TRANSSENDENSSI

Ihmisiä kiinnostaa omien havaintokokemustensa ulkopuolelle jäävät ilmiöt, joista ei voi saada järkitietoa. Puhutaan käsityskyvyn ylittävistä mysteereistä.
Ihmisen henkinen kasvu mitataan usein siinä pyrkiikö yksilö väkisin selittämään kokemansa ilmiön. Etenkin muiden kokemien ilmiöiden selittämisessä ollaan erityishyviä vaikka niistä mitään ei todella ymmärrettäisikään.
Kyseessä on inhimillinen tarve; selittää itselleen järkitiedolla jokin mieltävaivaava mysteerinen asia. Mielestäni yksilö on kehityskykyinen jos hän edes yrittää ymmärtää. Tästä seuraa että ympärillään olevista ilmiöistä kiinnostunut ja innostunut ihminen elää elämäänsä rikkaasti ja saa siihen uusia aineksia.

Ultrajuoksuseurassani Endurancessa käydään välillä keskusteluja siitä mihin suuntaan seuraa tulisi kehittää. On esitetty että seura olisi profiloitunut huipputason ultraajien seuraksi. Viimeaikoina on kuulunut myös rakentavaa kritiikkiä, että seuran tulisi enemmän huomioida  ns. "ei kilpailullisella asenteella olevia" jäseniään.
Mielestäni Endurance tarjoaa kuitenkin samanlaiset mahdollisuudet niin huipuille kuin tavallisille harrastelijoillekin tutustua toisiinsa ja lajiin yhteisen, omannäköisen tekemisen muodossa. Seura on juuri sellainen kuin sen jäsenetkin.
Kokonaan toinen asia on että seura järjestää Suomen mittakaavassa kaksi hyvätasoista ultrakilpailua; hallissa 24-tuntia ja 100 km juoksun kesällä maantiellä. Vain nämä kisat mahdollistavat kansainvälisten kontaktien luomisen ja harrastajapohjan kasvattamisen. Huippujen esimerkin perässä tulee lisää harrastajia kokemaan ultrajuoksua.
Ainoa ongelma onkin talkooväen puutteessa. Vuodesta toiseen löytyy kyllä innokkaita juoksijoita mutta huolto- ja muu taustaväki on kortilla. Usein unohdetaan että tällaisiin projekteihin tarvitaan valtava määrä palkatonta työtä ja oman ajan uhrauksia. Taloudellisesti näistä kilpailuista ei mitään jää joten motivaation täytyy tulla näidenkin järjestämiseen muualta.

Ihmisillä on varsin paljon harhakuvia ultrajuoksun kiinnostavuudesta. Jos kyseessä ei ole kansainvälinen kilpailu jossa ihmiset pannaan paremmuusjärjestykseen ajan tai matkan perusteella on tukijoita erilaisille juoksuhankkeille varsin vaikeaa saada. 
Medialle tai muille tukijoille ei riitä että kaikilla on kivaa, laulu raikaa ja juostaan kauan. Maailmassa kun melkein kaikki on jo tehty - ympäri maailman yksin juostukin ainakin kolmasti, muun muassa.
Ultrajuoksua tukevien tahojen täytyy olla siis poikkeuksellisia arvoiltaan. Tämä näkyy myös omien yhteistyökumppanieni ajattelumaailmassa. Tärkeämpää heille on tukea yritystä juosta 1000 mailia hyvän syyn takia. Pelkällä puhtaalla bisnesajattelulla ei juoksua elämälle kenellekään selitetä.

Ultrajuoksijana en voi kyllin kiittää läheisiäni, ystäviäni ja tukijoitani eri osa-alueilla jotka antavat minulle mahdollisuuden yrittää usein mahdottomiakin haaveita todeksi. Saavutetut kilometrit profiloituvat väsyneeseen naamaani mutta usein unohdetaan lukuisat muutkin ihmiset taustallani. 
Yksi näistä todellisista arjen sankareista on autonkuljettajani Jyrki, joka omalla ammattitaidollaan ja sitoutumisellaan mahdollistaa minulle pitkätkin poissalolot työni äärestä. Pelkällä rahalla kun ei voi ostaa todellista sitoutumista vaan yrityksen arvojen tulee olla kunnossa ja henkilökunnan hyvinvointiin on panostettava.
Voinkin vain toivoa että ponnistelujeni esimerkki kantaa ajassa kiitoksena kaikille näille ihmisille yhteisesti.

Viimeaikoina olen ollut yllättävänkin mediahuomion kohteena. Kotonani on vieraillut toimittajia ja heitä kuten teitäkin kiinnostaa tuleva juoksuni. Lyhyissä tapaamisissa on erittäin vaikeata selittää uskoa ja uskoa tulevaisuuteen sekä omiin mahdollisuuksiin riittävän syvällisesti. Siis itse-transendenssia ultrajuoksussa minun kohdallani.
Filosofian mukaan transsendentiaalinen idealismi tarkoittaa että voimme vain itse tietää minkälainen on oma kokemuksemme jostakin asiasta. Tietämyksen ulkopuolelle jää millainen tuo asia todellisuudessa on. Tässäkin voin vain toivoa että ponnistelujeni esimerkki kantaa ajassa ja kannustaa kaikkia löytämään oman tiensä.

Itse-transsendenssi, kyky hallita mieltään voimien ehtymisen kynnyksellä on tulos harjoittelusta. Vuosikausien nöyrän työn ja itsensä kohtaamisen tuloksena voi kasvaa henkisesti. Prosessi on loputon, mitä pidemmälle pääset sitä mahdottomampia asioita kykenet tekemään ja kokemaan. Taustalla on myös paljon turhasta luopumista ja tavallinen arki elämän keskiössä.
Pelkästään kirjoja lukemalla ja ultraurheiluseuraan kuulumalla ei synny kompetenssia kilometrien kohtaamiseen ja kasvuun ihmisenä. Oivallus siitä että ainoa oikea tie on aina edessäsi ei vielä riitä. Tarvitaan ymmärrys jo valmiista maailmasta ja omasta paikasta siellä. Tarvitaan henkinen eheys ja nöyryys sen saavuttamiseen. Tarvitaan rakkautta elämään.

VIIKON 17. HARJOITTELUNI

Ma- Lepo
Ti- 14 km - 1.30.
Ke- 15 km - 1.31.
To- 33 km - 3.30, pääosin asvalttia.
Pe- Lepo
La- Lepo
Su- Ap. kävelyä 7 km Torronsuon kansallispuistossa 
       Ip. Juoksua asvaltilla 10 km - 1.00.

yhteensä 72 km - 7 tuntia ja 31 minuuttia juoksua, muuta ei lasketa.

Kevyt viikko jossa kone vedettiin kahden lepoviikon jälkeen välillä käyntiin. Kaikki on kunnossa.

Kun päättyvät pitkospuut, kuka rinnalles jää ?

Tämä on Häntälästä, Suomesta !

Harkitsemme Kirsin kanssa onko taukotilamme sittenkään riittävä.