ARKEA

Juostessani sunnuntain myöhäisen iltalenkin viimeisiä kilometrejä väsynyt mieli rekisteröi laskeutuvan pimeyden. Hiljaiset polut peittyvät päivä päivältä enemmän keltaisiin lehtiin, saapuu siis syys ja pimeys.
Selviytyminen pimeästä vuodenajasta vaatii hyvää arkea. Itselläni hyvä arki koostuu ihmissuhteista ja niissä läsnä olemisesta, juoksusta ja muusta mielekkäästä tekemisestä, oman ajan myötä kirjallisuudesta sekä musiikista ja senjälkeen on vielä joukko tärkeitä asioita ennen työtä. Työ on siis välttämätön paha.
Omassa työssäni on tulossa lakisääteistä koulutusta sekä paikallisen organisaation järjestämää vapaaehtoista koulutusta. Viimeksimainittuun on organisaatio saanut julkista tukea ja siinä käsitellään vuorovaikutusta, työssä jaksamista, turvallisuutta ja taloudellisia haasteita.
On havaittavissa selvää osanottajapulaa tähän vapaaehtoiseen takareisijumitukseen, eikä ihme, kun sisältö on tuonkaltaista sanahelinää. Organisaatio itkee kouluttautujien puuttumisen perään jäsenistön kuukausitiedotteessa peläten, että munaa itsensä semminkin kun projektia myös julkisuudessa seurataan.
Nykyään haasteellisten ja varsin pitkien työpäivien jälkeen on tuiki mahdotonta motivoida ketään kouluttautumaan kouluttautumisen ilosta. Varsinkin kun yhteiskunnassa vallalla oleva "työssä jaksaminen" eli käytännössä vähintään kahden ihmisen töiden teettäminen yhdellä senkun kiihtyy aina vaan. Jotenkin on uskomatonta, että päättäjille ei tahdo mennä selvä asia jakeluun - kaikki eivät halua työn sankareiksi. Tämä ei tarkoita useinkaan laiskuutta vaan kiinnostusta muihin asioihin elämässä. Työt kyllä hoidetaan mutta vedetään selvä raja arkeen vapaa-ajan ja työn välille.
Ystäväni oli tutkinut saattohoidossa olevien tarinoita ja löytänyt kaksi yhteistä toivetta:" Kunpa olisin ottanut aikaa enemmän itselleni töistäni ja kunpa olisin puhunut tunteistani enemmän lähimmilleni."
Niinpä. Ja vähän aiemmin...
 

VIIKON 34.  HARJOITTELU


Ma - 8 km - 0,59
Ti - 14 km - 1,38
Ke- Lepo
To- 23 km - 2.28
Pe- 6 km - 0,38
La - 10 km - 1,08
Su - 14 km - 1,33
yht. 75 km - 8 tuntia 24 minuuttia

Viikko sisälsi arjessa melko paljon fyysistä remonttihommaa kotona, joten väsymystä riitti. Lisäksi allekirjoittanut "eksyi" tutkimaan uusia lenkkimaastoja torstaina ja tuli liian pitkä lenkki. Lisäksi tuolla lenkillä kerran täytyi stripata, sillä paidan ja vähän muunkin alle kertyi hirvikärpäsiä liikaa ( 20 kpl.) Jossain sanottiin, että tämä kiusallinen elukka levisi meille idästä. Näinollen allekirjoitan vaarini lausahduksen: "Idästä ei tule mitään hyvää."
Harjoittelusta tehtiin 60% maastossa pehmeällä alustalla. Tämä on edelleen kisasta palautumiselle hyväksi. Jyrkissä polkunousuissa joutuu käyttämään tiuhempaa askelfrekvenssiä ja toisaalta välillä tasaisella venyttelemään askelta kivien ja kantojen väliin sopivaksi niin kaikki tämä rikkoo monotoonisuutta.
Parisen viikkoa vielä ennenkuin todellinen ultrajuoksuharjoittelu käynnistyy kohti seuraavaa kilpailua.

Olen saanut kiitettävästi kannustavaa palautetta tästä blogista, olen edelleen kiitollinen kun ajatukseni herättävät vastakaikua ja vastaan myös mielelläni kysymyksiin esimerkiksi juoksusta.  Lukijoillahan on mahdollisuus julkisesti kommentoida ja kysyä.

