HIDAS AIKA

VIIKKO 30.

Ma-Lepo
Ti- 10 km - 1.02, poluilla, aivan liian lujaa !
Ke-8 km - 1.01, poluilla, poikki, periksiantamattomuus
To-Lepo
Pe- 10 km - 1.05, tiellä helpolla reitillä
La- 15 km - 1.52, tekninen ja raskas polkureitti
Su- 8 km - 1.01, 2km umpimetsää, kostean kuuma keli (kosteusprosentti 72), periksiantamattomuus
yht. 51 km - 6 tuntia ja 1 minuutti


Kirsi sanoi, että minulla on krapula. Kirsi on mahdottoman viisas ihminen. Krapula on muttei se tavanomainen vaan juoksukrapula.
Hyvin menneen kisan jälkeen palautusjakson lopussa keho ja mieli kaipaavat juoksua. Myönnän siis olevani riippuvainen juoksusta. Nyt ei kuitenkaan kulje. Väsyttää ja hermoja kiristää. On malttamaton paskahousumeininki. Pitäisi aina vaan olla helppoa ?
Lomakauden riemuksi olen myös joutunut töihinkin. Henkilökunta lomailee ansaitusti. Yrityksen tuotot vaan ovat 20 prosenttia normaalia pienemmät johtuen loma-ajasta. Kulut toki normaalit. Suomalainen taksi maksaa neljä kertaa kalliimpaa vakuutusmaksua liikennevakuutuksestaan kuin vastaava yksityisautoilija. Myös ammattikasko on huikean hintainen. Olen investoinut viimeisen kymmenen vuoden aikana miltei 20000 euroa tilausvälitysjärjestelmiin. Auto katsastetaan joka vuosi riippumatta sen iästä. Alkolukko kalibroidaan joka vuosi. Tässä muutamia esimerkkejä kuluista. Pienistä puroista syntyy iso virta poispäin.
Eniten kuitenkin olen huolissani työntekijäni palkkaverotuksen kehityksestä. Tuntuu että palkkatyön verotus ei kevene. Sensijaan suuryritykset hoitavat verosuunnittelunsa veroparatiiseissa. Perheen ja itsensä elättäminen tulisi tehdä kannattavammaksi, jopa rehellistä työtä tehden.
Yhteinen ja henkilökohtainen hyvä maassa siis jaetaan muille. Ulkomaille? Siis konkurssikypsään eu-fiaskoon. Eikö vapaata liikkumista olisi voinut hoitaa yhteisillä sopimuksilla kankean byrokraattisen liittovaltioon taipuvan hirviön sijaan ? Paskahousumeiningistä kotimaassa vastaavat melko ohuella koulutuksella sekä valtionvarainministeri että pääministeri. Tehtyjen päätöksien seurauksena esimerkiksi Lemminkäinen tekee Norjassa asvalttiteitä kun kotimaassa ei ole urakkaa - ja tietenkin pääosin Norjalaisella työvoimalla. 
Paskahousumeiningillä tarkoitan hitaan ajan puutetta päätöksenteossakin. On kiire tässä ja nyt. Tuloksia tarvitaan pörsseille nopeasti. Pitkälle tulevaisuuteen ulottuvaa pohdiskelua ei arvosteta. Ei ole visiota tulevasta. Eikä konkreetista oikeasta elämästä. Prioriteeteista.  Kaksi yöhoitajaa ja kaksikymmentä potilasta.  Kuinka kauan Sinä odottaisit housut märkänä ?
Hitaan ajan puute vaivaa myös yleisesti. Aina ollaan puhelimen ja sähköpostin ulottuvilla. Tullaan sairaaksi ilman internettiä. Ei pystytä enää lukemaan kirjoja eli ei pystytä keskittymään pitempään. Kaikki on hektistä sirpaleidetiedon tulvaa. Ei pystytä rauhoittumaan ja pohtimaan rauhassa. Ei osata pysähtyä. Ja mikä kaikki surkeinta - ei osata seurustella ihmisten kanssa aidosti, livenä. 
Onpa surkeaa jos 80-vuotiaana katsoo taaksepäin ja muistoina on vain pätkiä. Ei mitään pitkäjänteistä, kestävää. Eikä varsinkaan tuleville sukupolville mahdollisuuksia antavaa.
Itse olen tätä pyrkinyt välttämään ja menneellä viikolla siinä onnistunutkin lukuunottamatta juoksua. Ultrajuoksun ainakin toistaiseksi lopettaneen ystäväni Raine Koivumäen ohje on taas päässyt unohtumaan. "Lenkille mennään kuluttamaan aikaa, oleellista ei ole kilometrit vaan siellä vietetty aika." Siis hidas aika juoksussakin palauttaa. Kirkastaa ajatukset kohti tulevaa. Voimaannuttaa.
Viikkoni on siis juoksun osalta sujunut krapulaisella paskahousumeiningillä. On syytä siis lopettaa heti alkuunsa ja ottaa hidas aika käyttöön harjoittelun aluksi. Harjoitteluni kohti Kolin Vaarojen Ultraa käynnistyy maastojuoksupainotteisesti. Samalla hankin voimaa maastosta ja metsästä - myös henkistä. Koli on pelkkä tapahtuma ilman kilpailullisia tavoitteita. Tavoitteet ovat kaukana ensivuodessa ja kuuden päivän yhtämittaisessa juoksussa. Hitaalle ajalle ja kestävyydelle on siis todella käyttöä tulevaisuudessa !

