ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

Juostut kilometrit 68,66
Teuras liikkeellä 7 tuntia ja 40 minuuttia (tästä on tauot pois)
Päivä kokonaisuudessaan noin 9,5 tuntia

Päivän hienoin : valkoinen riekko
Päivän pörinä : helikopteri Tenon kanjonissa - kaikuu kivasti
Päivän yllätys : Yle Lapin radion puhelinhaastattelu
Päivän vierasesine ojassa : lasten puhallettava käsivarsikelluke
Muuta: ei mp3 käytössä tänään mutta :
Georg Ots / Rakastan Elämää
ACDC / Let´s Get It Up (Never Let It Down)

KLIKKAAMALLA KUVIA NE AUKEAVAT ISOMPINA KATSOTTAVIKSI

Lähdettiin aamulla rajalle. Kirsi otti valokuvia ja komensi minut Norjan puolelle. Hän ikäänkuin halusi varmistaa etten varasta. 
Pidin hiljaisen hetken. Oli pitkään lähes äänetöntä. Sitten Kirsi sanoi että tie on vapaa. Kirsi on mahdottoman viisas ihminen. Hän sanoi sen juuri oikealla hetkellä ja oikeaan aikaan oikealla sävyllä lempeästi.
Taidan sitten lähteä - sanoin ja lähdin. Juostuani viisikymmentä metriä tuli valtava tunnekuohu. Löin mielen kiinni heti mutta kiitollisuus että saan yritää ja lähtemisen riemu siellä elämöivät.
Tässä vaiheessa ei elämöidä vaan mennään nätisti.

Grandmaster Seppo Leinosen, Maria Tähkävuoren, Keijo Ikäläisen ja Heikki Tanskasen jat muutaman muunkin jälkiin hissuksiin. Voimia säästäen ja jyrkemmät ylämäet kävellen. Turhaa en kuitenkaan jarrutellutkaan, pääasia että menee helposti.
Voiko tämä koskaan mennä helposti ? Vain hullu miljonääri tuhlaisi tässä alussa. Miljonäärejä on Tenonkin varressa. Eräällä pihalla kaksi kertaa kalliimpi matkailuauto kuin meillä, side by side telamönkijä kaikilla herkuilla ja julmetun iso moottorikelkka. Kahdensadantuhannen lelut siinä.
Mitä mammonasta. Sillä et voi ostaa elämää. Vähemmälläkin pärjää.
Aurinko tuikahti ja mäen päällä piekanat ja varikset esittivät ylilennon keskenään toraillen.
Kahvitauolla puolimaratonissa annoin radioon puhelinhaastattelun. Sanoin että sellainen on päiväs kun on voimas ja päinvastoinkin. Johonkin on uskottava että elämä kantaa.
Alakönkään mäessä joutui sitten vaihtamaan pienemmälle. Oikeastaan täällä pohjoisessa ultrajuoksu on parhaimmillaan. Näihin mäkiin nöyrtyy kovempikin. Kaikki tulee aikanaan.
Jos alat väylällä tunturia odottamaan voi siihen mennä päivä ennenkuin sen saavutat. Nunas ja Ailigas loistavat vielä lumisina.

Olin illalla katsellut purppuraa tunturien yllä. Pohjoisessa on tullut koluttua ja jotakin olen oppinut vuosien varrella. Aavistelin jo sunnuntai-illalla siis lumisadetta. Lunta sitten tulikin.

Utsjoen tuntumassa jossain 45 kilometrin vaiheissa keho protestoi. Kehoni on joskus kusipää. Kyselee miksi kolme viikkoa jatkunut makaaminen loppui. Olisi kuulemma mukavaa. Vaikka kuinka vakuutin että kohta tulee rahkatorttua ja kolaa niin ei millään. 
Ja sitten vielä muka hiljainen liikenne

Jos joku luulee että tämä on helppoa niin hän erehtyy. Olen hyvässä kunnossa mutta kolea päivä ja asvaltti tekevät tehtävänsä. Päivän ylin lämpö oli noin kuusi ja siis plussaa aamusta asti.
Kolmilla kengillä, kolme takkia ja paitaa, kahdet sukat, kolmet pipot ja hanskat. Ja paljon ruokaa ja nestettä. 33 kilometrin kohdalla oli muuten riisiä, kanaa ala tikka masala ja salaattia.
Aistit täällä aukenevat. 
Ai niin olitte tulosta veikanneet - leikkimielellä. En minä tulosta täällä tee. 50 km per päivä on minimi ja 70 km jo superia. Jos jää alle 50 km niin siihen on sitten hyvä syy ja se myös kerrotaan. Älkää hosuko - tulen kun kerkiän.
Tässähän tämä. Huomenna taas. Kiva kun kannustatte ja olette siellä.