KAIKKI HYVÄ LOPPUU AIKANAAN ?

Ei se noin mene. Päinvastoin hyvästä seuraa lisää hyvää - päivästä toiseen. Hyvä kantaa ja luo uutta hyvää. Positiivisuutta ilman pakkoa ja perkeleitä.

Tuhannen mailin juoksun aikana 1395 juostun kilometrin jälkeen toimittaja Ilomäki kysyi minulta kohtaanko itseni juostessani. Vastasin tuolloin että en varsinaisesti mutta jäin pohtimaan asiaa. Kysymys kiehtoi kaikessa yksinkertaisuudessaan. 
Oikeastaan voisin sanoa kohtaavani itseni aina juoksun jälkeen. Mitä suurimmassa määrin. Tämä tekee mielestäni hyvää. Mutta ei aina sananmukaisesti.
Rehellisyys ultrajuoksussa punnitaan. Oletko niin vahva kuin luulet ? Ja etenkin jos olit - niin mitä siitä jäi ?
Silloin kun pystyy suorituksiin joista useimmat vain uneksivat on oltava tarkkana itsensä kanssa.
Fyysisellä puolella kauneus on katovaista tässä lajissa. Harjoittelematta ominaisuudet katoavat nopeasti ja taantuminen alkaa välittömästi. 
Henkisesti pitkän linjan työllä saavutetut ominaisuudet sensijaan jäävät vaikuttamaan kauemmin, jopa lopullisesti. Tässä kohtaa syntyykin eripura fyysisen kehon ja mielen välillä. Kuitenkin näin on saavutettavissa nöyryyden mitta. 
Olet täsmälleen niin hyvä kuin viimeinen juoksusi. Ei siis ennätyksesi tai muu saavutettu päämääräsi vaan viimeinen liikkumisesi juosten. Jos sitä ei ole ? Sitten ei ole mitään sillä osalla elämässä.
Samoin on mielenhallinnan kanssa. Jos olet joskus saavuttanut jotain suurta se ei anna oikeutusta nousta itsensä eikä etenkään kenenkään muunkaan yläpuolelle. Olet aina vain yksi monista. Osa joukkoa jonka Luoja on luonut tänne maailman terraarioon tarkasteltavakseen.
Hyvä ei siis lopu jos pitää mielessä että sitä on mahdollista yrittää tavoitella joka päivä.


KUVIA VIIKON MITALLA, KLIKKAA KUVAA NIIN NE ISONEVAT JONOON KATSOTTAVIKSI

Kesävieras jota lainaan sitten kun se kasvaa riittävästi ja kun se koulutetaan - on nimittäin jäänyt hampaankoloon tietyille lähiseudun koirille, jotka ovat räyhänneet minulle lenkillä. Ferro on urosrotweiler ja isoa sukua !

Minä leivoin mutta kuka söi kuormasta ?

Tiedoksi nuorille juoksijoille: VOIMA on harjoitettava ominaisuus.

Puuntekeminen ei aina maistu puulle. Kuvanottohetkellä taustalla soi allaoleva biisi. Mukana rokkaamassa Koivumäen veljessarjan vanhin.

VIIKON 26. liikunta juosten.

Palauttelu jatkuu luonnollisesti mutta nyt olen jo käynyt kahdesti kuntoutusreitilläni rypemässä.

Ma- 6 km - 46 min.
Pe- 10 km  - 1.11. Kuntoutusreitti.
Su- 10 km - 1.07. Rikon kanssa meni nopeammin, nuorissa on tulevaisuus.
yhteensä 26 km (26,25 tarkasti ...)

KESÄKUUN SUMMAUS

Koska en juokse huomenna voin tämän jo esittää.

Juoksua 560,67 km. 

Tunteja en nyt ole viitsinyt laskea Tuhannen Mailin juoksun takia mutta lasken ne sitten myöhemmin vuosisummaukseen. Pelleily desimaalien kanssa loppuu myös. Täytyy salaharjoitellakin kun kerta yleensä pyöristän Garminin lukeman alaspäin.

Jos joku on tupsahtanut ensi kertaa näille sivuille esimerkiksi ammattilehden artikkelin innoittamana ja ihmettelee ultrajuoksijan tämänhetkistä juoksumäärää pyydän nöyrimmästi tutkimaan blogia hieman taaksepäin...

Juoksua tähän vuoteen kuun loppuun laskien on siis kertynyt 3382 km.

KUVIA SUNNUNTAIN LENKILTÄ JOKA OLI MINULLE ERITTÄIN MERKITYKSELLINEN

 

Maailma on auki. Uskaltakaa.