Kosketus Liikkuu

Kosketus Liikkuu

tiistai 29. elokuuta 2017

HENKÄYKSIÄ




Lukitsen matkailuauton oven Norjan Heligskogenissa joen rannalla. Tänään menen muka kevyemmin tunturiin. Ylitän tien ja moottorikelkkareitti alkaa kääntyen heti vasempaan eli loppuu minun kohdallani samantien. Suoraan pöpelikköön ja nousu alkaa. 
Katson puurajan jälkeen ylös jyrkänteelle. Elämä tällä jyrkällä rinteellä on pelkkä henkäys. 2,8 kilometriin tulee vertikaalista nousua 681 metriä. Reilun tunnin kiipeily ja korkeusmittari näyttää 983 metriä. Nyt voisi vähän juostakin, pois maitohappoja ja muuta mukaan kertynyttä ahdistusta. 
Seikkailen ylängöllä aikani, osa on tuttua ja osa tulee tutuksi. Kuinka monta kertaa aikaisemmin olen tehnyt tämän saman ? Pakannut juoksureppuun urheiluteippiä, sidetaitoksia, eväät, kartan, kompassin, toisen takin, pipon, hanskat ja kännykän ja noussut omin jaloin jonnekin lumisten gaissojen korkeuksiin, täydelliseen yksinäisyyteen.
Alan väsyä. Vanhemmiten en enää toivu päivästä toiseen näistä reissuista kuten ennen. Kankeus aamuisin vaivaa aina silloin tällöin mutta vielä jalka nousee. Keskityn alasmenoon kivikossa jossakin yli kilometrin korkeudessa ja haen katseellani Steinbakkenin päällä olevaa jokiuomaa. Tiedän siitä laskeutuvan pystysuoran ja vanhan polun alas entiselle Naton tukikohdalle tienvarteen. 
Äkkiä havaitsen pari ihmishahmoa muutaman kilometrin päässä kulkureitiltäni viistosti vasempaan. He heiluttavat käsiään ja minä vastaan tervehdykseen. Alasjuostessani he heiluttavat edelleen, joten muutan suuntaa ja juoksen heidän luokseen kysymään onko kaikki kunnossa.
Norjalainen pariskunta on kovasti kiinnostunut. Heillä on mökki joella alhaalla ja he haastattelevat heille harvinaisen kulkijan tarkkaan. Mies kertoo hyvällä englannilla, että he hyvin harvoin tapaavat ketään täällä retkeilyreittien ulkopuolella. Nainen kertoo nauraen, että mies väitti kivenkovaan ensin minun olevan poro, kunnes vaimo kysyi oliko mies milloinkaan nähnyt porolla sinisiä housuja. Mihin me miehet joutuisimmekaan ilman näitä vaimoja ?



Heitetään löylyä. Istun Kilpisjärven Retkeilykeskuksen kellarisaunassa löylymittarin vieressä. Mittari näyttää 20 astetta. Joku on harrastanut huumoria, sillä saunassa on ainakin 80 astetta. Kaikki löylyssäolijat kyyristyvät kipakan kuumuuden alle.
-Siellä on sade ja sumu nyt, löylymies sanoo.
-Olitteko Saanalla, kysyy toinen mies.
-Oltiin. Näittekö sitä hullua joka juoksi siellä ? Se tuli sieltä jostain jyrkänteen puolelta yhtäkkiä reitille. Sumua oli niin ettei eteensä nähnyt. Se vaan pysähtyi siihen, puki mustan takin päälleen ja laittoi vielä hanskat ja piponkin. Sitten se joi jotain pullosta ja lähti huippua kohti. Me vaimon kanssa yritettiin huitoa mutta ei se mitään tajunnut, painoi vaan juosten menemään.
-Kaikenlaisia sitä onkin, eksykö se sinne ?
-Ei. Se tuli juosten meidän ohi ennen sitä jyrkkää kohtaa mistä ne portaat on otettu pois. Me kysyttiin onko sillä piikkarit mutta se sanoi että tavalliset maastolenkkarit vaan. Ja sitten se hävisi koivikkoon. Ihmeteltiin että miten se pysyy pystyssä.
-Oli siellä karmea keli, luntakin oli laella.
-Talvi tulee ennen ruskaa ?

Hengitän höyryä hymyssä suin, nousen lauteilta ja lähden ulos jäähylle. Miehet jäävät turisemaan säästä.