Kausi on alkanut !

 
After 24-hour run and pb.on it I am a little bit short-tempered. It should be easy all the time ! We should go out and do some outing with slowly time. No rush. Be patient.
With e-mail and mobile-phones we are on all the time. Without internet some of us get sick. Maybe we should calm down and take some time. Time for the future. Time for slowly thinking and especially with friends.
Above in finnish text there is some critisism for eu. I am not really interested in politics but I am interested very much how people live their one-time life with taking care nearest people. Working for rise stock markets and their numbers is not primary issue to understand one´s one-time life´s value.
The value is go out and feel the moment when nature talks. More you value it - more it talks.

PALAUTTAVAA LOMAILUA

"Onnittelut hienosta suorituksesta kovissa olosuhteissa. Melkoisen taistelun takana on tulokset tässä lajissa, mutta sitä makeammalta se maistuu jälkikäteen." - Jari Tompon kommentti edelliseen postaukseen.

Onnin kierroksen jälkeen illalla Kalajoen rannassa tunteet velloivat - olin onnistunut ! Pitkän taistelun jälkeen olin saavuttanut kohtuullisen tuloksen 24-tunnin juoksussa. Juossut siis neljä maratonia peräkkäin ja vähän päälle. Yövyimme kisapaikalla ja matkailuautoon nukahti väsynyt mutta suhteellisen hyväkuntoinen onnellinen mies.

Seuraavana aamuna Kirsi käänsi McLouisin nokan kohti Oulua, jossa vietimme yhden yön Leenan ja Veijon mainiossa seurassa. Omakotitalon piha tarjosi allekirjoittaneelle mahdollisuuden maata varjossa lepolassella turvonnein nilkoin. Myöskin talon maanmainio kertalämmitteinen sauna teki hyvää lihaksille.

Seuraava etappi oli Taivalkosken Kylmäluoma missä on paitsi loistava leirintäalue myös joustavat polut kevyeen retkeilyyn. Jälleen kerran silmät kostuivat Vanielinlammin laavulla hiljaiseen rauhaan taistelun tauottua. Kunpa voisin jotenkin selittää ihmisille mitä he menettävät kun eivät koskaan pysähdy.

Kylmäluoman rauhoittavaa maisemaa.

72 tuntia maaliintulon jälkeen, viisi kilometriä kävelyä ja makkaraa, lisää makkaraa...

Joutsen poikasineen.

Kylmäluomassa parin päivän oleilun jälkeen ajoimme Saariselän kautta Ivalon Nellimiin tervehtimään isäpappaani. Tässä vaiheessa matkalla päivitin blogini Kuusamossa Kirsin käydessä kaupassa. Kokemus on tehty jaettavaksi ja aika ei tässä suhteessa odota.

