JUOKSUN JUURILLA - VAAROJEN ULTRA KOLILLA

ALUKSI

Itsensä ja luonnon väliin on turha pystyttää raja-aitoja. Ajan saatossa ne kaatuvat kuitenkin. Luonto voittaa aina.
Esteet kokemuksen tiellä on raivattavissa lujalla keskittymisellä ja nöyrällä asenteella. Luonto kohtelee sinua kuten sinä sitä.

VAAROJEN ULTRA 86 KM, KOLI

---
Tunnen kuinka polku liikkuu allani Ryläyksen kivikossa, hyppään juurakon yli ja olen hetken ilmassa palatakseni taas maan pinnalle, kotiin. Väsymys tulvii ja hamuan repusta energiaa. On juostu jo yli 60 kilometriä. Pystysuoraa nousua ja alamäkeä. Silokalliota. Pehmeää mutaa ja liukkaita osin lehtien peittämiä juuria. Huohotan keskittyneenä eteenpäin.
Ollaan juurilla - ollaan luonnon kanssa tanssilla - ollaan juoksun alkujuurilla Vaarojen Ultralla.
---

Hieman tärähtänyt kuva tärähtäneistä. Metsään menossa jo aamuseitsemältä.

Vaarojen Ultra starttasi Hotelli Kolin alaparkkipaikalta seitsemältä aamuhämärissä. Olin herännyt kahta tuntia aiemmin matkailuautosta samaisen parkkipaikan alaosassa. Mielessäni pyörivät Neil Youngin säkeet: I wanna live, I wanna give, it keep´s me searching heart of gold and I´m getting old...
Harjoittelu maastokisaan oli sujunut loistavasti mutta lievä väsyminen kauden päättyessä haittasi suorituskykyä ja etenkin sen esiinsaamista. Asun maalla ja harjoittelen raskaassa maastossa mielelläni, mutta eittämättä nyt 48-vuotiaana tuntuu, että osa jalkojen elastisuudesta on kadonnut jonnekin tunturien tuuleen. Vielä kun viimevuosina on tahkottu pitkiä maantieultria suhteellisen tasaisilla reiteillä niin osasin odottaa vaikeuksia kilpailun loppupuolelle.
Ensimmäiselle kierrokselle lähdin turvetta tuuttiin asenteella, eli kaikki tai ei mitään. Vanhakin teuraseläin nuortuu juurakkoisilla poluilla kivien hakatessa varpaita. On mahtava tunne juosta kovaa jyrkkään kiviseen alamäkeen ja olla välillä ilmassa. Suhteellisen mukava määrä nuorempiakin kollipoikia jäi ensimmäisellä kierroksella taakse ja huoltoon 43 kilometrin kohdalle saavuin hyvissä voimissa ja tyytyväisenä.

Juoksureppussa pullo ja geelejä plus pakolliset puhelin, ensiapuvehkeet ja otsalamppu. Kengät Inovin Roclitet. Tähän maastoon on turha lähteä pehmeäpohjaisilla...

Vaarojen Ultra on erittäin hyvin järjestetty tapahtuma. Järjestäjät todella pitävät huolta juoksijoista. Puolenvälin huoltohuoneen lämpimään oli Kirsi tuonut huoltokassin ja kun astuin ovesta sisään henkilökunta kysyi heti mitä tarvitsen. Sillä välin kun kaivoin kuivaa paitaa tuotiin jo lämmintä keittoa ja juotavaa eteen. Nopean huollon jälkeen olin valmis kohtaamaan toisen kerran kauniin syksyisen metsän.

Keitto on syöty - on aika lähteä taipaleelle.

Huollon jälkeen joutui juoksemaan pienen pätkän asvalttia serpentiinimutkan kautta luonnon helmaan.

