keskiviikko 24. tammikuuta 2024

MITÄ KUULUU?


 

Mennyt ei ole enää todellista. Tulevaisuutta koskevat toiveet ja pelot ovat vain mielikuvia. Nykyhetkeen ei voi tarttua.

    - No mitä sitten kuuluu?

 

    Kysymyksen pitäisi osoittaa kysyjän aitoa välittämistä toisesta ihmisestä. Valitettavasti kysymys on loppuunkulunut, eikä sitä edes kysytä kovin usein nykyisin, koska välittäminen ei ole muodissa.

    Kyetäkseen välittämään toisista on ensin välitettävä itsestään. Itsestä välittämisen opettelemiseen meditaatio tai mietiskely on hyvä alku. Hyvästä alusta voi tulla loppuelämänmittainen matka läsnäoloon ja välittämiseen.

    Itämaisissa kielissä, kuten paalin kielessä tai sanskritin kielessä meditaatioharjoitusta tarkoittava termi on bhãvanã, joka sananmukaisesti suomennettuna tarkoittaa oleuttaminen tai tuleuttaminen. Bhãvanã- sanassa ei ole pohtimisen, miettimisen tai mittaamisen merkitystä, kuten vahvasti on sanoissa mietiskely tai meditaatio.

    Ei siis pohdita, mietitä, eikä etenkään mitata?

    Suomenkielen, kuten muidenkin kielten sanojen taakse pääsee piiloon. Ne, jotka eivät halua pysähtyä välittämään, perustelevat välittämättömyytensä näin. Pysähtyminen välittämään itsestä tarkoittaa omien esiinnousevien ajatusten tarkastelemista ja kyseenalaistamista. Yksinkertaisemmin kuvattuna se tarkoittaa avointa, alottelijan mieltä.

    Avoin mieli sekoitetaan usein pinnallisiin asenteisiin: kaikki uskonnot opettavat samoja asioita ja johtavat yhtäläisesti totuuteen.

 

Maailman pitäisi perustua sopimuksille heikoimpien oikeuksista, mutta todellisuudessa se perustuu sopimuksille vahvimpien oikeuksista. Loppuporukkaa raahataan mukana, jotta vahvemmat voivat pestä omantuntonsa puhtaaksi ja osoittaa: noin sitten käy jos et pelaa samaan maaliin.

    Ihminen pyrkii ratkaisemaan aiheuttamansa ongelmat ja luo samalla uusia ongelmia. Kierre on loputon. Erään Lappilaisen kunnan johtaja kirjoitti uudenvuoden avauksessaan, että ongelman esiinnostaja ei ole voittaja, vaan että ongelman ratkaisija on. Tässä ajatuskulussa on se ongelma, että jos kukaan ei nosta esiin ongelmia, niin kaikki häviävät.

    Voittaminen aiheuttaa aina mielipahaa voitetulle. Kilpailusta luopunut ihminen, joka elää rauhassa sivussa, ei aiheuta mielipahaa kenellekään. Yhteiskunta sensijaan kokee tästä kärsimystä. Se ei vastavirtalaista saanutkaan poltettua loppuun rattaissaan. Näin rauhallisen sivullisen mielipiteet sivuutetaan hyödyttöminä.


Tulevaisuudessa kohtaamme valtavat ongelmat kansainvaellusten seurauksena. Maapallon elinolosuhteiden jatkuvan muuttumisen myötä ihmiset lähtevät etsimään parempia paikkoja löytää elämälleen merkityksiä. Kykymme rakentaa yhteiskunnat uudella tavalla joutuu todelliseen koetukseen.

    Tällä hetkellä Suomessa ovat vallalla aita- ja muuriasenteet. Koska emme kykene yhdessä ratkaisemaan maan sisäistä hyvinvointia, emme myöskään kykene siihen uusien tulijoiden kanssa. On vaikea nähdä, mitä hyvää uudet tulijat tuovat mukanaan. Koemme, että he tulevat valmiiseen, katettuun pöytään.

    Ja niin he tulevatkin, emmekä loppujen lopuksi voi asialle mitään.