Matkamme jatkui poroja kahtapuolta kierrellen Inarin ja Karigasniemen kautta Norjaan. Autonrattiin kipusin jo maanantaina mutta ammattiautoilijana en juurikaan suostu ajamaan heti ultrakisan jälkeen. Enkä suosittele sitä muillekaan, edes superihmisille, joita kisoissa aina tässä asiassa tapaa... Nämä kun luulevat, että 24-tunnin tallustelun jälkeen reaktiot toimivat kuten aina. 

Kirsi sai ajella ja minä tyydyin pelkäämään Norjan kapeilla teillä matkalla kohti Hammerfestia. Sunnuntaina viikko kisan jälkeen en sitten enään malttanut vaan juoksin Hammerfestin Storvannet Campingin takaa kirjaimellisesti pystysuoraan taivaaseen. Aivan upean kaupungin aivan upea tunturiylänkö. Palautumattomana katkesin tietenkin täysin mutta tunturin pehmeys hiveli rasittuneita jalkoja ja hiljaisuus imaisi sisäänsä.

Storvannet on makeaa vettä ja leirialue on valkoisen talon alapuolella rannassa. Kun katsotte tuntureihin ymmärrätte sanan sky-running meidän pohjoismaisessa mittakaavassamme.

Maisemista ei ystävällisessä Norjassa ole puutetta.

 Hammerfestissa olimme pari päivää ja sitten ajoimme Altan ja Kautokeinon kautta Suomeen. Pyörähdimme vielä yöksi Ranualle ja vierailimme mainiossa Ranua-Zoo eläinpuistossa jossa on katsottavaa aikuisillekin ja enemmänkin luonnossa liikkuneille.

Kuuma ?

Kilpailun jälkeen kului siis kymmenen päivää ennenkuin olin kotona. Tällainen kevyt lomailu ultrakilpailun jälkeen piristää mieltä eikä normaali tyhjyyden tunne pääse pintaan heti kisan jälkeen.
Näissä tapahtumissa koetaan syviä tunnetiloja ja mielestäni tekee hyvää hieman miettiä etukäteen mitä tekee kilpailun jälkeen - tietenkin voimien mukaan.

Tässä on osa juoksemisen salaisuutta. Edellisenä iltana ennen starttia kisapaikalla kahvihetki vailla kiirettä. Oikealta Petteri, minä, Onni ja Janne.

Merituuli, Minä ja Kirsi.

Taistelu on siis takana ja olen täysin samaa mieltä Jari Tompon kanssa. Mitä kovempi taistelu sitä makeammalta se maistuu jälkeenpäin.
Eteenpäin kuitenkin tekee mieli ja pikkuhiljaa pääsen liikkeellekin. Harjoitteluksi käpyjenpotkintaa ja polun varrelle syljeskelyä ei voi kutsua mutta kyllä se siitä. Tänä vuonna on ohjelmassa vielä Vaarojen Ultra syksyisessä Kolin maisemassa. Tuohon kilpailuun lähden retkeilymentaliteetilla rypemään pari kierrosta kun enempää ei ole tarjolla.

Tänään lenkillä olo oli merkillisen kevyt ja mieli seesteinen. Sain nimittäin odottamani sähköpostin. Näkyy olevan tarvetta ulkoiluun,  myös seuraavaa vuotta ajatellen...


VIIKOT 28. JA 29.

Ma-Lepo
Ti-Lepo
Ke- 10 km vaellusta Kylmäluomassa
To- 2 km kävelyä tunturissa
Pe- 10 km pyöräily Tenojoen varrella Karigasniemi - Angeli hiekkatiellä
La- Lepo
Su- 8,5 km Sky-juoksua Hammerfestia ympäröivällä tunturialueella - 1 tunti 20 min, nousua 1,5 km
yhteensä juoksua 8,5 km - 1 tunti 20 minuuttia,  muuta ei lasketa...

