Tunturi on täynnä elämää. Sitä ei moni helpolla autiudesta löydä. Syy on silloin aina etsijässä. On mentävä nöyrästi luontoa kunnioittaen. Tunturi on ja pysyy. Pieni ihminen sensijaan haihtuu olemattomiin lyhyessä ajassa. Tuota aikaa pakoon ei pääse edes juoksemalla.
Tunturi on paikoin täynnä elämän jälkiä. Ihminen on käynyt. Paimentanut tai pyydystänyt. Kunnioittanut ja kuunnellut, ennen - kauan aikaa sitten. Toisin on tänä päivänä. Muovia, metallia ja muuta roskaa. Varsinkin kelkkareittien lähellä autiotuvat täynnä kaljapurkkeja. Poronhoitajatkin tuntuvat ajavan mönkijällä aina vain leveämmin uutta uraa vanhan viereen. Mutta löytyy vielä koskematontakin, rauhaa - kunhan menee tarpeeksi kauas.
Itse olen vuosikausia retkeillyt varsinkin Käsivarren suur- ja välituntureilla. Viime aikoina olen käyttänyt tunturia ultrajuoksun harjoitusmaastona. Vaatinut siltä haastetta. Ja haastetta olen totisesti saanut. On tuuli riepotellut ja sade kastellut. Ylämäkeä ja alamäkeä. Suota ja kivikkoa. Hikeä, tuskaa ja kyyneliä. Mutta aurinkokin on paistanut. On ollut helppoakin välillä. Kaikesta olen kiitollinen, päivääkään en vaihtaisi pois.
Vastineeksi olen mennyt nöyränä. Kuunnellen. Luvan luonnolta kysyen. Kesken raastavimpien lenkkien pysähtynyt keräämään roskia. Valitettavasti myös tyhjiä energiageelejä mutta myös rautalankaa. Keskellä ei mitään kerran äkillisen polarisaatiomuutoksen kokeneena ja jälkeenpäin maassa istuen rautalankaa nilkkojeni ympäriltä kiskoen luulen tietäväni miltä tunturista tuntuu.
Luonto ei ole automaatti. Se ei kestä loputtomiin ottamista. Välillä pitäisi jotain sille antaakin. Rauhaa. Ystävyyttä. Rinnakkaiseloa.
Jos siis menet tunturiin, mene avoimena. Ota vastaan mitä sillä on tarjottavana. Jos ei mitään niin mene uudestaan. Älä anna periksi. Kunnioita ja kuuntele. Näin pääset pidemmälle, syvemmälle - positiivisiin askeliin. Ne syntyvät vain harjoittelemalla.
LEIRIVIIKKO 34.
Ma - keskipäivä, välitunturien hiljainen havina. Käväisy Sarvisoivin harteilla. 26 km - 3.31. Täytyy pidätellä, viikossa ehtii kyllä. Tuli palaa sisällä harjoitteluun...
 |
| Sarvisoivi, pienipiirteinen ja huonosti tunnettu. |
 |
| 655 metriä merenpinnasta lakimaan rauhassa. |
Ti - Juuri ennen Norjan rajaa Kilpisjärvellä lähtee pieni kiemurainen tie Kallajärven rantamaille muuttuen kiviseksi mönkijäuraksi Jehkas-tuntureiden taakse. Kierros päättyi 960 metrisen Korkea Jehkaksen harteilta alasjuoksuksi. Prioriteettina pysyä pystyssä. Upea päivä 25 km - 3.48, perusjuoksua.
 |
| Hiki tulee ilman perkeleitäkin. |
 | ||
| Melkein ylhäällä. |
Ke - aamulla Siilasvuoman suunnasta Saanatunturin taakse ja takaisin. 13 km - 1.35, hyvin herää. Aina vaan. Vielä vaan.
ilta Mallan luonnonpuiston kivisillä ja osin teknisillä poluilla 12 km - 1.52, väsynyt. Palelee.