Ps. Onnittelut Makelle 28.8. johdosta  - Otahan edelleen rennosti niin matka jatkuu pitkälle !

väsymyksen suossa - kirjaimellisesti...

PILKAHDUKSIA

Kaustisen 48-tunnin kilpailun jälkeisessä mediahässäkässä tuli luettua erään 24-tunnin kilpailuun osallistuneen kommentti ns. kokeneista ulttraajista, jotka "vain käyvät" juoksemassa kilpailun ja sitten taas ovat täysillä tien päällä jo viikon kuluttua ja muutenkin jatkavat elämää ilman sen suurempia henkisiä ponnisteluja.  Kyseisen kommentin kirjoittaja oli kilpailussa yllättänyt itsensä, sai voimakkaan kokemuksen ja menestyi odottamattomalla tavalla. Hienoa - juuri näin. Paitsi että kokeneemmatkin joutuvat jotenkin toipumaan sekä henkisesti että fyysisesti.

Hyvä ystäväni, joka valitettavasti juuri nyt on loukkaantuneena, kutsuu tietynlaisia hetkiä juoksijan taipaleella pilkahduksiksi. Pilkahdus syntyy esimerkiksi kovan harjoittelujakson keskellä odottamattomana juoksun helppoutena. Myös henkisenä keveyden tuntemuksena sen voi kokea. Juuri näiden pilkahdusten takia jaksamme jatkaa - siksi voimakkaita kokemuksia ne ovat.

Harvoin kilpailu tai sen myötä tulostavoittelu on yhtä nautittavaa kuin harjoittelun mukanaantuomat kokemukset, pilkahdukset niistä vain osana. Harjoittelu on osa elämän jatkuvuutta. Itse olen liukumassa jo elämäntapajuoksijoiden omituiseen kerhoon. Juokseminen pelkästään ei riitä elämänsisällöksi. Sensijaan sen tekeminen ja kokeminen mistä nauttii riittää. Minulle riittää omin voimin liikkuminen ulkona. Onnellinen olen kun voin tehdä sen juosten. Juoksemalla luonnon keskellä voi päästä astetta lähemmäs oikeaa elämän makua.

Yksinkertaistamalla saa päiviinsä hohtoa. Keihäänheittäjä Seppo Rädyltä kysyttiin kerran harjoittelusta. Hän sanoi tehneensä yksinkertaisen miehen yksinkertaisen harjoituksen. Nostaneensa penkiltä sata kertaa sata kiloa - yhtämittaa. En juokse joka päivä samaa matkaa mutta juoksen mielelläni joka päivä - silloin tällöin koko päivänkin. Harvoin kaksi peräkkäin. Tulevaisuudessa ehkä viikonkin - kuka tietää... Tämä on vapautta valita.

Nykyisin monet työnantajat ihmettelevät nuorten haluttomuutta sitoutua. Ihmetellään miksi nuori ja kyvykäs haluaa tehdä töitä vaan kuusi kuukautta vuodesta ja lopun ajan vaikka kiipeillä vuorilla. Ihmetellään miksi nuori ei halua hyvää palkkaa, jotta voisi ostaa kaikki ne tavarat, joilla hän ei tee mitään. Tehdä samat virheet kuin vanhempansa ja katkeroitua mammonaansa ilman rikasta elettyä elämää ja kokemuksia. Kokemuksia joita kukaan ei voi ottaa pois.

Itse olen joutunut uhraamaan aivan liian suuren osan elämästäni työntekoon. Siksipä osaankin arvostaa mahdollisuutta valita toisin. Aloitin valitsemisen yli kahdeksantoista vuotta sitten - syöpäosastolta. Enkä ole hetkeäkään katunut. Toivon kovasti, että tätä blogia lukevat saavat ajatuksistani rohkeutta valita toisin - vielä kun siihen on mahdollisuus. Koskaan ei ole liian myöhäistä!