Ma-Lepo
Ti- 7 km asvalttia Ranualla - 47 min. aivan poikki ja elastisuudet ties missä Karvoskylän tienpientareilla
Ke- Lepo
To- 8 km - 49 min. kotona kulkee,  kulkuri väsynyt
Pe- 10 km vaiteliaat polut - 1.06, vielä ei ole aika...
La- Lepo (vaikeaa levätä)
Su- 10 km vaiteliaat polut nurinpäin mutta ei takaperin. - 1.07. Wau mikä fiilis !
yhteensä juoksua 35 km - 3 tuntia 49 minuuttia

Huijausta ! Se menee neljällä jalalla.

SADONKORJUUN AIKA

Ajellessamme Kirsin kanssa matkailuautollamme kohti Nivalan Karvoskylää ja Onnin Kierrosta tuli mieleen, että nyt olisi sadonkorjuun aika. Pelloilla heinä oli paalattu tai makasi kaadettuna odottamassa korjuuta. Myös minulla olisi sadonkorjuun aika tai ainakin siihen mahdollisuus. Olin huikeassa kunnossa ja mieli levollinen, odottavainen. Olin juossut jo monta 24-tunnin kisaa niissä kuitenkaan onnistumatta, joten ehkäpä nyt - kuka tietäisi.
Lakeuden Kipinä ja Onni Vähäaho olivat luoneet Kalajoen rantaan Karvoskylän kylätalolle hienon tapahtuman. Maraton ja puoli. Kuntokymppi ja ultrat 6 ja 24 tuntia. Valinnanvaraa ja liikunnan riemua siis riitti. Tapahtumassa on myös paisutusvaraa tulevaisuudessa jopa 48 tunnin juoksun sisältävään ultraviikonloppuun. Tietenkin palveluita vielä hieman kehittäen. Tämän Tapio Paavola, Kipinän puheenjohtaja, tietää ja tuntuu myös olevan kiinnostunut asiaa kehittämään. Ultraurheilu kaipaakin juuri tällaisia Onnin ja Tapion kaltaisia suuria persoonia taustalleen luomaan olosuhteet. Nivalan Karvoskylällä potentiaalia on, myös ulkomaisten osanottajien tarpeisiin. Kaunis reitti ja sopivasti suomalaista traditiota.

Juoksu käynnistyi lauantaina kello 12.00 helteeseen, joka grillasi parhaimmillaan 28 asteen lämmöllä petollisesti pilvien läpi. Oma huoltoni toimi asuntoautostamme käsin Kirsin armottoman tarkan listan mukaan. Tuota listaa en kuitenkaan aivan kirjaimellisesti noudattanut alussa, mikä osottautui virheeksi. Kirsi ottaneekin kovemmat keinot käyttöön seuraavassa kilpailussa - kaulin ? Lämmössä ei energiaa tahtonut geelin muodossa saada alas riittävästi ja vaikka tukena oli proteiini- ja palautusjuomaa, kahvia ja voileipiä, hunajaa, jugurttia myslillä, marjakeittoa, hedelmäsalaattia ja tietenkin vettä suolalla terästettynä jäi energian saanti ensimmäisen kuuden tunnin aikana hieman vajaaksi juoksijan ruokahaluttomuuden seurauksena.
Sata kilometriä täyttyi pyöreästi 11.20 omasta kellosta katsottuna ja jo 120 km kohdalla jouduin ultrassa niin tuttuun vuoristorataan. Samanaikaisesti kun alkoi satamaan ja vielä oikea takareiteni kiristyi kipuilevaksi oli siirryttävä kävelemään. Alkoi olla yön synkkä sydän ja väsymys valtasi mielen. Tässä vaiheessa harkitsin keskeyttämistä.
Minä en kuitenkaan luovuta koskaan, periksi voin vähän antaa. Kilpakumppanien kanssa käytyjen keskustelun myötä aloin jälleen saada itseluottamustani takaisin. Onni, Pekka, Jukka, Petteri  ja Samuli ja monet muut - olen teille ikuisesti kiitollinen sanoistanne. Reiden kipu suli pois ja juoksu alkoi sujumaan. Hurjasta tankkauksesta seurasi kuitenkin mahan ympärimeno mutta aina vain paraneva vauhti motivoi avaamaan itsestään viimeisiä ovia.
Loppu sujui mallikkaasti ja juoksin energiavarastoni täysin tyhjäksi. Kun sunnuntaina kello kaksitoista Kipinän puheenjohtajan haulikko pamahti olin antanut aivan kaikkeni. Tankki oli tyhjä - takki sensijaan ei. Komea uusi ennätys 177 km ja risat oli saavutettu. Tulos riitti kolmanteen sijaan ja palkintopytyn lisäksi sain kaurahiutaleita ja kahvia paketin eli kerrankin juoksemalla sain ruokakaapinkin täytettä.
Tuo kaurahiutalepaketti lunasti Onnin puolelta lupauksen. Lupasin nimittäin syksyllä 2011 vieraillessani Onnilla Nivalassa pohjoisen harjoitusleirini yhteydessä, että jos palkintona on kaurahiutaleita niin tulen 2012 juoksemaan ja annan kisassa kaikkeni ja taistelen. Niin myös tein. Eli olimme sanojemme mittaisia.