    Maailmassa on tiettyjä uskontoja, joiden harjoittajat kokevat jatkuvaa uhkaa muilta. Tämän uhan vuoksi he katsovat olevansa oikeutettuja tekemään anarkistisia tekoja muita vallitsevia yhteiskuntajärjestyksiä vastaan. Uhat ovat keinotekoisesti luotuja illuusioita.

    Maailmanhistoriassa suuret mullistukset ovat useimmiten liittyneet olosuhteiden muutokseen. Kun kaikilla on ollut vaikeaa, on jokin yksittäinen ryhmä ihmisiä päättänyt hyötyä tilaisuudesta. Seurauksena kaivamme esiin muinaisia hautoja, joista löytyvät vainajat on haudattu kasvot alaspäin, ammottava reikä kallossaan.

    Mitään muuta ratkaisua ei ole, kuin oppia välittämään. Ensin itsestä ja sitten muista.


 


MUUTTUMATON

Sammuvat auringot, syttyvät uudet.

Vierivät miljoonat ikuisuudet.

Hiljaa, hiljaa näyttämöt vaihtuu,

näkyvät syttyy ja näkyvät haihtuu.

Ainoa haihdu ei avaruus,

iäti katsova Hiljaisuus.


Tauno Jatkola, Täällä ja tähtien alla, Kesuura 2015


    

- No mutta mitä sinulle sitten kuuluu?

- Ei sitten vaan nyt:

Väsyttää, niinkuin aina kaamoksen jälkeen. Aurinkoa sanan varsinaisessa merkityksessä en ole vielä nähnyt. Mutta en murehdi, sinne se oikeaan yläkulmaan ilmestyy, säteiden kanssa.

    Lisäksi väsyttää vasemman jalan kipuilu. Älkää antako minulle ohjeita. 32 juoksuvuoden ja yli 90.000 kilometrin jälkeen olen suvereenisti oman juoksuni paras asiantuntija, joskus myös aasintuntija.

    En kuulu niihin aaseihin, jotka juoksevat rytmihäiriöistä, kainalosauvoista ja murentavasta kivusta huolimatta väkisin, kunnes eivät enää pysty liikkumaan. Minä olen selvinnyt omasta ultrajuoksustani voittajana jo kauan sitten.

    Voittajat ovat yksinäisiä. Ennen yksinjäämistä, kuolemista ja hajoamista olisi rinnalle syytä löytää parempia ajatuksia ja kulkijoita. Minä olen tässä onnistunut - rinnallani kulkee Kirsi. Ajatuksiani löydätte tästä blogista ja kirjoistani. Ajatusteni arvioinnin jätän teille.


 

VIIKKO 3.

Ma-Ti- Lepo

Ke- Siikajärventie 10.01 km - 1.09.

To- Lumikengillä Kirsin kanssa 7,50 km - 3.33. Sisältää kahvitauon ja osittain vetistä Inarijärven jäätä. Vesi on jään päällä olevan lumen alla aivan lumen pinnassa. Pakkasta retkellä oli - 22 astetta.

Pe- 5,05 km - 36 min. Juoksumatolla.

La- 6,05 km - 44 min. Tiellä, pakkasta -22 astetta.

Su- Lepo

Yhteensä juoksua 21,1 km - 2:29


 



maanantai 15. tammikuuta 2024

ETEENPÄIN, MUREHTIMATTA

 


Vuosi 2023 on ohi, taakseni jäi 2088 km juoksua.

Kilometrini 1992 - 2023 yhteensä 92 402 km , keskiarvo 2887 km vuosi.

Vuonna 1993 syöpätaudin takia vain 402 km. Paras vuosi 2014, jolloin 5103 km.

 

Vaihdetaisiinko aihetta? Pyydän.

Kiitos.

 

Aiemmin kuudenkymmenen vuoden ikää on pidetty vanhuusiän alkamisena. 6.1.2024 päivätyssä jutussaan (linkki tekstin lopussa) vasemmistolainen Yle väittää, että 60 on uusi 40. Tarvitaan kuulemma uusi määritelmä ikävaiheelle, jonka aiemmin on kuvattu aloittavan monia menetyksiä sisältävän elämänvaiheen.

