ti - lepo
ke - 17 km 1.50
to - 23 km 2.23
pe - 12 km 1.09
la - 20 km 2.07
su - 8 km 0,56
yhteensä 95 km
viikon harjoittelu tehtiin osaksi maastossa ja osaksi sekä hiekka- että asvalttitiellä. teemana oli kevyt viikko eli kilometrejä vähän säästeltiin kahden määräviikon jälkeen. juostua tuli silti hieman suunniteltua enemmän ja myös hetkittäin suunniteltua kovemmilla vauhdeilla mutta pääasia on positiivinen tunnelma.
elämässä positiivisuuden löytäminen on joskus hieman haasteellista. sama juoksussa. etenkin silloin kun pinsiössä tiistailenkillä olin jäädä loka-auton alle. oli hypättävä melkein ojaan ja yskittävä vihreänvalkoisen loka-auton nostattamat hiekkapölyt pois keuhkoista. täytyy pentiltä kysellä kun hän seuraavan kerran tulee meille, että minne sillä erkki-veljellä oli niin kiire? tai sillä paskalla. nimittäin jos tulee tositilanne ja selän takana on kuusi kuutiota paskaa niin voi läikkyä, jopa niskaan. toisaalta kyse voi olla vaan toisen huomioonottamisesta...tai huomaamisesta.
samaisella lenkillä allekirjoittanut kylläkin otettiin huomioon. minulle täysin tuntematon mummeli pysäytti minut postilaatikollaan. kyseli kuulumiset ja reitin ja haki vielä vettäkin ihan pyytämättä kulkumiehelle. tämä on suomessa harvinaista juoksijalle. ulkomailla näin käy useinkin. toisaalta ehkä olin tuona päivänä vanhuksen ainoa ihmiskontakti.
vanhuksensa Suomi onkin hylännyt. jo edesmenneen äitini sairastaessa tampereen kaupin sairaala ei pystynyt tarjoamaan potilaille välipalaksi hedelmiä eikä juotavaksi limsaa vaikka vaan vaihteluksikin. sairaalalaskun he kyllä päiväsivät kuolinpäivälle ja lähettivät sen ykköspostina kotiin. kaikenmaailman halleja ja pilvenpiirtäjiä suunnitellaan mutta usein sitten perusasiat ontuvat. lapset ja vanhukset ovat kiitollisia säästökohteita?
eikä uusi hallituskaan hyvää lupaa. polttoainevero nousee ja tuo mukanaan vaikeuksia kun julkinenkaan liikenne ei meillä ole enää itsestäänselvyys. samalla kuljetuskustannukset ja siinä sivussa tuotteiden hinnat nousevat. ja niin edelleen. päätän katsaukseni kansanradiosta tähän...
positiivisuus löytyy usein yllättäen - asioiden puolia käännellessä. negatiivisuus ja viha eivät tuo voimaa. sunnuntaina kun tein lähtöä iltalenkille sateeseen niin pihaan tupsahti kaksi neitoa - esteri ja daphne. olivat selvästi seuraa vailla, joten ylipuhuin heidät kanssani lenkille. herrasmiehenä pyysin kuitenkin neitojen kotinumeron ja soitin luvan iltajuoksulle. lähdettiin sitten tasaisesti mutta esteri hyytyi jo ensimmäiseen ylämäkeen, daphnella riitti virtaa myöhäisestä ajankohdasta huolimatta enemmän. tätä se sitten teettää kun lähdetään ultrajuoksijan kyytiin kylmiltään. liekö kotiväki sitten kuitenkin huolestunut kun tulivat likkoja vastaan. ei ehditty kuin pari kilometriä yhdessä taivaltaa. erosimme kuitenkin kaikki ystävinä.
juoksin kevyen lenkkini yksin loppuun ihastellen sateisen illan tuoksuja ja lähenevän keskikesän niittyjen kukkaloistoa. ja kyllähän esterin ja daphnen kanssa matka olisi taittunut hymyillen pidemmällekin. sillä mikään ei ole niin herttaisen surkeaa kuin kotoaan karannut, läpimärkä mäyräkoirakaksikko.
perunakin itää hyvin.
toivottavasti tulee hyvä sato - ja saundit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti