torstai 28. helmikuuta 2019

15/30

Päiväkirjablogin puolimatka, vaihteluksi välillä näinkin.

Helmikuu loppu. Yöllä pakkasta -22 celsiusta ja päivällä -8 celsiusta, kevät? Jee. Valoa 7.40 -17.00.
   Tänään 8 km - 56 minuuttia, väsynyttä palauttavaa juoksua.

   Helmikuun liikunnat:

   -Juoksu 123,7 km - 14:29.
   -Kävely 9,7 km - 2:15, tätä on todellisuudessa enemmän.
   -Lumikengillä 12,9 km - 3:20.
   -Umpihankihiihto 2,5 metrisillä suksilla 9,6 km - 2:01.
   -Ns. latuhiihto kevyillä pitopohjasuksilla  15,2 km - 2:01.
   -Yhteensä 171,3 km - Vertikaalinen nousu 2053m - 24:08
   -7 sairaspäivää ja 3 lepopäivää.

   Lopputulema enemmän ja vähemmän perseestä koko kuukausi sairastelujen vuoksi kuten koko vuodenkin säälittävät 300 juoksukilometriä.

   On ollut raskas talvi ja on vieläkin. Omakohtaisen kirjan (romaani) kirjoittaminen ja neljästi sairaana vailla tulevaa kevään Unkarin ulkomaanreissua varhaiseen kesään rassaa ja väsyttää. Ne ihmiset, jotka eivät ymmärrä kirjoittamisesta (kirjan kirjoittamisesta) mitään, eivät ymmärrä myöskään kuinka raskasta se on. Varsinkin kun on joutunut eli saanut eli pystynyt käymään sielunsa mustimmissa nurkissa.
   Mutta päivääkään en antaisi pois.
   Ja onneksi on Kirsi.
   Ja joskus erinomaista viskiä ja konjakkia.
   Ja etenkin ystäviä jotka edes joskus soittavat ja kysyvät että kuis kulkee?
   Taustalla soi Kahden venheessä, Georg Malmsten, jenkka.
   Huomiseen.

---

"Sen kuulee joskus öisin
 valveilla ollen
 hämärän levittäytyessä yli tummenevan maan,
 viimeistä viipyvää valon häivähdystä kantavien pilvien
              purjehtiessa yli taivaan,
 ja kuvastuessa yötuulen liikuttamiin vesiin
 tai tyvenen liikkumatta uinuessa meren päällä
 ja huokumatta,
 hengähtämättä täyttäessä sankan, levollisena nukkuvan
              havumetsän.
 Yölintu laulaa
 kirkkaasti soiden,
 helisten yli tummien puiden latvojen korkeuksiin
 himmeää taivaankantta kohti
 ja pimenevän metsän sisälle
 sydämeeni."

Ensimmäinen säe runosta Yölintu, Anssi Simojoki, 1988 kirjasta Yölintu.

---

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

14/30






Päivän liikunnat:

Aamupäivällä hiihtoa metsäsuksilla Kirsin kanssa 4,5 km - 1:14.
Iltapäivällä juosten Virtaniemen lenkki 17 km - 1:55.

Pyrypäivä ja pikkupakkasta, aamulla melkein lämpöasteita.
   "Elämä on ihmisen parasta aikaa."
   Tällaisista päivistä ei paljon juttua irtoa. Oikeastaan päivä meni liikuntaan ja senjälkeen tortillojen syömiseen hiihdon MM-kisoja katsellen.
   Oma hiihto oli mukavaa yhdessäoloa Kirsin kanssa ja juoksulenkki oli niitä kuuluisia peruslenkkejä, jotka eivät näytä miltään mutta niiden taakse kätkeytyy kaikki juoksemisen salaisuudet: kuuliaisuus jatkuvaan harjoitteluun - myös huonoissa keleissä ja valmiiksi hieman väsyneenä.




   Taustalla ei soi mitään.
   Huomiseen.

Lenkkikaveri : lumiaura!





tiistai 26. helmikuuta 2019

13/30

Menossa 30 peräkkäisen päivän päiväkirjablogi, vaihteluksi teille, hyvät lukijat.

Tämä päivitys venyi myöhäiseen iltaan. Palasin juuri Ivalon kirjastolta keskustelevan kirjallisuuspiiri Sanaseppojen erikoisillasta. 
   Järjestimme yleisötilaisuuden esitelläksemme toimintaamme. Ohjelma sisälsi kuvataidetta, runoja, proosaa, musiikkiesityksen sekä videoteoksen. Niin ja tietenkin lopulta kahvit.
   Maksuttomassa kaikille avoimessa tilaisuudessa esitin yleisölle kokoamani kirjaston sääntöjä vuosien takaa.