    Miten niin vasemmistolainen? Pitäisikö Ylen vasemmistolaisuus jotenkin todistaa? Ne, jotka kokevat asian kiusalliseksi, saavat aiheesta väitellä. Minusta Yle edustaa arvomaailmaltaan monia sellaisia asioita, joita löytyy sekä oikeiston, että vasemmiston moraalikäsityksistä. 

    Yle on reliikki, muinaisjäännös. Se yrittää olla objektiivinen ja tasa-arvoinen erilaisten mielipiteiden esiintuoja. Minusta se nimenomaan jättää tuomatta esiin valtavirrasta poikkeavat mielipiteet. Yle pyrkii epätoivoisesti määrittelemään valtavirtamme ja epäonnistuu siinä surkeasti. On täysin toisarvoista onko Yle vasen vai oikea, vihreä tai punainen.

    Keskusteluissa suurten ikäluokkien edustajien kanssa tulee esiin "maailman muuttuminen". Kuulee sanottavan, että maailma muuttui äkkiä. Tämä osoittaa, että suuret ikäluokat eivät välttämättä ole ymmärtäneet, että maailma on muuttunut jo kauan. Maailma on ollut muutoksessa joka päivä vuosimiljardien ajan. 

    Suurille ikäluokille on uskoteltu, että mikään ei muutu. Presidentti on Kekkonen ja ryssä ei hyökkää. Välillä ei ollut ryssiä, mutta nyt on taas. Välillä oli muitakin presidenttejä, mutta nyt täytyy äänestää, ettei Haavistosta tule Suomen presidenttiä. Koivistoa saa jo arvostella, ja kohta myös Halosta. Sauliakin sitten joskus.

    Teoriani mukaan ihminen, joka asuu pienessä mökissä Erämeren (Inarijärvi) rannalla, käy kaupassa Ivalossa kerran viikossa eikä lue lööppejä marketin kassalla, ei katso televisiota, ei kuuntele radiouutisia, vaan kuuntelee ACDC:tä, voi sanoa, että maailmassa kaikki on kuten ennenkin. Ennenkin tässä tarkoittaa kahdeksaa viime vuotta. Voiko näin elää, kysytte. Mainiosti, suosittelen kokeilemaan. Itse en ole ihan prikulleen kokeillut, mutta melkein.

    Paimentolaiskertomusten mukaan reilu parituhatta vuotta sitten syntyi mies, joka halusi rakkautta ja rauhaa maan päälle. Hän itkisi tänään sitä, kuinka kauas hänen ajattelustaan hänen seuraajansa ovat harhautuneet. Murheen todellisuutta korostaa, että hän oli mies, ei miesoletettu. Syntyi neitseestä. Toinen isänsä hengaili mukana pyyteettömästi. Ei kuitenkaan se toinen Isä. Miehen seuraajille on luvattu ikuinen elämä. Joskus mietin, että jos Hän olisi elänyt ajassamme, montako someseuraajaa Hänellä olisi ollut.

    Yle ja muut määrittelijät kasvavassa epätoivossaan yrittävät syöttää meille illuusiota, että 60 on uusi 40. Ikänumerot välillä 60 - 80 eivät oikein hyvin kuvaa toimintakykyä. Väitetään, että voimme paremmin nykyään. Väitetään, että jaksamme pidempään. Tästä todisteena on Amerikan nykyinen presidentti, joka eksyi Valkoisen talon puutarhassa. Bide-Joe on vasta 82- vuotias.

    Minusta on aivan sama minkä ikäinen on. Suurin itseä rajoittava tekijä on ulkopuolelta tuleva määrittely. Tämän määrittelyn seurauksena yksilön oma mieli alkaa luomaan harhakuvitelmia, ja lopulta itse alkaa uskomaan niihin. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Ei enää pitäisi, kun on niin ja niin vanha, tai nuori. Ei pidä mitään, jos siltä ei tunnu - sitä ei omaksi koe.