 |
| Raivoavaa tuulta piilossa geelillä Mallan sodanaikaisessa kk-korsussa. |
 | |
| Iltalenkin tyynnyttävää rauhaa. |
To - Norja Heligskogen, Lavkarittetin osa. Iltapäivän ratoksi raastoa. Ensin 10 km ylämäkeen, sitten 8 km alamäkeen ja samat toisinpäin takaisin. Yhteensä 37 km - 4.23. Käsittämättömän hieno tunnelma. Vauhtia ?
 |
| Kuva kertonee kaiken torstaista. |
Pe - Norja, Heligskogen, Lavkarittettiä pidemmälle. Kevyesti 30 km - 3.54. Yllättävän helppoa. Menee sittenkin vielä väsyneenä.
 |
| 1319-1385-1410 metriä merenpinnasta... |
 | |
| Norjalainen ja Suomalainen vesivoima kohtaavat : Troms Kraftin pato Ruksesvaggin juurella ja Koskinen. |
 |
| Askelta on joskus sovitettava. Vauhti putoaa. Matka etenee. |
Su - Keskipäivällä, retkeilykeskukselta ensin asvalttia Siilasvuoman pehmeille poluille, takaisin Saanan takaa. Sumua ja vesisadetta. 16 km - 1.56, perusjuoksua.
Yhteensä 188 km - 25 tuntia ja 47 minuuttia
Leirille lähtiessäni olin arvioinut juoksevani noin 20 km päivässä. Olin siinä uskossa, että 24-tunnin juoksu painaisi vielä. Lähdin kuitenkin avoimin mielin. Päivästä päivään ilman pakkoa ja ahnehtimista.
Torstain vaiheilla laskin ensimmäisen kerran kilometrit yhteen ja arvioin olotilaani suhteessa tehtyyn. Olin hämmästynyt. Positiivisesti yllättynyt. Usko omiin tekemisiin vahvistuu ja vuosien työn palkka alkaa rutiinissa näkyä.
Tästä on hyvä jatkaa, tämä oli vain yksi yksittäinen viikko. Paljon on tehtävää edessä...
"Kuusi sataa kilometriä kuudessa päivässä näyttää paperilla hyvältä mutta lähdetäänpä vetämään."
- Seppo Leinonen, Ultrajuoksija.
TAUSTAA
Leiri toteutettiin matkailuautossa asuen. Työkaveri naljaili että olen tullut vanhaksi ja mukavuudenhaluiseksi. Totuus on toinen. Tervetuloa mukaan Lavkarittetin 10 kilometrin ylämäkeen. Keskustellaan siinä. Jos ei riitä niin palatessa sitten siinä 8 kilometrin mäessä.
Harjoituspaikan voi valita suhteellisen vapaasti. Matkailuautossa pääsee harjoituksen jälkeen heti lämpimään suihkuun. Jääkaappiin on mahdollista valita ruokaa oman maun mukaan. Mukaan mahtuu tarvittavat vaatteet ja muut tavarat helposti. Illalla voi katsella lämpimässä telkkaria tai kuunnella musiikkia kirjaa lukien. Jopa 3-G yhteyttäkin on paikkapaikoin, joten ajassakin pysyy hermolla - jos on tarvetta.
Keho kaipaa (vanhemmitenkin...) huoltoa. Mielellään heti harjoituksen lopuksi. Palautusjuomat ja vitamiinit ovat tarpeen rasituksen noustessa pilviin. Autoon voi ottaa myös laatikollisen nuotiopuita ja paistella iltamakkarat hiljentyen. Yksi olut saunan jälkeen silloin tällöin rentouttaa mutta se onkin sitten siinä. Tarkoitus on harjoitella, turistit ovat erikseen. Asenne kohdalleen!