KIRJASTON OHJEET - LAINAUSOHJEET

Aluksi:

Etevien ja jalojen ihmisten parhaat ajatukset, parhaat sanat ja säkeet sisältyvät hyviin kirjoihin. Opi niitä lukemaan, rakastamaan, pitämään parhaina ystävinäsi.

Lainaajia pyydetään kaikkien kirjaston käyttäjien edun nimessä noudattamaan seuraavia ohjeita:

-Samalle lainaajalle annetaan korkeintaan kaksi nidosta kerrallaan.
-Pidelkää kirjoja hyvin! Älkää siis koskaan kirjoitelko tai piirustelko niihin, älkää taittako niiden lehtiä merkiksi, tai käännelkö niitä kostetuin sormin. Älkää viekö niitä kääreettä ulos. Älkää myöskään antako niitä lasten käsiin.

-Joka pitää kirjaa yli määräajan, suorittakoon sakkoa 5 penniä viikossa.
-Joka kadottaa, turmelee tahi pahoin pitää kirjaston kirjaa, maksakoon siitä kirjaston johtokunnan arvion mukaan korvauksen täyteen ostoarvoon saakka. Lainaaja olkoon kuitenkin oikeutettu korvaukseksi antamaan toisen puhtaan kappaleen samaa kirjaa kadonneen sijaan.

-Lainanottaja, joka on tehnyt itsensä syypääksi sellaiseen huolimattomuuteen kuin edellisissä kohdissa on lueteltu, kadottaa lainausoikeutensa jos kirjastonhoitaja sen hyväksi näkee.

Lopuksi:

Jos kodissanne on puhjennut tarttuva tauti, ilmoittakaa siitä kirjastonhoitajalle ennen kirjojen palauttamista!


JOS JOKU YLEISÖSTÄ ASETTUU POIKKITELOIN EDELLÄLUETTUJA OHJEITA VASTAAN, NIIN ESITÄN SEURAAVAT KOPIOT PAINETUISTA VIRALLISISTA DOKUMENTEISTÄ:

-Sevettijärven kansakoulun oppilaskirjaston numero 52:n lainausohjeet.
-1951 painetun Rovaniemen Kauppalankirjaston kirjan numero 7286 kansilehdelle kiinnitetty lainausohje.
-Sotakirjaston lainausohje.

Alla olevassa kuvassa alkuperäiset, kirjan kansiin tai muualle näkyville laitetut ohjeet.



---

   Kirjoitan kirjoittajapiirin kotitehtäviä annetuista aiheista viikottain. Ohessa yksi kirjoittamani runo. Se on julkaistu Inarilaisessa aiemmin ja lausuin sen kansalaisopiston niinsanotussa joulumatineassa 2018.
   Yleensä kirjoitan novelleja tai proosaa mieluummin mutta vaadittaessa voin runoakin yrittää. Monipuolisuus kehittää.

KÄTKÖ


Mieleni varjojen mökkiin,

kaivoin perustan vihaan.

Nostin tasakertaan typeryyksistä,

katoin katkeruudella.

Jätin ovetta, ikkunatta.

Maalasin mustaksi murheella.



Istuin alas ihastelemaan,

kauan katselin kopeana.

Yhtäkkiä havahduin,

laskin hirsivarvit,

yhtä monta kuin vuosia elämäni.



Pakenin,

taakseni jätin mustan mökin.

Kului vuosia,

vaihtui aikoja.

Kuljin kevyesti,

kevyenä,

kaiken unohtaneena.



Vahingossa eksyin varjojen maille,

noille surkeille seuduille samosin.

Mielijohteesta mökille poikkesin,

tuleen tuikkasin tarpeettoman,

vanhojen murheiden kätkön.

---

    Juoksin tänään 10 km - 1.07. Hiljaa peruskuntoa. Kun on ollut 4 kertaa kipeä viimeisen neljän kuukauden aikana on paljon tehtävää fysiikalle, jopa sille kuuluisalle pohjakunnolleni.
   Tähän aikaan ei soi mikään paitsi korvat.
   Menen iltateelle.
   Huomiseen.

P.S. Sain muiden kanssa kukan! Hieno huomionosoitus kirjastolta ja kulttuuritoimelta.