Kosketus Liikkuu

Kosketus Liikkuu

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

AIKA KULUU



Ihmisen elämässä on hetkiä jolloin aika ei tunnu kuluvan millään. Tällaisia hetkiä olen elänyt viime päivinä odottaessani 7th emu 6day ultramarathon world trophy:n alkua. Kilpailu alkaa 4.5. ja päättyy 10.5. Kohta on siis kuusi päivää aikaa juosta - yötäpäivää.

Blogissani olen vuosikausia kirjoittanut eri näkökulmien läpi siitä miten ihmisen tulisi rohkaistua tekemään elämästään omannäköistään. Toisin sanoen toteuttamaan haaveitaan ja elämään elämäänsä niinkuin hyvältä tuntuu.
Jotkut lukijoista saattavat pitää omaa nykyistä elämäntapaani jotenkin erikoisen hienona. Ajelen matkailuautolla ympäriinsä ja ultrajuoksen, tai että yleensäkin olen mahdollisimman kaukana normaalista arjen harmaasta raatamisesta - kunhan päivittelen blogia, harjoittelen ja nautin elämästä. Noinkin tämän voi esittää. 
Todellisuudessa istun kymmenen vuotta vanhassa matkailuautossa, jolla on ajettu satatuhatta kilometriä ja sen vaatima huolenpidon tarve kasvaa vuosi vuodelta. Auto on Balatonführedin leirintäalueella uuden kilpailuradan lähellä parkissa ja otettu netin kautta pois liikennekäytöstä kunnes suuntaamme takaisin kotiin - säästämme näin rahaa.
Matkailuauton asunto-osasta hajosi vesipumppu vapun kunniaksi. On lähdettävä tiistaina Balatonfüzföhön 20 kilometrin päähän ostamaan caravankaupasta uusi ja asennettava se vesitankkiin paikalleen. Saan nyt syyttää itseäni koska en ostanut uutta varapumppua kun pumppu viimeksi viimevuoden lopulla hajosi. 
Mysteeri sinänsä miksi pumppu jälleen hajosi mutta olemme olleet viimevuoden lopulla Saksassa ja vesi siellä oli vähintäänkin yhtä kalkkipitoista kuin täällä, ehkäpä putkistossa oli joitakin partikkeleita. Taidan tällä kerralla ostaa pari kappaletta varmuuden vuoksi.
Autoa en kilpailun aikana tänävuonna käytä, mutta maksan leirintäaluemaksun kuten kilpailun osallistumismaksun molemmat päällekkäin. Onneksi täällä kaikki on edullista, myös pumput.
Vaihdoin suomen poliisin kanssa sähköposteja lauantaina maksamattomista taksimatkoista ja tutkin riittääkö yritystilin saldo palkanmaksuun. Murehdin kuinka henkilökuntani jaksaa ratin takana kun tulevaisuus sahaa oksaa alta uuden taksilain myötä vaikka alalla on sananmukaisesti oltu jalat maassa jo 15 vuotta. 
Pesin lauantaina ensin pyykkiä leirintäalueen polettikoneella ja tunsin jalkani väsyneiksi ainakin odottamaan starttia kun pyöräilimme kauppaan Kirsin kanssa hanskat kädessä ja villapaita päällä vajaan 14 asteen tuulessa. 
Tämän kaiken jälkeen pilkoin tuoretta unkarilaista kyssäkaalia (kaalirapi), naurista, avomaankurkkua, tomaattia, lehtisalaattia, retiisejä ja viinirypäleitä salaatiksi. Hyvä ruoka, parempi mieli ?




Ultrajuoksukilpailun aikana olen täysin poissa. Selviytyäkseen ei voi tehdä muuta kuin juosta, keskittyä juoksemiseen ja mielenhallintaan. On kyettävä irrottamaan itsensä täydellisesti kaikesta muusta paitsi juoksusta. Voi kuinka hyvää se sielulle tekeekään !
Olen kolmatta kertaa kilpailussa mukana. Yksi kerta jäi väliin juostessani Suomen halki. Viime vuonna olin sairas. Vain kahdesta kerrasta täällä olen luopunut vapaaehtoisesti, ehken ollut vielä silloin valmis - kuka tietää ?


Tiedän monia jotka haaveilevat tähän kilpailuun osallistumisesta. Kehotan uskaltamaan ja toimimaan. Ehkä tätäkään lämminhenkistä kilpailua ei järjestetä ikuisesti. Alla kuvasta näkyy mitä vanhan kilpailuradan päälle tehdään. Aika entinen ei tänne enää palaa. 
Kilpailun järjestäminen täällä perustuu siihen että järjestäjät saavat kilpailupaikan ennen sesongin alkua edullisesti käyttöönsä. He tekevät hirvittävän talkootyön meidän ultrajuoksijoiden viihtyvyydessä kuin myös mahdollisimman hyvien tulosten tekemiseen sopivien olosuhteiden luomisessa. 
Ison rahan residenssillä ei ole aidon elämän eikä ultrajuoksun kanssa mitään tekemistä, joten vanha kilpailurata tunnelmineen on iäksi kadonnut paitsi muistoistamme. Ja niitä ei pois saa !



Ei siis kannata romanttisesti uskoa että maailma odottaa ikuisesti elämänvalintoja tai sopivaa aikaa haaveiden toteuttamiseen. Vaikka alussa kirjoitinkin, että aika juuri nyt ei minulla kulu, niin olen silti varma että ajasta tulee lähipäivinä myös pulaa. On nimittäin aika taas elää täysillä kuusi päivää juosten matkaa tähden !

"Jos posket ei näy takaapäin niin missä vika on ? Onko sosiaalihuolto ollut vastuuton..." 




Allekirjoittanut matkailuautossaan kuluttamassa aikaa ja kahvia. Huumori riittää kyllä.


VIIKKO 17.

Ma- Lepo
Ti- 9 km - 58 min.
Ke- Ap. 15 km - 1.36.  Ip. Polkupyörällä 5 km.
To- Ap. polkupyörällä 10 km ip. 11 km - 1.09.
Pe- 13 km - 1.23.
La- Lepo
Su- 12 km - 1.22.

yhteensä    60 km - 6 tuntia ja 28 minuuttia.

HUHTIKUUN SUMMAUS 

271 km - 29 tuntia ja 52 minuuttia. ( Ei uskoisi...)

KUVIA UUDESTA KILPAILUPAIKASTA BALATONFÜHREDISSA

  
LINKKI SEURANTASIVULLE KISAN AIKANA :
 LIVE BROADCAST AND ONLINE RESULTS

KISAN VIRALLISET SIVUT  

LOPUKSI MATKAMUSIIKKIA

 I was, trapped, like a fly on the wall
I was caged, like a zoo animal
No escape, from the fate that you make
You're a snake, I've had all I can take
I was trapped, like a fly on the wall
I was caged, like a zoo animal
Enraged, from the fate that you make
You're a snake, I've had all I can take

There's a fly on the Wall




4 kommenttia:

  1. Tsemppiä ja edistäviä ajatuksia kisaan!

    VastaaPoista
  2. Peukkuja täältäkin koko perheeltä!

    VastaaPoista
  3. paljos sulla on tänä vuonna hölkkäkilsoja takana? voishan ne kai plokista laskia, muttei jaksa?
    -järvelä-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moro Järvelä, kilometrejä oli vuodelle 2017 ennen kilpailua 961 km juoksua eikä paljon muuta hiihtelyä päälle.
      Ilman matkan varrella blogissa mainittuja murheita ja iloja, niin niitä olisi ollut 2000 km. Puolet siis puuttui.

      Poista