Ultrakilpailu on kuin elämä pienoiskoossa. Välillä on huonoja hetkiä ja välillä hyviä. Yksi suunnaton ero kuitenkin löytyy. Ihmiset nimittäin. Ultrassa kilpailevat ja tukijoukoissa mukana olevat jotenkin valikoituvat. Syntyy positiivinen ihmisjoukko joka aikaansaa huikean määrän positiivista energiaa. Tuskien taival, utopistinen matka inhimillisyyden ja ihmisen normaalin sietokyvyn rajoilla muuttuu matkaksi syntyihin syviin. Tuloksena on kokemus, jota on mahdoton selittää. Kokemus, josta on mahdotonta toipua enää koskaan. Kokemus, joka jättää jäljen. Ja sellainenhan ihminen on, millaisen jäljen itsestään jättää. Nimenomaan muihin ihmisiin.

Sanattoman kiitollisena kaikille jotka uskoitte kanssani,  jossain Pohjoisessa 12.7. 2012, Pasi

KUVIA JUOKSUSTA BY KIRSI

TULOKSET

VIIKON 27. HARJOITTELU / KILPAILU

Ma-Lepo
Ti-8 km -49 min.
Ke-8km -47 min.
To-Lepo
Pe-4 km kilpailun reitillä, 30 min
La-Su- Kilpailu Onnin 2. Kierros 24 tuntia - 177,16 - sijoitus 3.
yhteensä 197 km - 26 tuntia ja 6 minuuttia

Viikko pelkkää vireen ylläpitoa, kunnossa olevaa konetta on turha kiusata - täytyy malttaa.

Matkalla syntyihin syviin.

Kolme väsynyttä miestä.

Taistelun jälkeen kylätalon rannassa yksin ajatusten kanssa. Makkaraa, lisää makkaraa...

He ain`t heavy - he is my brother. Onni, ideankin isä.

KILPAILUVIIKON MIETTEITÄ

Suomessa urheilu ja siinä menestyminen on vieläkin sydämen asia. Meillä kuitenkin markkinoidaan urheilua mielestäni omituisten tosiseikkojen valossa. Luodaan kuvaa, että urheilijan elämä on yhtä menestyksen juhlaa. Sankari viitta liehuen polarisoi kansallistuntoja ja tekee siinä sivussa kansainvälisiä tuloksia kietoen samalla median ja sponsorit pikkusormensa ympärille ?
Todellisuudessa urheilu on usein pitkä sarja epäonnistumisia ja niistä nousemisia. Itsetuntemuksen jatkuva yliopisto vailla loppututkintoa. Valitettavan usein myös erilaisiin fyysisiin ja jopa henkisiin vammoihin johtava kivinen tie, joka on kuljettava ja pääosin yksin.
Edelläkerrotun perusteella urheilua voi siis suositella kaikille sillä niin monia arkisessa elämässä tarvittavia taitoja se opettaa ja kehittää ?


