Otteita pöytälaatikostani- sarja kertoo siis tarinaa
menneisyydestäni. Mistä on peräisin rakkauteni elämän ainutkertaisuuteen
ja periksiantamattomuuteen. Mistä valintani johtuvat.
Sarja päivittyy hitaasti mutta varmasti - jokaiseen tekstiin joudun
raastamaan itseni vereslihalle. Muistot ajalta jolloin olin elämässä
varsin ohuilla langoilla kiinni eivät näppäimistölle siirry itsestään.
Kuvaan tapahtumia todellisuudesta ketään säästämättä mutta loukaamatta. Nimet ja tittelit ovat aitoja mutta jos nimiä ei ole mainittu niin siihenkin voi olla syy...
Jos joku kuitenkin innostuisi kustantamaan tämän niin voisin vaikka yrittää kertoa melkein kaiken...
VIERAILU
Makaan sängyssä. Koko elämäni on muuttunut makaamiseksi. Vaihdan asentoa ja käsivarressa kanyyliin sattuu. Vilkaisen tippapullotelineessä olevia pulloja. Keittosuolaa ja solumyrkkyä tippuu samanaikaisesti suoneen kanyyliin yhdistetyn hanan kautta.
Olen huoneessa yksin. Valkoinen tyhjä huone vailla elämää. Makaan ja katson ikkunasta pilviä. Yksitoikkoista makaamista päivästä toiseen.
Oloni on siksi huono että en jaksa keskittyä lukemiseen tai televisioon. Radio ei innosta. Mikään ei innosta. Paitsi paraneminen. Ja siitä en vielä tiedä, kukaan ei tiedä. Vieläkään.
Yhtäkkiä ovi avautuu ja sisään astelee esimieheni töistä, rehtori. Hänen perässään tulee rehtorin opettajavaimo ja sitten koulumme lääkintävoimistelija ja avustajakollegoita. Huone tulee ihmisiä täyteen. Ihmisiä on niin paljon että minulla on vaikeuksia hahmottaa ketä on paikalla. Nousen sängyssä enemmän istuvaan asentoon ja korjaan peitettä jalkojeni päällä.
Kysymyksiä satelee. Kieltenopettaja hössöttää kukkamaljakon kanssa. Laitetaan kristlifeä niin säilyvät kauemmin kauniina. Saan sarjakuvakirjan ja suklaata.
Voin huonosti huoneen ilman käydessä raskaaksi mutta yritän parhaani mukaan pysyä mukana keskustelussa.
Aiheet minun osaltani loppuvat kuitenkin heti kättelyssä.
Juu on ollut hyvää ruokaa, jätän kertomatta että oksennan ainakin kolme kertaa päivässä ja että kaikki maistuu samalta.
Voin hyvin mutta että nukun kuusitoista tuntia päivästäni jos saan siihen mahdollisuuden.
Käyn ulkona kävelemässä joka ilta edelleen mutta en jaksa enää kuin kaksisataa metriä jos istun välillä.
Ihmiset alkavat keskustella ylitseni keskenään. Saan hengähdysaikaa ja samalla tarkkailen paikallaolijoita. Viereisellä sängyllä istuu kolme kollegaani. Rehtori on valloittanut vierastuolin ja hänen vaimonsa seisoo nurkassa.
Iloisia kasvoja joista kuitenkin paistaa huoli. Joku selittää että kaikki eivät päässeet, tietenkään. Kukaan ei selitä että kaikki eivät tietenkään halunneet tulla tai eivät pystyneet muuten. Joku jo aiemmin vieraillut on saattanut kertoa että olen varsin huonossa kunnossa. No - ei tämä tartu, vitsailen.
Ikkunalaudalla istuu pari nuorempaa opettajaa lähekkäin. Heidän edessään istuvan rehtorin ja hänen vieressään seisovan lääkintävoimistelijan välistä näen että miehen käsi on naisen reidellä. He eivät ole aviopari mutta ovat kumpikin tahollaan naimisissa.
Hymyillen muistan erästä iltaa koululla. Tehtäviini kuului osa vahtimestarin tehtävistä oman toimen ohella, myös lipun nosto ja lasku. Tulin laskemaan lippua illalla ja mennessäni kouluun sisälle lippu kainalossa kiinnitin huomiota lasioven takaa hohtaviin ylimääräisiin valoihin.
Vein lipun kaappiin ja kävelin lasiovelle joka yhdisti kaksi toisiinsa kytkettyä koulua. Avasin oven ja totesin että hälytysjärjestelmä oli kytketty pois päältä ja että oikealle kääntyvässä käytävässä paloivat muutkin kuin iltavalot.
Samalla erotin toisen käytävän päästä ulko-oven ikkunasta katoksen alle pysäköidyn polkupyörän jossa oli lasten turvaistuin tavaratelineellä. Pyörän vieressä ulkovaloissa erottui tumman perhefarmarin perä.