Lenkeillä käytin kenkinä sekä normaaleja että trail-pegasuksia, inovin roclitejä ja asicsin trabuccoja. Trail-pegasus on mukava juosta myös hiekkateillä jotka yleensä muuttuvat Yliperällä kivikoksi jossain vaiheessa. Kengässä on maastojuoksuominaisuuksia enemmän kuin välttävästi mutta mikään täysverinen maastokenkä, kuten roclite, se ei ole.
Pidemmillä matkoilla juoksurepussa oli kartta ja kompassi, kevyet ensiapuvälineet, kolme geeliä, patukka ja juomapullo. Joskus myös lisäpaita, hanskat ja beanie ( pipo). Ja tietenkin autonavaimet ja puhelin (ei signaalia lähellekään aina).
Käytössä oli tuttu Forerunner 310 XT. Nyt mukana oli myös Veholta liikelahjana saatu Atech-korkeusmittari/kompassi/lämpömittari. Sen korkeuden näyttämä kartasta tarkistettuna on vain suuntaa antava. Nimittäin Kotkassa kun Kirsin kanssa ajelimme merenrantatietä niin tuo mittari näytti -12 metriä merenpinnasta ! Aika hyvin ajettu Kirsiltä matkailuautolla ja vielä ilman laitesukellusvälineitä. Yhtään kalaa emme nähneet... Eli Vehon (Tampere) tulisikin kiinnittää huomiota liikelahjojensa laatuun, kuten myös muihinkin palveluihinsa ja etenkin niiden hintoihin.
Sää oli puolipilvisen aurinkoinen, päivälämpötilat kymmenen kahtapuolta alkuviikon lämpimämpiä lukuunottamatta. Sunnuntaina satoi ja sumu peitti tunturien huiput. Myös rakeita tuli. (niin saatanasti...) Pimeähän pohjoisessa tulee vasta yhdentoista maissa illalla tähän aikaan vuodesta, aamulla seitsemältä on jo valoisaa. Tuuli on kilometrin korkeudessa ainainen seuralainen. Myös henkisesti raskas. Harjoittelu kannattaa lopettaa siinä vaiheessa kun tuuli puhaltaa korvasta sisään ja toisesta ulos. Minulle ei näin vielä ole käynyt mutta olen kuullut, että se on mahdollista.
Korkeuseroa ja näinollen haastetta löytyy, myös juostavaa ei pelkästään kädet reisillä kavuttavaa mäkeä siis. Kivikko ja varvikko, soinen "järgga" ja pehmeä tasainen tunturinummi vuorottelevat askeleen alla. Ympärillä avara tyhjyys.
Loppuun vielä vauhdeista. Mitä väliä niillä on ? Joku kysyy kuitenkin - on kiinnostunut. Eli; parhaimmillaan Norjan alamäissä mittari kävi 4.30/km, vastaavasti ylämäkeen 6.50/km vaatii jo potkua. Kivikoissa meni pahimmillaan 11.00/km. Ylläolevien harjoitusten kestoaikaan sisältyy hieman valokuvausta ja muuta huolto- tms. pyllistelyä. Nyrkkisääntönä voisi pidemmistä lenkeistä vähentää 20-15 min. merkitsemästäni kokonaisajasta niin saisi keskiarvoa. Pääasia on, että matka etenee ja treeni puree eri osa-alueisiin kehittävästi. Sitäpaitsi jatkuva kellonkyttääminen aiheuttaa kierosilmäisyyttä. Syntyy niinsanottu munankeittäjän katse, jossa toinen silmä katsoo kelloon ja toinen munaan.
Jos kiinnostuit, ota yhteyttä. Viimeistään vuonna 2015 syksyllä voisin järjestää kiinnostuneille leirin Kilpisjärven ympäristössä. Tämä tietysti edellyttää tiettyä määrää mukaan sitoutuvia juoksijoita. Vastineeksi saakin sitten ulkoilla riittävästi. Ja pääsee mukaan - positiivisiin askeliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti