kolme - kivestä

Jäähdyttelevän ultrajuoksijan ja pyöräilyyn innostuneen kirjailijan ajatuksia matkan varrelta. Perspektiivinä sairastettu syöpä vuosimallia 1993 ja 32 vuotta kestävyysjuoksua. Lukijalta toivotaan kommentteja, vuoropuhelu on rikkaus. Kansikuva Jani Rautonen, Norja/Barraś

perjantai 14. elokuuta 2020

ELYSION

›
    Ruskean lätäkön pintaan pisaroi. Sankarien kyyneleet valuvat Elysionista alas maahan. Juoksen kun täytyy juosta, on kulunut viisi viikko...
perjantai 31. heinäkuuta 2020

MINÄ, DISSIDENTTI JALAN KÄÄNTEESSÄ

›
Lähdin metsään, koska halusin elää tarkoitusperäisesti, kohdata ainoastaan elämän olennaiset seikat, ja nähdä, enkö voisi oppia, mitä elämäl...
4 kommenttia:
torstai 16. heinäkuuta 2020

METRIN HEINÄ JA MUUTA

›
Kotona! Kahden kuukauden eteläsuomen turneen jälkeen löin lievästi juoksussa kaventuneen perseeni kirjoituspöytäni työpenkkiin kotona Ne...
torstai 9. heinäkuuta 2020

JUOSTEN HÄMEENKYRÖSTÄ - HELSINKIIN

›
ALUKSI Aamulla kun kävelin ulkohuussiin korppi roukui Hämeenkyrön Villa Kirsinrannan kuusikossa. Legendan mukaan jokaisella sudella o...
3 kommenttia:
sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

PUOLITOISTA MILLIÄ

›
"Ollaksesi suuri, pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet. Älä mitään itsessäsi liioittele, äläkä mitään sulje pois. Ole kaik...
2 kommenttia:
maanantai 22. kesäkuuta 2020

KESÄPANO, VALOKIRJA JA MUUTA KUSTANNUSTA

›
Ihmisen aivoille tekee hyvää tekemisen vaihtaminen. Elämäntapajuoksijana, joka koittaa välttää OCD-syndroomaa (pakko-oire; tässä tapau...
sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

PESEE JA LINKOAA

›
Ystäväni Onni kysyi kerran minulta, että kun pidän lämmöstä, niin miksi en muuta ulkomaille. Vastasin olevani isänmaallinen, Suomi tulee...
2 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Osallistujat

  • pasi
  • pasi.koskinen
Sisällön tarjoaa Blogger.