    Ihmisen tulee itse löytää merkitys elämälleen. Tulee itse suunnistaa. Jos eksyy omassa puutarhassaan, ei pidä mennä kauemmas - mutta ei ainakaan pidä johtaa maata, tai mitään muutakaan. Alussa viittaamaani juttu sisältää paradoksin: "itsetunto on huipussaan 60-vuotiaana". Älkää nyt! Itsetunto muodostuu tekojen kautta. Itsetunto pysyy korkealla, kun oivaltaa, että ei tarvitse tekoja eikä määrittelyä. 

    Parasta mennä vain eteenpäin, turhia murehtimatta.


Linkki mainittuun Ylen juttuun.


 

Viikko 52.

Ma- Metsäsuksilla Kirsin kanssa  pääosin umpihankea 4,02 km - 1.07. 

        Illalla juoksua auraamattomilla urilla  8,07 km - 1.02.

Ti- Lepo

Ke- Matolla 10,01 km - 1.02. Parhaimmillaan 12 km/h

To- Matolla 3,01 km - 23 min. Kävelyä Kirsin kanssa 3,31 km - 44 min. - 25 astetta pakkasta.

Pe- Perinteistä latuhiihtoa 15,76 - 1.49.

La- Rautaportti Nellimjärven kautta jäällä 10,89 km - 1.16.

Su- 14,04 km - 1.35 Nellimin tiellä.

Yhteensä 46 km - 5:19.

Koko vuosi 2023 - 2088 km juoksua.

Kilometrit 1992 - 2023 yhteensä 92 402 km , keskiarvo 2887 km vuosi.

Vuonna 1993 syöpätaudin takia vain 402 km. Paras vuosi 2014 jolloin 5103 km.

Viikko 1.

Ma- 10,56 km - 1.17. 

Ti - Nuhaa, ei harjoitusta. Ke- Lepo

To- Juoksumatolla 22,01 km - 2.33.

Pe- Lepo, kävelyä Kirsin kanssa 3,23 km - 44 min.

La- Matolla 20, 4 km - 2.17.

Su- Lepo

Yhteensä 52,9 km - 6:09.

Viikko 2.

Ma- Metsäsuksilla 8,74 km - 1.35

Ti- 20,13 km Nellimin tiellä - 2.33.

Ke-To- Lepo

Pe- Kävelyä Kirsin kanssa 3 km - 31 min. Pakkasta - 34 astetta.

       Matolla 16,06 - 1.43.

La- Tietä ja lumipolkua 10,27 km - 1.19.

Su- 13,22 km - 1.31. Nellimin tie - 28 astetta. Päälle matolla 10,04 km - 1.02.

Yhteensä 69,7 km - 7:59. 


David Goggins on sanonut, että tekemällä joka päivä sitä mitä vihaa, tulee paremmaksi ihmiseksi.

Rauli Somerjoki on laulanut, että joskus tekis, toisinaan sitten taas ei.

Minä sanon, että perusmerkitykseltään puhdas harjoitus syventää olemassolon kokemusta mutta siihen ei saa suhtautua liian vakavasti.

 

YLEINEN TIE PÄÄTTYY

Novellikokoelmani Yleinen tie päättyy on maailmalla. Kirja on omistettu ystävälleni ja tärkeimmälle ihmiselle kirjoittamiseni taustalla, Seppo Saraspäälle. Alla kaksi kuvaa erämaasta jäljenajoreissulta. Siellä missä yleinen tie on päättynyt ajat sitten. Ensimmäisessä kuvassa allekirjoittanut vasemmalla ja Seppo Saraspää oikealla.


- 34 astetta, laitettiin Kirsin kanssa kynttilä palamaan, että linnut saavat lämmitellä.


Kuva talviverkkoreissulta 15.1.2024. Koillisesta valuu kosteutta. Pakkasta kuvassa - 25 astetta. Kalaakin tuli.

 


Linnkejä kirjaan Yleinen tie päättyy:

 Suomalainen kirjakauppa 

 Adlibris 

Inarilainen paikallislehti