Kävelin käytävää oikealle kohti terapiatilan ovea. Pysähdyin oven taakse ja virnistin. Oven takaa kuuluvista äänistä ei voinut erehtyä.
Avatessani oven terapiatilan paksun patjan päälle oli levitetty pari vilttiä. Näitä samoja vilttejä käytimme pakkasella pyörätuolissa istuvien lasten lämpimänä pitämiseen.
Viltin päällä oli naisopettaja polvillaan alaston pylly somasti pystyssä. Lämpimänä pitämisestä huolehti mies takaapäin ilman housuja.
- Jatkakaa, anteeksi keskeytys.
Vedin terapiatilan oven kiinni. Tehtäviini kuuluva tilojen tarkkailu oli suoritettu. Perusteellisesti. Lähdin kotiin.
Seuraavana päivänä aamulla opettajainhuoneessa kyseisen naisopettajan käsi vapisi hieman hänen kaataessaan kahvia itselleen samalla kun toivotin hyvät huomenet. Myöhemmin tapasin miesopettajankin, jonka stoalaislta kasvoilta ei ollut luettavissa mitään lukuunottamatta pientä elohiirtä suupielessä. Elämä jatkui.
Virnistelen muistoilleni ja tämä tulkitaan että vierailu piristää. Kaikkien katseet kiinnittyvät taas minuun. Ja nuo kaksi istuvat ikkunalaudalla lähekkäin, miehen käsi naisen reidellä aivan kuin ei mitään.
Yhtäkkiä minulla alkaa seistä. Kiemurtelen kiusaantuneena ja pyrin istuvampaan asentoon. Joku korjaa peitettäni. Pidän käsiäni sylissä ja koukistan hieman polviani jotta kukaan ei huomaisi mitä tapahtuu. Kasvoilleni nousee heikko puna mutta onneksi olen hoidoista kalpea joten se tulkitaan että minun on kuuma.
Siinä makaan elin jäykkänä viidentoista työkaverin keskellä. Löysissä sairaalapyjaman housuissa on tilaa. Puristan peittoa sylissäni. On kuuma.
He viipyvät vielä hetken. Kun huone viimein tyhjenee ja ovi sulkeutuu purskahdan nauruun. Nauran vesi silmissä yksin valkoisessa huoneessa elin edelleen pystyssä. Sytostaattihoitaja saapuu vaihtamaan lääkkeen. Käännyn kyljelleni varmuuden vuoksi.
- Piristävä vierailu vai ?
- Todella...
VIIKKO 13. HARJOITTELUNI
Ma- Lepo
Ti- illalla 10 km - 1.05.
Ke- aamulla 8 km - 48 min. Ilta - Lepo
To- Korostetun kevyt ulkoilutyyppinen juoksentelu poluilla ja teillä; 20 km - 2.17.
Pe- Puunhalontaa koneella ja illalla 12 km - 1.16. Väsynyt.
La- 10,5 km - 1.04. Erittäin surkeaa ja väsynyttä.
Su- Kävelyä metsässä tunti plus 10 km juosten vauhdinvaihtelua tiellä - 55 min.
yhteensä juoksua 70,5 km - 7 tuntia ja 25 minuuttia
KEVYT VIIKKO
Usein kestävyysjuoksussa kevyeen viikkoon vähennetään juoksumäärää noin 30 % ja kuvitellaan että se on sitten siinä. Palautusautomaatti ?
Kevyen viikon ideana on että juoksija todella tuntee palautuvansa. Etukäteen ei voi tietää kuinka paljon juoksumäärää pitäisi pudottaa joten on tutkiskeltava itseään. Rehellisesti.
Tilannetta hankaloittaa usein että lihakset menevät palauttelusta tukkoon tai "tuntuma" häviää. Voin vakuuttaa että ei se mihinkään häviä, kyse on illuusiosta raatamaan tottuneelle elimistölle jota euforinen ja yliviritetty mieli yrittää ohjata. Parempi kun liikkuu kevyesti tarpeen mukaan ja kytkee aivonsa irti koko touhusta.
Palautuminen vie yllättävän paljon energiaa. Elimistö korjaa itsensä jos sille annetaan tilaisuus ja polttoaineet.
Mielen palauttaminen onkin sitten haastavampaa. Pääasia on että kevyen viikon jälkeen juokseminen maistuu, olisi oltava harjoittelun himoa siis.
Minulla ei nyt ole. Mutta minä olenkin ultrajuoksija. Joten ei kun ensiviikolla lenkille...vaikka väkisin.
Vasta parin viikon päästä alan sitten todella kuunnella itseäni - näin sanoo vaisto ja järki.
Aikaa Tuhannen Mailin lähtöön on silloin kuukausi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti