Kosketus Liikkuu

Kosketus Liikkuu

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

EI PAINEITA






Avautumisen ja tunnustuksen ero on merkittävä.
 
Avautumisessa ihmispolo päästää sisältään mieltäpainavan asian ryöpsähtämällä ulos miettimättä useinkaan seurauksia. Näkökulman ollessa suoraan sanoen yksisilmäinen hän jää usein yksin vailla tukea ja asia sen kun ahdistaa enemmän.
Ennen tunnustusta ihmispolo tekee rehellisen analyysin ajatuksistaan ja on tunnustaessaan sitten helpottunut että päästi asiasta irti ja teki sen muille mutta myös itselleen läpinäkyväksi.
Tunnustaminen on lisäksi kivuliaampaa ja henkilökohtaisempaa kuin avautuminen. Tästäkin huolimatta minä ihmispoloinen teen nyt tunnustuksen : ei huvita harjoitella juoksua yhtään.

Sensijaan huvittaa erittäinkin paljon juosta liikunnan ilosta. Kaikki ajatukset tavoitteelliseen harjoitteluun siirtymisestä tai jonkin kaavamaisen ohjelman noudattamisesta kohti tavoitetta aiheuttavat vastenmielisyyttä ja vapauden tunteen katoamisen.
Olisi erittäin yksinkertaista todeta että ei sitten harjoitella. Mutta kun jos...Niinpä.
Olen lukemattomia kertoja niin sanotun urani aikana ollut tässä samassa (paskassa) aiemminkin. 
Olen lukemattomia kertoja myös ratkaissut asian niin että olen vaan sitten juossut liikunnan riemusta ja huomannut parin kuukauden päästä harjoittelevani täysillä. Jotenkin on päässyt matkan varrella unohtumaan että ei huvittanut. Jälkeenpäin on joskus ollut olo kuin hiirellä juoksupyörässä tai toisinaan on jopa kokenut onnistumisen riemua vailla katumusta.

Nyt on sama tilanne joten katsellaan eteenpäin pikkuhiljaa vailla paineita.

Kun Kirsin kanssa tänään hiihdimme Inarinjärven jäällä oli tunnustettava että vielä sitä vanhempikin teuras herkistyy. Paistaessamme makkaraa kahvin oheen Rautusalmella oli suorastaan pakahduttavaa olla maisemassa. Olla osa maisemaa ja nauttia omasta pienuudestaan valtavan luonnon äärellä. Kymmenen astetta pakkasta väritti kaamoksen ja vaisu viima lisäsi kokemusta kirkkaasta kylmästä. Aistit aukeavat vähemmästäkin.

Käytännössä harjoitteluhaluttomuuteni johtuu osittain maisemasta jossa elän juuri nyt - on aivan liian paljon muuta mielenkiintoisempaa tekemistä kuin kaavamainen nylkyttäminen päivästä toiseen tiensyrjässä. 
Toisaalta pystyn tässä Nellimin talvessa myös huikeisiin juoksukokemuksiin Inarin jäällä, lumikenkäreiteillä ja tietenkin loputtomilla teillä erämaassa ympärilläni riippuen tietenkin lumiolosuhteista.

Hirvipeijaisissa lauantaina kuulin Inarin jääolosuhteista tuoreet tiedot niin pystyimme hiihtämään turvallisesti. Inarinjärven kanssa ei leikitä, siksi paljon se virtaa salmissa. Vaikka teräsjäätä on jo reilusti, niin esimerkiksi Nellimvuonossa on vettä jään päällä lumen alla jokisuusta alkaen varsin pitkälle. Lisäksi karien ja kivien ympärillä on kerroksia sekä lunta että jäätä. 
Kelkkareitillä hiihtäessämme tuli vastaan monta rekikoiravaljakkoa mennen tullen. On hauska päätyä ulkolaisten turistien valokuviin muka alkuasukkaina. Vaikka olen yksin ja Kirsin myös kanssa retkeillyt erilaisissa olosuhteissa melko paljon on silti maltti ja opetteleminen täälläkin paikallaan. 
Perjantaina kehoitettiin välttämään tarpeetonta liikkumista teillä joten jopa minä pysyin kotipihassa, oli senverran vihainen viima ja heikko näkyvyys. Olen ekstriimini itselleni jo todistanut - enää ei tarvitse.

Kirjoittaessani tätä havahduin tuohon edelliseen lauseeseen. Enää ei tarvitse todistaa ja onko yleensä tarvinnut koskaan ? Kuka tietää.
Aina ei ole tarvetta aiheisiin vaan kuulumisiakin on mukava kertoa. Syvä rauha on laskeutunut sieluuni sillä pääosin kaikki muuttolaatikot ovat tyhjentyneet. 
Sama kuin juoksun kanssa, ilman paineita mennään ainakin toistaiseksi.

GULAHALLU !
  
(suomeksi :Kattellaan ! Tuo oli siis saamenkieltä.)







VIIKON 49. LIIKKEET

Ma- Hiihtoa ladulla 6 km - ei aikaa. -29 astetta pakkasta. Hyvä oli kitka.
Ti- 9 km juoksua - 58 min. Ahvenjärven lenkki.
Ke- Lepo
To- 11 km juoksua - 1.14. Paksuvuonon lenkki.
Pe- Lepo; lumimyrsky, tuuli yli 20 metriä sekunnissa.
La- 8 km juoksua - 50 minuuttia. Käärmeniemen lenkki.
Su- Retkihiihtoa Inarin jäällä Rautusalmelle, noin 7 km - ei aikaa... (ei todellakaan...)

yhteensä juoksua 28 km - 3 tuntia ja 2 minuuttia. 




KUVAT SUURENEVAT KLIKKAAMALLA.


 

 

1 kommentti:

  1. Elämä on parasta semmossaan. Ei venhettä kannate vhäkisellä khääntää. Kyllä se mela lähtee shitten heilumahan jos niin mieli alkaa jhuoksemaan.

    Voima on siinä, että tekee niin kuin tuntuu, eikä niin kuin on aina tehny. Hetkessä hellun kanssa, sanoisi kait Mattilan Markokin? (heh,heh...)

    Tsemppiä ja iloa!!!

    Ps. Juoksu vie kyllä ison osan ajasta. Ei ole ihme jos joskus tuntuisi olevan muullakin sijansa. Pohdin sitä itsekin tässä taannoin, ihan blogissani asti.. mielen lisäksi.

    VastaaPoista