Viikon 32. juoksut

Ma- Lepo
Ti- Lepo
Ke- 3,5 km kävelyä, sienestämässä Kirsin kanssa, aikaa kului 1 h 32 min.
To- Lepo
Pe- 4 km kävelyä, sienestämässä Kirsin kanssa, aikaa kului 1 h 47 min.
La- 4 km juoksua - 26 min.
Su- 5 km juoksua - 33 min.
yht. juoksua 9 km - 56 min -sienestystä 7,5 km 3 tuntia 19 min 

PALAUTUU SITTENKIN  


Hyvin menneen kilpailun jälkeen palautuu aina hyvin ? No ei se nyt aina niinkään mene. Kyse on ehkä nyt hyvin tehdystä ja toteutuneesta harjoittelusta, jolloin pohjakunto sietää hieman kuritusta. Tosin 48-tunnin kilpailussa sitä tuli hieman enemmän kuin vain hieman...
Itse palaudun parhaiten lähtemällä kevyesti liikeelle. Syytä on olla varovainen, sillä elimistö on varsin kuormittuneessa tilassa. Itselläni tämä näkyy painon alenemisena vaikka mitä söisi. Edelleen ruokavalioon on kuulunut hieman proteiini- ja hivenainelisää normaalin kotiruuan lisäksi.
Kuten blogin edellisestä postauksesta on havaittavissa, media oli kiitettävästi mukana tapahtumassa. Liekö syy sitten ko. kilpailun järjestäminen ensi kertaa Suomessa. Hieman huvitti MTV3 uutisankkurien käyttämä "keksitty" sana. Että suomalaiset ovat taas keksineet jotain hullua... Varsinkin kun juoksu lajina on suhteellisen vanha ja jos kilpailun voittaa Pohjoismaiden ja Suomen ennätyksellä lajinsa Euroopan kolmanneksi parhaan tuloksen juokseva urheilija  niin ei tarvinne keksiä enää mitään?
Kuten eräässä toisessa yhteydessä kirjoitin, on ultrajuoksun vaikutuksista ihmisen kehoon tehty lääketieteellisiä tutkimuksia ja todettu että JOS kehon antaa rauhassa toipua kilpailun jälkeen, ei mitään peruuttamatonta tapahdu.
Totta on että esimerkiksi sydänkohtauksen riski kasvaa heti kilpailun jälkeen - aivan kuten se kasvaa kun juo pullon viinaa. Viinanjuonti vaan on kansalle tutumpaa kuin yli kahdensadan kilometrin juokseminen putkeen. Eli saatetaan kummastella ultrajuoksijan touhuja. Kirjaimellisesti sanoen vetämällä neljä askia tupakkaa päivässä laulu loppuu aiemmin kuin juoksemalla, mutta toki meillä kaikilla on oikeus valita - kaikella kunnioituksella.
Henkinen toipuminen ultrakilpailusta onkin sitten toinen tarina. Niin tiukalle 48-tunnin tunteiden vuoristorata ihmisen laittaa, että vain lähimmät sen ymmärtävät. Aivan kuin he ymmärtävät sen perimmäisen syyn laittaa itsensä tiukalle. Vain lähimpien ihmisten kanssa kisa etukäteen luodaan ja jälkikäteen puretaan. Tämä ei suinkaan aina takaa hyvää lopputulosta koska kukaan ei voi juosta puolestasi. Niinpä erään kestävyysmestarin sanoin : " Urheilu on tärkein sivuasia elämässä."
Tähän loppuun on vielä kerran lausuttava Kiitos kaikille minua ja ajatuksiani huomioineille ihmisille Kaustisen 48-tunnin kilpailua ennen , sen aikana ja sen jälkeen. Vain yhdessä pääsemme eteenpäin maailmassa.

Katso kuinka Pasi syö - Pasilta loppuu vyö...  Keitettyjä linssejä, joihin on lisätty ruskistettua sipulia ja hieman mojo-kastiketta. Kanan rintafilettä kanttarellikastikkeella. Kahta eri vihreää salaattia jossa oman maan kesäkurpitsaa, kurkkua, viinirypäleitä, tomaattia  ja omenaviinietikkaa sekä ns. malt-etikkaa. Kirsi saa täydet pisteet.