VIIKON 33. JUOKSENTELUT

Ma - 10 km - 1,02 - Villa Gårdsbackasta tykkitien pohjilla pari kierrosta
                                 ( Kondekan ulkoilutiet ) keskivauhti 6.17 min/km
Ti - Lepo
Ke - 10 km - 1,05
To - 10 km - 1,10
Pe - 12 km - 1,20 - poluilla
La - "Lepo" - ulkoilua metsurinvarusteissa moottorisahalla,
                     viisimetristen runkojen parissa
Su - 13 km - 1,25 -  palautellen aamupäivän moottorisahauksista,
                                hiljaisilla poluilla illalla, keskivauhti 6.38 min/km
yht. 55 km - 6 tuntia ja 2 minuuttia

Mitään varsinaista harjoittelua ei tehty - kunhan juoksentelin. Ote tosin tiukentui kuin itsestään loppuviikkoa kohti eli palautuminen on edistynyt. Mitään harhakuvitelmia ei ole, siksi sananmukaisesti painajaismaista väsymystä on kehossa tuntunut. Siis kehossa - ei jaloissa. Eli vielä maltetaan ennen tavoitteellisen harjoittelun alkua.
Viikkoon mahtui myös muuta kuntouttavaa puuhastelua. Tietämättömille kerrottakoon, että metsurin turvasaapas painaa noin 1,7 kiloa kappale. Niillä kun maastossa tarpoo tulee kakka housuihin huomattavasti helpommin kuin 500 gramman juoksukengillä. Toki viikkoon mahtui letunpaistoa nuotiolla ja hieman punaviiniä eli rentous on välillä valttia - myös yläpäälle.

Viikon 32. juoksut

Ma- Lepo
Ti- Lepo
Ke- 3,5 km kävelyä, sienestämässä Kirsin kanssa, aikaa kului 1 h 32 min.
To- Lepo
Pe- 4 km kävelyä, sienestämässä Kirsin kanssa, aikaa kului 1 h 47 min.
La- 4 km juoksua - 26 min.
Su- 5 km juoksua - 33 min.
yht. juoksua 9 km - 56 min -sienestystä 7,5 km 3 tuntia 19 min 

PALAUTUU SITTENKIN  


Hyvin menneen kilpailun jälkeen palautuu aina hyvin ? No ei se nyt aina niinkään mene. Kyse on ehkä nyt hyvin tehdystä ja toteutuneesta harjoittelusta, jolloin pohjakunto sietää hieman kuritusta. Tosin 48-tunnin kilpailussa sitä tuli hieman enemmän kuin vain hieman...
Itse palaudun parhaiten lähtemällä kevyesti liikeelle. Syytä on olla varovainen, sillä elimistö on varsin kuormittuneessa tilassa. Itselläni tämä näkyy painon alenemisena vaikka mitä söisi. Edelleen ruokavalioon on kuulunut hieman proteiini- ja hivenainelisää normaalin kotiruuan lisäksi.
Kuten blogin edellisestä postauksesta on havaittavissa, media oli kiitettävästi mukana tapahtumassa. Liekö syy sitten ko. kilpailun järjestäminen ensi kertaa Suomessa. Hieman huvitti MTV3 uutisankkurien käyttämä "keksitty" sana. Että suomalaiset ovat taas keksineet jotain hullua... Varsinkin kun juoksu lajina on suhteellisen vanha ja jos kilpailun voittaa Pohjoismaiden ja Suomen ennätyksellä lajinsa Euroopan kolmanneksi parhaan tuloksen juokseva urheilija  niin ei tarvinne keksiä enää mitään?
Kuten eräässä toisessa yhteydessä kirjoitin, on ultrajuoksun vaikutuksista ihmisen kehoon tehty lääketieteellisiä tutkimuksia ja todettu että JOS kehon antaa rauhassa toipua kilpailun jälkeen, ei mitään peruuttamatonta tapahdu.
Totta on että esimerkiksi sydänkohtauksen riski kasvaa heti kilpailun jälkeen - aivan kuten se kasvaa kun juo pullon viinaa. Viinanjuonti vaan on kansalle tutumpaa kuin yli kahdensadan kilometrin juokseminen putkeen. Eli saatetaan kummastella ultrajuoksijan touhuja. Kirjaimellisesti sanoen vetämällä neljä askia tupakkaa päivässä laulu loppuu aiemmin kuin juoksemalla, mutta toki meillä kaikilla on oikeus valita - kaikella kunnioituksella.
Henkinen toipuminen ultrakilpailusta onkin sitten toinen tarina. Niin tiukalle 48-tunnin tunteiden vuoristorata ihmisen laittaa, että vain lähimmät sen ymmärtävät. Aivan kuin he ymmärtävät sen perimmäisen syyn laittaa itsensä tiukalle. Vain lähimpien ihmisten kanssa kisa etukäteen luodaan ja jälkikäteen puretaan. Tämä ei suinkaan aina takaa hyvää lopputulosta koska kukaan ei voi juosta puolestasi. Niinpä erään kestävyysmestarin sanoin : " Urheilu on tärkein sivuasia elämässä."
Tähän loppuun on vielä kerran lausuttava Kiitos kaikille minua ja ajatuksiani huomioineille ihmisille Kaustisen 48-tunnin kilpailua ennen , sen aikana ja sen jälkeen. Vain yhdessä pääsemme eteenpäin maailmassa.