Väliaika oli 5.40. Juostessani toisen kierroksen ensimmäisiä kivikkoisia alamäkiä totesin etureisieni olevan huolestuttavan jäykät. Etukäteen tiesin, että en pysty juoksemaan ensimmäisen kierroksen kaltaisella askelfrekvenssillä rennosti koko toista kierrosta. Kyse on jalan sovittamisesta alustaan - kivien ja mutaisten juurien väliin.
Varsinkin alamäissä meno alkoi olla melkoista vääntämistä jo pian 55 kilometrin jälkeen. Tässä vaiheessa yritin kaikkeni, jotta pääsisin mahdollisimman pitkälle ennen pimeää. Olen senverran kokenut, että tiedän kuinka haastavaa otsalampulla on rymytä Kolin kaltaisessa maastossa.
Kaksinkertaistin energian sisäänoton, eli otin peräti kolme geeliä tunnissa, koska tiesin joutuvani kävelemään melkoisesti toisesta kierroksesta eli aikaa tuhraantuisi ja tv-uutiset jäisivät nyt väliin tältä illalta.
Kuten järjestäjät sivustollaan useasti mainitsevat maasto on haasteellista. Itse en mitenkään yllättynyt, reitti oli hieno ja juostava. Nimenomaan siis maastojuostava. Käsivarren Lapin kivikoissa ja soissa rypeneenä tekniikka on tuttua. Jyrkät kavuttavat ylämäet mennään vuoristotyylillä kädet polvissa ja loppu niin kovaa juosten kun rahkeet antavat myöden.
Vaatii joinkinverran uskallusta pudottaa silokalliota menemään kun pudotusta on vieressä satoja metrejä. On kosteaa ja sammal irtoaa kengän alla. Osin mätänevät syksyn lehdet muodostavat juurien päälle rusken liukkaan tahnan. Ja mutaa. Juuri sellaista maastoa mihin äiti aina kielsi menemästä mutta onneksi menin jo pienenä !
Harjoittelematon ihminen ei pysty edes kävelemään Vaarojen Ultran nousuja yhtämittaa ylös saati sitten välissä juosten. Myöskin alamäet kivikoineen tuovat omat mausteensa etenemiseen eli tähän osallistuvien on syytä todella harjoitella maastojuoksua ja olla kunnossa.
Hämärä syveni hieman 19.00 jälkeen. Päästyäni pahimmista paikoista lopun tie- ja metsäautotieosuuksille sain vielä jonkinverran ryhtiä juoksuun. Lopussa noustaan ensin laskettelurinteen puoliväliin ja sitten vielä kerran alas tielle. Tässä kivikkoisessa alamäessä tunsin syvää tyytyväisyyttä valitsemaani taktiikkaan.
Olin nimittäin kaatunut ensimmäisellä kierroksella kahdesti. Kerran huolimattomuuttani ja kerran tekniikkavirheen seurauksena, paino oli väärällä jalalla. Nyt väsyneenä onnistuin toisen kierroksen pysymään pystyssä ja ehjänä. Väsyneillä lihaksilla on turha ottaa riskejä kivikossa. Tyytyväisyydellä olin pannut merkille, että alussa taaksejääneet nuoremmat kollipojat olivat minut jo aikaa ohittaneet eli ultraurheilulla ja maastossa juoksemisella on tulevaisuutta. Upeaa että nuoremmilla kiinnostus luontoon ja siellä mahdollisimman kovaa keskittyneenä liikkumiseen saa jalansijaa. Vain näin voi kokea olevansa yhtä ympäristönsä kanssa.
Loppunousu Ukko-Kolille on vajaa neljä kilometriä. Lapin ja Norjan maastot ovat tuoneet allekirjoittaneelle potkua ylämäkeen eli loppu sujui tyydyttävästi puristaen.
Maaliin saavuin 13 tuntia ja 55 minuuttia nauttineena. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Kausi 2012 päättyi hienolla reitillä, hienossa säässä maastossa juosten - yhtä ympäröivän luonnon kanssa ollen.

Loppuviitoitus odottaa.

Takana hieno kausi ja lopetus - 86 kilometriä juoksun juurilla.

LOPUKSI

Ihan oikeasti ! Menkää metsään. Juoksemaan pois asvaltilta. Astukaa kuralätäkköön ja sotkekaa hienot tekniset kamppeenne. Unohtakaa pullovesi ja juokaa järvestä. Rypekää ja sotkekaa itsenne oikein kunnolla. Huohottakaa menemään !
Ja ennenkaikkea kokekaa elävänne oikeasti.

VIIKON 40. HARJOITTELU

Ma- Lepo
Ti- kotipoluilla 10 km, 1.01. Dramaattinen muutos parempaan. Ilta 5 km kävelyä Kirsin kanssa
Ke- Lepo
To- Lepo / matkalla
Pe- aamu kävelyä Varkauden Kuntorannassa 45 min. Kirsin kanssa plus 4 km verryttelyä 30 min.
La- Vaarojen Ultra 86 km 13 tuntia 55 minuuttia. (45.)
Su- ...
yhteensä juoksua 100 km 15 tuntia 24 minuuttia