Itse elän kilpailuviikon alun tunnelmissa. Edessä on siis 24-tuntia Nivalan Karvoskylää kesäyössä kevyesti keinuen. Vaikka valmistautuminen on sujunut hyvin ja fyysinen ja henkinen kunto tuntuisivat hyvältä ei takeita onnistumisesta ole. Ultrajuoksussa itsestäänselvyyksillä on taipumus tulla housuihin eli nöyrästi on mentävä.
Kilpailuun valmistautumisen takana on ollut vain yksi varjo. Tunnelma siitä, että olen kokenut tämän jo monta kertaa aikaisemminkin. Kyse ei ole kyllästymisestä eikä motivaation puutteesta itse juoksuun eikä etenkään harjoitteluun vaan lähinnä kilpailua edeltävien viikkojen sietämättömään keveyteen tai keventelyyn.
Aikanaan  ystäväni Rainen kanssa pohdittiin tätä probleemaa. Treenaaminen maistuu mutta korkeista harjoitusmääristä kun kevennetään  on seurauksena nihkeää oloa, jalkasärkyjä ja henkistäkin ummetusta siitä toisesta puhumattakaan. 
Itse ratkaisin tällä kertaa nämä ongelmat keventämällä riittävän ajoissa ja hakemalla tuntuman sitten uudelleen. Näin elimistön tila on lähellä normaalia vaikka rasitus onkin hetkellisesti hyvin alhaalla. Toisaalta kilpailussa rasitusta sitten tulee ihan riittävästi ja mielestäni valmius sen kestämiseen on tällä tavalla optimaalinen.
Itseluottamus rakentuu pala palalta. Tärkeänä osana siihen vaikuttavat läheisten kanssa käydyt keskustelut. Ultrajuoksussa jopa kilpakumppanien kanssa käydyt. Itse arvostan suunnattomasti myös mitä ystäväni Make minulle sanoo ennen kilpailua. Hänellä juoksun ulkopuolisena on erittäin tärkeä rooli, koska tunnemme toisemme vuosien takaa ja hän on läpikäynyt kanssani lukemattomia kisoja henkisen valmistautumiseni aikana jo harjoitusprosessissa. Make yleensä tietää miltä kuulostan ja etenkin onko tavoite siihen linjassa. Tällä kertaa kuulemma on, eli olen siis valmis. Jälleen kerran.


Vaikka en yleensä mieti tulevia kuin tapahtuma kerrallaan on selvää, että syksyllä Kolin Vaarojen Ultra on tämän vuoden kolmas ja viimeinen tapahtuma. Ensi vuonna olenkin jo etukäteen päättänyt osallistua vain yhteen kilpailuun ja yhteen omaan pitempään jalkareissuun. Niistä sitten joskus myöhemmin lisää.


Kaiken edellytyksenä on kuitenkin terveys ja sen myötä mahdollisuus ultraurheilla. Tämä varsin yksinkertainen asia tuntuu joskus nuoremmilta unohtuvan. Luullaan että ollaan loppumattomia ja rassataan oikein kunnolla muutamia vuosia. Saadaan ihmepalautujan leima ja aletaan uskoa siihen itsekin kunnes aurinko ei sitten enää nousekaan. Eikä mikään muukaan.
Monet sanovat arvostavansa terveyttä ja elämänlaatua. Onneksi harvat ovat joutuneet kokemaan samoja asioita kuin minä. Miltä tuntuu kun arvioidaan, että olet elossa 85% kymmenen vuoden päästä... Että on hyvät mahdollisuudet parantua... Nämä antavat hieman perspektiiviä siihen arvostukseen. Elämän ja terveyden arvostukseen.
Elämänlaatu onkin sitten omissa käsissä. Tai jaloissa. Minulle on varattu laatuaikaa Nivalassa viikonloppuna 24 tuntia. Aion ottaa siitä kaiken irti.

                                          How can we run from ourselves ?

VIIKON 26. HARJOITTELU

Ma- Lepo
Ti- Lepo
Ke- 8 km - 47 min.
To- 9 km - 1.02
Pe- Lepo
La- 13 km - 1.21
Su- 10 km - 1.00

Yhteensä 40 km - 4 tuntia ja 10 minuuttia, kaikki harjoitukset hiekka/asvalttitiellä.

KESÄKUUN HARJOITTELU

Juoksua yhteensä 357 km - 38 tuntia ja 7 minuuttia - 7 lepopäivää

Kevyentuntuinen kuukausi. Enemmänkin olisi tehnyt mieli mutta ...