Katso kuinka Pasi syö - Pasilta loppuu vyö...  Keitettyjä linssejä, joihin on lisätty ruskistettua sipulia ja hieman mojo-kastiketta. Kanan rintafilettä kanttarellikastikkeella. Kahta eri vihreää salaattia jossa oman maan kesäkurpitsaa, kurkkua, viinirypäleitä, tomaattia  ja omenaviinietikkaa sekä ns. malt-etikkaa. Kirsi saa täydet pisteet.

 

Viikon 31. juoksut

Ma - 5 km - 0,33
Ti - Lepo
Ke- Lepo
To - 4 km - 0,31
pe - klo 14.00 - su klo 14.00 Kaustinen 48-tunnin kilpailu,  243 km 152 m (3. sija) 
yht. 252 km - 49 tuntia 4 minuuttia

MENESTYKSEN MAKU ?

          Jari Tomppo, 373 km 142 m (SE ja PE maantiereitillä)

          Jyrki Leskelä, 295 km 567 m

          Pasi Koskinen, 243 km 152 m

          Kalevi Saukkonen, 171 km 462 m

Olen juoksemieni 243 kilometrin ja 152 metrin jälkeen lähes sanaton - monestakin syystä.
Tässä kohdassa on syytä kiittää Kaustisten kisaorganisaatiota ja lukuisia vapaa-ehtoisia, jotka mahdollistivat hienon ja Suomessa ainutlaatuisen urheilutapahtuman järjestämisen. Kiitän myös yleisöä ja kanssakilpailijoita kannustuksesta kahden vuorokauden aikana. Ja tietenkin myös omia taustajoukkojani myös näin julkisesti; Kirsi, Raine, Make ja muut lähelläni olevat, ilman teitä näin kauas ei koskaan olisi päästy.
Joskus kauan sitten jäätyäni maratonilla viimeiseksi neljän ja puolen tunnin ajalla, katselin kateellisena kärkijuoksijoiden palkitsemista. Toivottavasti muut Kaustisilla mukana olleet juoksijat muistavat, että pyttyjä saa marketista mutta tilaisuutta jakaa kokemus ja ajatukset kanssanne sieltä ei saa. Hienoja ultrasuorituksia mahtui viikonloppuun paljon. Osa jäi kesken mutta he nousevat uudelleen - aina voi toipua...
Tulevissa postauksissa tähän blogiin tulen syventämään tunnelmia kisan ajalta mutta nyt tyydyn vitsailemaan  kisan kakkosen, Jyrki Leskelän sanoin: on ihan sama mikä tulos sieltä tulee, joku tulos tulee joka tapauksessa - ei sille mitään mahda...

 Eli voitte kuvitella miltä tuntuu kahdeksantoista vuotta syövän jälkeen juosta suomen 48-tunnin tilastossa sijalle 12. Tietenkin hyvältä, mutta ehkä paremmalta tuntuu huomenna ryhtyä poimimaan mustia viinimarjoja ja istahtaa hetkeksi - kieltämättä olen väsynyt.

Yle Keski-Pohjanmaa
Kaustisten Pohjan-Veikokojen kisaraportti
MTV3 Kymmenen uutiset 6.8. loppukevennys

KUVIEN KERTOMAA

Mediaa paikalla, lähtöön aikaa 15 minuuttia.

Taustalla http://www.pekanasuntoautot.fi/ 

Lähdössä on tunnelma aina korkealla - odotus on ohi ja matka alkaa.

Vettä sataa ja naurattaa.

Takana yksi peräänantamattomuuden esikuvistani  Kalevi Saukkonen 

Suden hetki. On vaikeaa ja 15 minuutin lepo sisällä sateensuojassa alkaa. Kuvaaja Kirsi.

Kisan tuleva voittaja Jari Tomppo ohittaa sisäkautta kevyesti.

Ehdittiin aina muutama sana vaihtaa tämän suurisydämisen ultraohjuksen kanssa.

