maanantai 7. toukokuuta 2012

TYÖN JUHLAA !

Pohjanmaa 1908

Pakkasta on 25 astetta mutta viima saa sen tuntumaan kovemmalta. Karvian lakeuksilla kaksi pikkutyttöä taapertaa kouluun. Kello on puoli seitsemän ja heillä on vielä pari kilometriä matkaa. Toisella on repussaan kirjojen lisäksi perunoita ja vähän maitoa. Toisella taas silakoita, kananmuna ja vähän voita.
Tytöt ovat koulussa järjestäjinä tämän viikon. Saavuttuaan koululle he tekevät tulet kahteen isoon pönttöuuniin ja hakevat liiteristä lisää puita. Osa puista on pilkottava kirveellä. Kumpikaan tytöistä ei ole vielä täyttänyt kymmentä.
Järjestäjän tehtäviin kuuluu koulun lämmitys. Opettajalle se ei kuulu. Vahtimestaria ei ole. Eikä keittäjää. Niinpä tytöt kuorivat perunat ja pilkkovat ne peltiseen vuokaan yhdessä silakoiden ja munamaidon kera. Päälle tulee pari pientä nokaretta voita.
Koulupäivä alkaa ja luokan viileyteen sekoittuu kypsyvän silakkalaatikon tuoksua. Sitä tarjotaan kaikille. Myös opettajalle. Opetustakin on seurattava. Muuten tulee karttakepistä sormille. Ja kotona vielä remmiä isältä jos koulu ei suju.
Päivän päätteeksi tytöt siivoavat luokan, hakevat puita sisälle ja lähtevät kävelemään kotiin. Matkaa on kymmenen kilometriä. Näin alkutalvesta on käveltävä, lunta ei ole hiihtämiseen tarpeeksi.

Hämeenkyrö 2012

Istun takan ääressä iltalenkin jälkeen ja yritän pohtia millaisia ihmisiä noista yllämainituista tytöistä ja heidän aikalaisistaan tuli. Ja mikä oli heidän merkityksensä meille.
Kyseessä on työnteon moraali. Pyrkimys päästä jonnekin. Tai edes selviytyä hengissä. Tytöillä ei ollut vaihtoehtoja. Meillä sensijaan on. Tarvitsemmeko niitä ?
Yhdestä asiasta olen varma. Silakkalaatikko oli aina yhtä hyvää. Toisesta tarinan tytöistä tuli isäni äiti. Lapsuudesta asti muistan silakkalaatikon tuoksun, kun mumppa sitä teki. Muistan myös työnteon moraalin mikä hänellä loppuun asti oli. Edes nivelreuma ja verisyöpä ei häntä pysäyttänyt.
Isänäidilläni ei ollut vaihtoehtoja. Oli pysyttävä hengissä. Koskaan ei kuulunut valituksen sanaa. Ei ollut kulutushysteriaa. Tyytyminen vähään hänen tapauksessaan ikäänkuin avarsi näkemään maailman pienet kauniit asiat. Turha karsittiin pois.
Tapasin kaupungilla työvuorossani vanhan työkaverini, joka valitteli kun minua ei ole näkynyt. Kerroin aika ajoin keksineeni muuta tekemistä työn sijaan. Hän kysyi mitä nykyisin teet. Vastasin, että juoksen. Hän kysyi mitä muuta teet. En viitsinyt selittää, että en kovin paljon muuta. Hän kysyi elääkö juoksemisella. Sanoin, että en ole juossut vielä tarpeeksi joten en tiedä. Keskustelumme ei sujunut eli vaihdoimme puheenaihetta.
Kaikella elää aikansa. Ultrajuoksijan elämä on työn juhlaa. On juostava kun pitäisi tehdä töitä. On juostava yöllä ja päivällä. Liikaa ja väsyneenä. On juostava juuri silloin, kun elämä vaatisi kaikkea muuta kuin juoksua. On juostava päivästä päivään. Elääkseen. Tajutakseen matkan mitan. Tajutakseen ajan alati hupenevan.
Myöhäisen iltalenkin päätteeksi kotitiellä. Täysin tyyni, hämärtyvä ilta. Jos pysähdyn ei kuulu mitään muuta kuin lintujen iltalaulu. Tienposkesta lehahtaa kanalintu lentoon. Vain askelten äänet soralla. Hengitys. Lenkki loppuu. Kello sammuksiin. Pysähdyn. Kotipiha. Juuri tällä hetkellä aika menettää merkityksensä. Se tulee selän takaa hyökynä. Ja sitten se on ohi.
Mutta se alkaa taas - seuraavalla lenkillä. Se on elämä.