Saunalenkin alussa Saanan ympäri näin että alkaa todennäköisesti etelästä satamaan. Saana näytti Norjan gaissojen jälkeen jotenkin vaatimattomalta mutta kauniilta. Nousin viistosti koilliskulmalta kun taivas pimeni. Korkeusmittarin näyttäessä 800 metriä tein päätöksen että jos retkeilyreitti ei tule viidessätoista minuutissa oikealta vastaan niin otan kompassin ja lähden alas länteen tuttujen harjanteiden kautta.
Reitti tuli viidessä minuutissa mutta silloin en nähnyt enää kuin viisitoista metriä eteeni. Vauhti oli hidastunut sumussa kompuroidessa. Laitoin toisen takin, pipon ja hanskat. Otin geelin, join vedet pois pullosta ja käännyin huippua kohti.
Korkeusmittari näytti jo tuhat metriä. Tiesin että ei se huippu ole enää kaukana. Jos reittiä ei olisi ollut olisin kääntynyt jo kauan sitten alaspäin. Tuntemattomaan tunturiin en olisi edes lähtenyt siinä sumussa.
Kirjoitin huipulla nimeni kirjaan ja juoksin alaspäin reittiä pitkin. Mietin että tässä kelissä niitä vahinkoja tulee, kivet olivat tosi liukkaita mutta hain pidon reitin vierestä ja sovitin vauhdin tilanteeseen sopivaksi.
Ohitin pari pariskuntaa josta toiset kyseli onko piikkareita. Oli kielenpäällä ettei tämä mithän pikajuoksua ole mutta olin ihmisiksi. Ihan lopussa irvistelin metsähallituksen remonttimiehille että onko makkaraakin tarjolla kun kerta olivat tehneet vanhoista aluspuista komeat tuletkin valmiiksi. Viisasteltiin siinä hetki poikain kanssa. Täytyy olla turisteille lämmitetyt polut ettei vaan tule reklamaatioita. Niinkuin ne kiinalaiset teki, joiden mielestä revontulia olisi pitänyt olla heinäkuussa.



Kilpisjärven kaupassa kuulin sattumalta kun kassa jutteli jonkun kanssa Tsahkaljärven lyhyestä reitistä, jota on nyt kunnostettu ajamalla sinne soraa. 
Muistan hyvin kun vuosia sitten olin syömässä Kilpisjärven retkeilykeskuksella. Minulla oli Endurancen takki päällä kun hain kahvia jälkiruoaksi ja istuessani alas tuli naapuripöydästä mies kysymään että saako vaivata kun näytän kuulemma siltä että olen ollut tunturissa. Meinasin sanoa että olen ollut tunturissa usein ja aina palannut sieltä milloin minkäkin näköisenä ja että olen myös tavannut tunturissa monennäköistä kulkijaa ja että en edes tiedä miltä pitäisi näyttää siellä tunturissa mutta sain oltua silloinkin ihmisiksi.
Kävi ilmi että pöytäseurueessa oli metsähallituksen edustajia, joille oli tullut pöytäkeskustelua paikallisten päättäjien kanssa retkeilyreiteistä. He halusivat tuoretta mielipidettä samantien. Kerroin silloin ehdotuksiani siitä, että ainakin lähireittejä voisi kunnostaa esimerkiksi sorittamalla ettei maasto kuluisi niin paljon.

-Ja me ei mithän soraa täällä Enontekijöllä ruveta turistien poluille sirottelemahan puuskahti eräs pöydässä istuvista päättäjistä.

Henkäisin kaupassa syvään. Niin se aika kuluu ja reitit sen myötä. 
Kilpisjärvi ei ole ainoa Lapin kunta jossa ei päästä oikein mistään yhteisymmärrykseen kun yhteinen etu ei olekaan yhtä iso kuin pelkkä oma henkilökohtainen.
Tosiasiassa Levin ja muiden monien pintapaikkojen voimakkaat satsaukset myös retkeily- ja luontoreittien palveluihin alkavat näkyä turistien vaatimuksissa koko Lapissa. A.E. Järvisen perillisiä ja muita nokinyrkki-Selmejä on entistä harvemmassa. Mukavuudenhaluinen nykyihminen kun mieluummin hippaisee lyhyen päivämutkan goretexeissään ja pornoilee illalla jo ihan muualla kuin rakotulilla tai vaellusteltan absidissa.