Tankataan ja tankataan.Kuluu valtava määrä pastaa, leipää, energiapatukoita ja geelejä, suolaa ja vaikka mitä.

Mitä tahansa mikä menee alas. Vesi yksi tärkeimmistä...

Jäljellä enää alle 23 minuuttia, loppuajan kilometrivauhdit kuuden minuutin kahtapuolta eli loppukiri.
Takana juoksua 47 tuntia 37 minuuttia - unta yhteensä 45 minuuttia.

Vielä jaksamme seistä, nukkumaan tekee jokaisen mieli.
Tämä on tietenkin tulosurheiluakin mutta tärkeintä on yhteinen kokemus.
Kunnia tavata hienoja ihmisiä. Kiitos myös yleisölle tuestanne.

243 kilometriä ja 152 metriä, työkalut HIEMAN turpoavat...
Turvotus laskee alle vuorokaudessa mutta mustat viinimarjat on poimittava istualtaan.

Parhaat suomalaistulokset 48 tunnin juoksussa
	Miehet
1	382,317 km	T	Mikael Heerman	1969	21-23.5.2010	Surgères
2	373,142 km	R	Jari Tomppo	1966	05-07.08.2011	Kaustinen
	356,984 km	T	Mikael Heerman	1969	28-30.8.2009	Skövde
3	344,568 km	T	Seppo Leinonen	1952	7-9.5.1993	Surgères
	333,014 km	R	Mikael Heerman	1969	06-08.05.2011	Balatonfüred
4	333,014 km	R	Petri Perttilä	1965	06-08.05.2011	Balatonfüred
	332,177 km	T	Seppo Leinonen	1952	7-9.5.1991	Surgères
	321,190 km	T	Seppo Leinonen	1952	6-8.5.1994	Surgères
5	314,368 km	R	Juha Jumisko	1982	22-24.5.2009	Bornholm
6	302,796 km	T	Janne Kankaansyrjä	1967	28-30.5.2004	Surgères
7	295,567 km	R	Jyrki Leskelä	1971	05-07.08.2011	Kaustinen
8	294,510 km	R/S	Pekka Aalto	1967	29.4.-1.5.2007	New York 6 vrk
9	287,748 km	R	Ari Päivinen	1959	22-24.5.2009	Bornholm
10	269,600 km	T/S	Aku Kopakkala	1958	20-22.6.2008	Hallsberg 6 vrk
	285,432 km	I	Seppo Leinonen	1952	23-25.3.1997	Brno
11	258,863 km	R	Miikka Bäckström	1976	23-25.5.2008	Bornholm
12	243,152 km	R	Pasi Koskinen	1964	05-07.08.2011	Kaustinen
	237,801 km	R	Aku Kopakkala	1958	23-25.5.2008	Bornholm
	215,000 km	R	Aku Kopakkala	1958	26-28.3.2010	Ateena
	Naiset
1	307,608 km	T	Maria Tähkävuori	1962	15-17.07.2011	Köln
2	304,675 km	R	Outi Siimes	1971	05-07.08.2011	Kaustinen
3	302,637 km	R	Tuula Ahlholm	1962	06-08.05.2011	Balatonfüred
	301,215 km	R	Tuula Ahlholm	1962	26-28.3.2010	Ateena
4	284,497 km	R	Mari Toivonen	1972	05-07.08.2011	Kaustinen
5	281,291 km	R	Hanna Vauhkonen	1966	22-24.5.2009	Bornholm
	278,400 km	R	Hanna Vauhkonen	1966	23-25.5.2008	Bornholm
6	251,243 km	R	Johanna Renqvist	1987	05-07.08.2011	Kaustinen
	233,000 km	R/S	Maria Tähkävuori	1962	21-23.3.2008	Ateena 7 vrk
7	220,400 km	R	Eeva Valtonen	1963	23-25.5.2008	Bornholm

Tilaston lähde ENDURANCE  , tuloksia ja tilastoja

Jukka Teirikangas - ilman tämän miehen intohimoa ultraan kisaa ei koskaan olisi järjestetty, Kiitos Jukka!

Torstain iltapäiväkahvilla vasemmalta Peter, Jari, Pasi ja Jaana. Huomatkaa allekirjoittaneen hurmaava lakki.  Kuvan nappasi Kirsi.

SOMEWHERE OVER THE RAINBOW...