VIIKON 18. HARJOITTELU

Ma- 20 km - 2.11 - Helsinki Wiik, vanhankaupungin lahti. Lähtiessäni Villa Gårdsbackasta piti juosta vain 15 km. Päätin kuitenkin vielä kerran ennen kevennystä juosta energiat pois, tämä riitti. 
Ti- 10 km - 1.02 - Niin sanottujen tykkiteiden lomassa itähelsingissä. Väsynyt.
Ke- 10 km - 1.05 - Kotona poluilla.
To- 15 km - 1.43 - Kotona, lenkistä kohisevat polut 7 km - periksiantamattomuus.
Pe- 13 km - 1.33 - Lenkistä poluilla 5 km. Tahmeaa ja surkeaa.
La- Lepo
Su- illalla 12 km vauhdinvaihtelua - 1.10 - Lenkistä polkua puolet, kohtuullista.

yhteensä 80 km - 8 tuntia ja 44 minuuttia


Viikko sujui keventelyn merkeissä. Lauantaina totesin juosseeni 21 päivää putkeen ilman lepoa joten päätös levosta oli helppo ja myös ansaittu. Oikea jalka etenkin reidestä on edelleen hieman kireä. Se ei pidä vauhdista mutta eihän sitä nylkyllä olekaan !
 6-tunnin ratajuoksu avaa "kilpailukauteni" 12.5. Lohjalla. Kyseessä ultrajuoksulegenda Seppo Leinosen ystävyysultra. Kutsukilpailu merkkipäivän johdosta. Tapahtumasta tulee ikimuistoinen ja siellä tehtäneen myös hyviä tuloksia.
Itselleni tärkeintä on tavata taas kaikki paikalle päässeet ystävät ultrajuoksun parista. Vuosi vuodelta minun on vaikeampi motivoida itseäni laittamaan numero rintaan tuloksentekomielessä. Tämä ei suinkaan tarkoita, että edes harkitsisin juoksun lopettamista - päinvastoin ! Sensijaan tulevina vuosina, jos terveys ja kunto antavat mahdollisuuden, tulen juoksemaan entistä enemmän - päivästä päivään. Mutta en välttämättä kilpailuissa.


HUHTIKUUN SUMMAUS


414 km juoksua - 45 tuntia ja 5 minuuttia -3 lepopäivää


Vaikka olenkin alkuvuoden postauksissani nurissut jotenkin alavireisestä harjoitusjaksosta on kuitenkin tunnustettava yksi merkittävä asia. Toukokuun alkaessa olen juossut 432 km enemmän kuin samaan aikaan viimevuonna. Siis keskimäärin yli sata kilometriä enemmän per kuukausi. Tästä ei voi valittaa. Rutiini siis on kehittynyt.


Kirsi tarjoilee allekirjoittaneelle palautusjuomaa. Rannikon pieni kalastajakylä juhlii työn ? juhlaa. Korpifilosofi siis rentoutuukin välillä...


I SHOULD !


I have not write on english for a while. On my blog´s statistics I notice I should. So hellou all the folks there outside Finland. Our language is not any big spread. And if you use translators I bet you have good laughs.

Onnellinen juoksija means happy runner.  Juosta means run. Juoksemattomuus means not runnig for a while. Juoksettunut is spoiled milk ! So you never know about finns...
I have run 432 k more this year than previous on same time so I think I´m progressing. Main goal this year is "Onnin kierros - 24 hour run". It is kind of road race held in small village up north Finland. Loop is 3,4 k and last hour shorter circle. Feeling is quite warm because  even here Finland we sometimes have summer and it is really that time - July.
On this week I have 6-hour track race. It is Seppo Leinonen`s birthday race. You can find link to Seppo on that above finnish text. Great OM ! (sorry Seppo, you are not so old - but I´m younger !)
Daily running means a lot for me. If you have read this blog before you know I had a cancer about 20 years ago. So health is not matter of course for me. It is a gift. Life is gift. I´m not very religious but there is destiny for everyone. So we should really think our one-time life and what to do with it.
Being out there is not really be outsider. We should feel it. The life, I mean.
Take care and see You!
 

1 kommentti:

  1. Hienoa blogitekstiä! Mukava lukea noita tarinoita, joissa on jotain faktapohjaa taustalla... vaikka ei fiktiokaan pahasta ole.

    Hieno saldo huhtikuulle! Tuohon täytyy jo ulkoilla. ;) Kaikkea hyvää sinne!

    VastaaPoista