Lapilla on paljon annettavaa kun tarkastellaan jopa koko maailmanmenon suuntaa. Itse täällä asuvana pidän suorastaan lapsellisen tietämättöminä niitä eteläsuomen ihmisiä, jotka näkevät pelkät kylmät jängät ja itikat.
Ostaisitko sinä kaksi litraa Pallaksella pullotettua ilmaa a´ 19,90 euroa ? Jouni Auran yritys Lively Air pullotta ilmaa ja myy sitä Kiinaan. Kovan talouskasvun myötä kiinalaisilla on varaa ylellisyystuotteisiin ja heille puhdas ilma on juuri yksi tällainen tuote. Puhtaan ilman, tilan ja etenkin hiljaisuuden markkina kasvaa. Yhä useampi kaipaa eroon suurkaupunkien meluisista saasteista ja Lappi tarjoaa puitteet kaikelle tälle.



Juostessani yksin pitkin loputtomia tunturijonoja tulee usein mieleen että niin kovin monen ihmisen elämä tuntuu puristuvan perheen, työn ja lähikaupan kolmioon. Tätä kolmiota tukevat useimmilla hyvät harrastukset mutta sittenkin. Oletteko harrastaneet matematiikaa ?
Henkäiskää syvään ja istukaa alas tyhjän paperin äärelle. Piirtäkää siihen aikajana. Janassanne on ne pystyt päätyviivat eli se ei ole ääretön. Rustatkaa janan alle vaikka luku 75 ja janan päälle omia ikävuosianne merkitsevä luku. Arvioikaa sitten missä kohtaa janalla olette menossa, se 75 vuosiksi kirjoitettuna on suomalaisten oletettu elinikä hiukan pessimistisesti esitettynä.
Miltä näyttää ? Onko aika alusta tähän päivään sujunut niin ettei teidän tarvitse olla ylpeästi kateellinen. Ja entä miten ajattelitte sen loppuosan sujuvan ?
Älkää tulko minulle sanomaan, että katsoessanne alkuräjähdyksestä hiljattain otettua valokuvaa voitte tosissanne väittää valon matkanneen juuri näin kauan juuri sen kameran eteen jolla tuo kuva otettiin. Ja että te nyt seuraatte maailman syntyä paraatipaikalta katsoessanne tuota kuvaa.
Älkääkä tulko sanomaan minulle kuten tähtitieteilijät, että henkilö joka uskoo Jumalaan ei kuulemma pääse eroon tunteistaan. Ei kykene näinollen tieteelliseen, rationaaliseen eikä mahdollisesti myöskään edes objektiiviseen ajatteluun maailmasta, ajasta ja kaiken synnystä.

Vaellatte elämässänne sitten tikkureitillä tai kuten minä, pääosin merkittyjen reittien ulkopuolella niin paljastan teille salaisuuden : molemmat reitit johtavat samaan viimeiseen pisteeseen. Siinä pisteessä vedätte viimeisen henkäyksenne. 
Voitteko silloin rehellisesti irrottautua kaikista tunteista ja hyväksyä aikajananne mitättömyyden ilman uskoa tai edes toivoa paremmasta, uudesta elämästä. Ettehän vain sano, että voi kunpa olisin tehnyt vähemmän töitä, voi kunpa olisin ollut perheeni kanssa enemmän ja voi kunpa olisin eläessäni uskonut edes johonkin etsien uusien kokemusteni kautta sisältöä menneisiin päiviini.



VIIKKO 34.

Ma- 8,23 km - 48:42, kotona tiellä Paksuvuonolle
Ti- 10,44 km - 1:22, Tankavaara Jorpulipää
Ke- 19 km - 2:28, välitunturit Sarvisoivi
To- 8,43 km - 1:07, välitunturit Haapavaara
Pe- Lepo / 4 km kävelyä Heligskogenissa kumisaappaissa
La- 17,59 km - 3:34, Riphogaissi ja Rihpojärven laakson kierros, ylhäällä lunta ja tuulta
Su- 27,36 km - 3:34, Lavkarittet, Lavkavarri; aurinkoa

Yhteensä 91 km - 12:47 - vertikaalista nousua 2,571 km
Kartat ja detaljit blogin oikeasta yläkulmasta Garmin-connectista tai täältä.

 





3 kommenttia:

  1. Samantapaisia aatoksia elämästä. Onneksi täällä on Nuuksio 'köyhän' miehen Lappi ja ruuhka-Suomen henkireikä. Viimeisen viikon aikana on taas kolme kertaa tullut käytyä siellä suunnassa.
    -- T.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa jakaa ajatuksia.

      Lapissa raha riittää hyvin joten tänne vaan rohkeasti ;)

      Poista
  2. Ai että, vastahan siellä oltiin mutta nyt jo pikkuisen ikävä kun noita kuvia katselee.

    VastaaPoista