattomia. Paljon kiitosta ja kannustusta. Myötäelämistä. 
Ja sitten kaikki on ohi. Matka joka oli tarkoitettu minulle on tehty. 
Mutta elämä jatkuu ja kantaa. Koska uskon edelleen Elämään. Päivästä päivään.

"MINÄ OLEN TIE JA TOTUUS JA ELÄMÄ." (JOH 14:6)

Tulen palaamaan edelleen pitkään 1000 mailiin muutenkin kuin unissani. Riippuen saamastani palautteesta voin kertoa lisää yksityiskohtia suunnittelusta, toteutuksesta ja juoksun jälkeisestä elämästä.

Tässä kohtaa on esitettävä nöyrimmät kiitokset Rengasnuora Oy:n Jarmo Nuoralle ja Pirkkalan Rengaskauppa Oy:n Marko Myllymäelle. Ilman heidän tukeaan olisi ollut moninverroin hankalampaa matkan varrella varsinkin huollon osalta.

Kiitän edelleen kaikkia mukanajuosseita joilla nyt on keltainen paita muistona. Kiitän myös muita minua matkan varrella tavanneita ihmisiä. Kaikilta sain voimaa jatkaa ja toivottavasti kaikki saivat minulta jotakin matkalleen.

TOUKOKUUN SUMMAUS

Juoksua 1188,70 km - 5 lepopäivää - aikaa en nyt ymmärrettävästi viitsi laskea...

(juostut kilometrit tänä vuonna toukokuun loppuun 2821,7 km)

Juoksijapatsas ja Ikaros Prize sekä kävelykeppi. Keskellä lunnit ovat aiemmin ostettu Norjasta, kumiankka löytyi Hangon Lidlin pihasta ja uistin Uljuan altaan kohdalta asvaltilta. Matkailu avartaa.

Etelämmäs ei jalan Suomessa pääse.

Luontopolku tarjoaa metsän lisäksi avokalliota ja kivirantaa.

Ultrahuoltaja grillaa. Taustalla meri Silversandissa.

Ultrajuoksija on grillaavinaan.

Pyykkiä riittää kuvan ulkopuolelta vielä pitkään. Näihin kuuluu kaksinkertaiset lakanat ja kaikki pyyhkeet matkailuautosta ja saunatakit ja ja ja ...

Neljässä viikossa kotona kaikki muuttuu.

Ari Timosen käsin minulle yhdestä puusta veistämä 50-vuotis lahjalintu pääsi ilmaan olohuoneeseen.

Lopussa.